Kesä ja syvät ajatukset...

Saara Sarvas

 

Olen palannut ehkä aikuisen elämäni parhaalta kesälomalta. Vietin viimeisen kaksi viikkoa lähinnä poikaystävän kanssa Suomea kierrellen ja ystävien kanssa aikaa viettäen ja olen niiiin onnellinen! Viime kevät oli vähän turhan rankka.. Lumipalloefektiä mukaillen työt alkoivat haukata vapaa-ajastani niin ison palan, että psyykkinen jaksamiseni alkoi olla todella finaalissa. Aloin viilata aikaa pois vapaa-ajan tekemisestäni; harrastuksistani, treeneistä, ystävistä, unesta... Se ei ollut kovin fiksua!

Yhdessä kohdassa homma meinasi vuotaa niin pahasti yli, että lopetin toisen blogini ja lähdin äidin kanssa pariksi päiväksi Lontooseen. Se auttoi, mutta ymmärsin pian että se oli vain tekohengitystä. Ennen lomaani jo kuukausia aiemmin buukatut jutut kaatuivat taas päälle ja tein lopulta hommia taas 14-18h päivinä, jotka jatkuivat pitkälle aamuyöhön asti. 

Ei ei ei ei ja EI! Ei näin.

 

Loma ei ole ikinä tullut yhtä tarpeelliseen hetkeen. Kaksi viikkoa olen elänyt täysillä ja nauttinut jokaisesta sekunnista ja tajunnut, että vaikka työtään rakastaa yhtä paljon kuin minä, siihen täytyy ottaa etäisyyttä. Vietinkin kaiken mahdollisen loma-aikani muualla kuin kotona, koska minulle koti = työpaikka.

Se on samalla onni ja kirous, enkä ole tiedostanut sitä kovinkaan tarkasti ennen tätä. Vaikka mulla onkin kotona työtila, se ei ole mikään erillinen huone, vaan teen töitä milloin sohvalla makoillen, milloin taas ruokapöydän ääressä näpyttäen. Sunnuntai-iltana takaisin kotiin palatessani huomasinkin että kurkkua alkoi kuristaa. Lomaltapaluuahdistus... Akuutti kriisi! Lomakuplani oli puhkeamassa ja kaikki tuntui jotenkin hirveän lopulliselta.

Onneksi huolen nopea purkaminen helpotti ja tajusin, että pelkäsin töiden alkamisen tarkoittavan samaan kevään tappavaan tahtiin palaamista. Se ei tule tapahtumaan

 

Rakastan eri työtehtäviäni NIIIIIN paljon, että luulen hallitsevani valtavaa määrää isoja kokonaisuuksia yhtä aikaa. Rehellisyyden nimissä kuitenkin myönnän, että eri työt ovat myös kärsineet siitä, että olen luullut voivani jakautua kuudeksi eri Saaraksi :D 

Loppuvuoden teema tulee olemaan vapaa-ajan arvostaminen ja klassikkofraasi: Laatu, ei määrä. En tahdo enää kertaakaan venyttää deadlinea seuraavalle viikolle tai tehdä kolmea eri työpäivää putkeen yhden vuorokauden aikana. Eihän sellainen voi mitenkään toimia pitkässä juoksussa!

Hyvin tehtyjen töiden lisäksi tahdon keskittyä siihen, että kotini ei näyttäisi himohamstraajan luolalta, ystäväni näkisivät minua muutenkin kuin blogipostausten kautta ja perheeni kuulisi ääneni muuallakin kuin radiossa. Ei kovin haastavaa, mutta jotenkin kompastuin keväällä siihen nykyihmisiä alati piinaavaan ajatukseen: "Juuri minä olen ehdottoman tärkeä." Lol :D

Toki toki, olen oman elämäni tärkein tyyppi, mutta tämä maailma pyörii aivan entiseen tapaansa radallaan, vaikka minä tekisin omalle elämälleni mitä. Todennäköisesti kaikki te, joiden elämää (lue: yön unettomia tunteja sekä kahvi- tai ruokataukoa) piristän jutuillani olette vielä tyytyväisempiä, jos ja kun keskityn hieman enemmän inspiroitumiseen ja itseni ilman pakonomaista paniikkia toteuttamiseen, enkä viiteen eri asiaan repeämiseen.

 

Vapaa-aika, sitä mulla on kyllä ollut ikävä. Jotenkin mä en ole osannut arvottaa sitä omiin henkilökohtaisiin asioihin kulutettua aikaa yhtään niin korkealle, kuin olisi pitänyt. Kun joku tuttu asiakas tai ihminen on tarvinnut mun työpanosta, olen karsinut sitä aikaa suoraan omista vapaahetkistäni. Se ei ole jees, mutta takaraivossa on aina jyskyttänyt ajatus siitä, mitä ne ihmiset oikein ajattelevat, kun myöhemmin katsovat vaikka instagramista, että mitä "tärkeämpää" tekemistä mulla on ollut heidän työtarjouksensa sijasta. 

Jos mä olen jo yhden viikon aikana tehnyt 60h töitä, mulla on oikeus myös ottaa yksi päivä ihan vaan itselleni. Kaikki muut kyllä tuntuu ymmärtävän tämän, mun oma pää tulee vaan vähän jälkijunassa - taas kerran. 

Vapaa-ajallakin jaksaa tehdä kivoja aktiivisia asioita - kuten nyt vaikka postauksen kuvituksessa näkyviä graffiteja - vasta sen jälkeen, kun on levännyt. Kesällä lepäsin ja nyt en olekaan enää tarvinnut keväältä tuttuja 11h yöunia. 

 

Summa summarum, elämä on ihanaa!

Hassua, miten ne perusjutut ja prioriteetit täytyy tajuta uudestaan ja uudestaan tässä vuosien varrella. Tämä on ehkä vasta tajuamiskerta 3/48, mutta ei se ole niin justiinsa. Olisihan se aika tylsää, jos 26-vuotiaana tietäisi elämästä kaiken. Tämä 95% riittää hyvin ;)

Oletteko te kokeneet kesällä vastaavanlaisia ahaa-elämyksiä elämän perusasioista?

p.s. Kuvan harrastuksesta lisää juttua lähiviikkoina ^_^

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

voi Saara! Mahtava kirjoitus :)

Mä ymmärsin keväällä, että pelkään olla kotona. Pelkään olla tylsä ja tavallinen ja näkymätön ja pelkään rauhoittua. Aina piti olla jossakin menossa, useimmiten töissä tai kämpän ulkopuolella urheilutreeneissä. Nyt olen tajunnut, että mulla on ihana koti ja siellä ihana ihminen, joten mä saan vaan olla. Ja olen myös alkanut hitaasti katsella kotia sillä silmällä, mitä siellä voisi tehdä, että se olisi vieläkin ihanampi pesä sen sijaan että se on paikka, missä käyn pikaisesti ahmimassa kylmää maitorahkaa ja nukkumassa 8 tuntia.

Yhtäkkiä kaipaan pysähtymistä ja haluan oppia olemaan. Koska siitäkin saa niin paljon voimaa ja se on myös elämää. Ja juuri niin kuin sanoit: vapaa-ajallakin jaksaa tehdä kivoja aktiivisia asioita kun on ensin levännyt. En voisi kuvitella stressaantuneen ja satana pirstaleena olevan mielen maalaavan pinkkejä poneja rakennustyömaan aitaan ^^

nti takkutukka (Ei varmistettu) http://pelkkaahyvaa.blogspot.com

Voi, hienoja aatoksia ja selkeästi hieno loma!

Minulle yksi vähän surullinenkin havainto oli tajuta tuo, että oikeasti kukaan ei ole korvaamaton. Toki jokainen on tärkeä ja arvokas, mutta työelämässä kukaan ei ole niin tärkeä ettäkö pitäisi venyttää itsensä jatkuvasti jaksamisen äärirajoille. Olen tajunnut sen aika äärimmäisellä tavalla viimeistään siinä kohtaa kun joku ihminen työyhteisössä on kuollut tai sairastunut niin vakavasti ettei enää palaa töihin.

Aika väliaikaistahan tämä kaikki loppupeleissä on. Väsymys, kiire ja koko elämäkin. Eli armollisuutta varsinkin itseämme kohtaan, tyypit!

MaariaAhlström (Ei varmistettu)

Rakas Saara. Ihanaa että lepäät ja otat aikaa itsellesi. Varaan oikeuden huomauttaa sinulle jatkossa jos touhu tuntuu menevän taas yli... Hali.

nansk

Mulle on valjennut tässä kevään/kesän aikana, että olen ilmeisesti ihan huikea tyyppi :D Työharjoittelusta tuli pelkkiä kehuja, ja pyysivät jäämään kesätöihin, ja minähän jäin. Tapasin uusia ihmisiä, ja sain jälkeenpäin kuulla ihan valtavasti hyvää palautetta. Kuinka paljon sellainen nostaa mielialaa? Ihan törkeästi. Olen painanut melkein kaikki kesän viikonloput töitä, mutta ehtinyt silti nähdä kavereita, ja parin viikon päästä alkaa uusi koulu. Hyvä lähteä hyvillä mielin uusille laitumille (:

Vinkeetä syksyä Saaralle, piristät ainakin mun päivää aina postauksillasi! Smak! Ps. Mulla on samanlainen maksimekko, mutta varressa ehkä 10-15 cm vähemmän mittaa... Kaula-aukko on aavistuksen matalalla :D

Lomailua kaipaava E (Ei varmistettu)

Voih ihana lukea tälläistä, haluan itse kokea saman ahaa-elämyksen!! Lomaan on vielä muutama päivä, mutta kohta se on jo tässä. Olen tammikuusta asti paahtanut tosi kiireisessä ja luottamuksellisessa projektissa ( ja moninaisessa, päivittäin sattuu aina kaikenlaista joustavuutta/hermoja vaativaa) korkeakoulun ja muiden töiden lomassa. Edellinen loma oli joulun aikaan, vapaatkin ovat vähän olleet mitä ovatkaan... En ole ikinä ollut näin väsynyt kuin nyt, tämä on ihan jotain toisenlaista kuin aiemmin! Niiiiin tuttua nuo pitkät yöunet ja silti tuntuu, että väsyttää - kuten juuri nyt kun minulla on vapaapäivä ja olen nukkunut n. 11h. Lisäksi työn laatu alkaa tosiaan kärsiä ja ei edes muista kaikkia sovittuja asioita saati omia laskujen eräpäiviä!:D Huh onpa ruikutus viesti, mutta olen niiiiiiin puhki. Mutta kohta on 3 vkoa lomaa ja rento syksy edessä, jolloin otan riemuiten mainitsemasi siviilielämän takaisin ja palaan taas ystävien&sukulaisten ilmoille, sekä harrastan asioita ihan vain itseäni varten, eikä suorittamista! :)

oonaelina (Ei varmistettu)

Ihania ajatuksia ja oivalluksia ja niinpirun nokkelaa tekstiä! Me likey! :-D Tsemiä syksyyn <3

Itsellä oli aika samanlainen viime kevät. Puristin ammattikorkeakouluopiskelut kasaan puoli vuotta etuajassa, ja tein vuoden mittaisen harjottelun ison tapahtuman projektopäällikkönä samaan aikaan opintojen kanssa. Siihen päälle miehen toiminimen muuttaminen avoimeksi yhtiöksi ja aloittaminen yrittäjänä, niin aika oli melko kortilla. Onneksi olin kaukaa viisas ja sovin itseni kanssa, että mitään töitä tai koulujuttuja en tee kotona. Iltapäivällä koulun jälkeen menin yrityksen toimistolle ja tein siellä iltaan asti kouluun ja yritykseen liittyviä juttuja. Päivät oli pitkiä, mutta näin sain pidettyä stressin kodin ulkopuolella. Puolimaraton-haaveista ja treenauksesta tosin luovuin, kun tajusin ettei aika elämässä riitä ja harjoitteluna tekemäni tapahtuman aikaan tajusin, etten ole kolmeen viikkoon laittanut itse ruokaa. Kaikesta kuitenkin selvisi ihan hyvin sillä ajatuksella, että "kohta tämä loppuu."

Nyt teen yrityksellä ihan perus 9-tuntista päivää ja on ihanaa kun ei tarvitse jatkuvasti juosta paikasta toiseen ja saa itse päättää kaikesta. Olen huomannut, että kannattaa jaotella työt eri projekteihin, ja tehdä työt yksi projekti kerrallaan, jolloin suuri stressipallo jakautuu pienemmiksi osiksi ja on helpompi käsitellä. Ja muista juhlia jokaisen projektin päättymistä, olet sen ansainnut! Ja juhli myös sitä, että osaat sanoa asioille ei. Oma jaksaminen vaikuttaa lopulta aina myös työn tulokseen, joten on asiakkaankin etu jos valitset itsellesi ne tärkeimmät ja kiinnostavimmat caset. 

Tuula-Äippä (Ei varmistettu)

Ihanaa lapseni, että olet saanut levättyä. Tulen kyllä jatkossa muistuttamaan sinua tästä postauksesta ja positiivisesti potkimaan sinua lepäämään, etteivät työt aja sinua uuvuksiin.

Eessiii (Ei varmistettu)

Itekki ollut ihmeen syvällinen olo tässä kesällä! Tullu mietittyä sitä että millainen ihminen oon ja kuinka paljob muuttunut, sitä miten kummallista kaikki vaan on !! Tosi hyvä teksti Saara, saa pohtiin lisää! Ja noi sun graffitit on nii helvetin hienoi ! Oot paras:-)

Jenni H.
Terävät hampaat.

Mahtava kirjoitus! Ihana sinä. :)

Olen saanut itsekin sellaisen ahaa-elämyksen (myöskin töiden osalta), että vaikka nyt olenkin varmassa työpaikassa, josta kilahtaa rahaa tilille ihanan tasaisesti, se silti vie vapaa-aikaani niin paljon, että se kaikki aika on pois tärkeimmistä asioista: perheestä ja ystävistä. Enkä tosiaankaan voi jäädä työpaikkaan, joka ei salli minun elää vapaa-ajalla omaa elämääni. Seuraavaksi otan tähtäimeen työn, jossa on tylsästi kasista neljään ja maanantaista perjantaihin työajat. En olisi ikinä uskonut haluavani sitä :D

Lullah

Voi ihana Saara, ikävä kuulla, että olet päästänyt itsesi tuohon pisteeseen, mutta sitäkin parempi kuulla, että olet tiedostanut ongelman ja ottanut oikeaa lomaa ja viettänyt sitä kuten lomaa tulee viettää! Miten joku voikin kirjoittaa nuin positiivisesti ja tulevaisuudesta innostuneesti, vaikka on juuri lähestulkoon palanut loppuun? Olet ihana ja ainutlaatuinen, mutta kaikkea sinun ei tarvitse tehdä, vaikka pyydetään.

-Suski75 (Ei varmistettu)

En ole koskaan kommentoinut mitään, vaikka olen seurannut blogiasi jo Tiptoes -ajoilta. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että on pakko jotain sanoa. Tykkään tosi paljon tyylistäsi kirjoittaa, elävästi ja humoristisesti - mutta silti syvällisesti pohtien. Vaikutat kovin empaattiselta ja pohdiskelevalta ihmiseltä ja samalla ihanan kreisiltä :D

Itse jälleen kerran kesälomalta palattuani päätin, että nyt etsin sen tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä - sisäisen zenin. Ensitöikseni printtasin työhuoneen seinälle tsemppilauseita muistuttamaan, että elämä on muualla kun tässä työpäivässä. Ihan niin onnellisessa asemassa en ole, että tekisin jotain mitä rakastan täydestä sydämestäni, mutta ehkä vielä joskus löydän senkin polun... Halusin siis sanoa, että ihanaa että olet saanut levättyä kunnolla ja muista ettet ole korvaamaton kenelle muulle kuin itsellesi <3

roossa (Ei varmistettu)

Ihana teksti :) Teksti sai myös minut ajattelemaan, että koulun päätyttä minun ei enää tarvitse tehdä 6-7 päivää viikossa koulu/työjuttuja vaan nyt voin viettää ihan oikeasti viikonloppuja ja vapaailtoja. Rentouttavaa, kun pääsee välillä rauhoittumaan. Paljon valoa ja tsemppiä syksyysi! :)

mmiiee (Ei varmistettu)

Oon ehkä kerran kommentoinut joskus jotakin, vaikka olen jo pitkään lukenut blogiasi. Nyt oli pakko tulla sanomaan, että ihana kirjoitus! Niin kuin itse kirjoitit niin ei se määrä vaan laatu sekä tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä. Tsemppiä tulevaan!

PS: Näin tänään H&M:llä vaaleanpunaisen paidan jossa oli värillisiä poneja tai unicorneja ja tulit välittömästi mieleen :D

Jenniii
Pupulandia

Hyviä mietteitä muruseni. <3 Näiden samojen teemojen kanssa saan itse räpistellä jatkuvasti - jotenkin se oma hyvinvointi unohtuu, kun haluaisi hoitaa aina vielä sen yhden jutun. Taitaa olla ahkerien, kilttien ja tunnollisten tyyppien syndrooma tämä. Yleensä vasta pysähtyessä tajuaa, miten uupunut onkaan ollut. Onneksi nyt kesällä on voinut ottaa vähän iisimmin, vaikka sellaista täyslomaa en olekaan viettänyt. On toden totta tehnyt hyvää! Otetaan joku maailmanparannussessio tässä joku kerta taas. :)

miltseri
Hyvää, kiitos

Varsinkin kiinnostavan työn kanssa saattaa ajautua huomaamattaan uuvuksiin - työ imee kuin musta aukko, niin hitosti! Innostava työ on siunaus ja kirous. Mutta on toisaalta mahtavaa kun on draivia. Ikuista tasapainottelua, tää elämä:) mä olen opetellut sitä, että yritän rajata kivoistakin työjutuista puhumista vapaa-ajalla ja miettiä vastapainoa. Siks vältän blogissakin aika paljon tiettyjä yhteiskunnallisia aiheita ja yritän olla ottamatta mitään ammatillista asennetta ja välttelen ammattini sanomista, koska olen mä, enkä ammattinimikkeeni. Eli mulle blogi on vastapainoa - sulle toki ammatti! Eläimet ja liikunta on henkistä työtä tekevälle mahtava palauttaja. Omat jutut löytää kokeilemalla:). Mä olen huomannut sen, että jos on tyyppi, jolla on taipumusta paahtaa kamalan innoissaan, sitä tuppaa ottaa aina vaan lisää juttuja ja harrastuksetkin saattaa revetä niin käsistä, ettei nekään ole enää hauskoja. Täällä äiti kans aina yrittää sanoa, että mitä jos LEPÄISIT väsymykseen etkä yrittäis taltuttaa sitä 1000x/vko salikäynnillä ja mahtavalla raakaruokavaliolla:D  tuttua? :D

miltseri
Hyvää, kiitos

Hei, keksin tälle diagnoosin: "krooninen innostus". Osaako joku kääntää latinaksi?

Kokemuksesta tiedän, että on vaikea sanoa "ei" ja kun tavoitteet on korkealla, unohtaa kokonaan sen vapaa-ajan ja levon tärkeyden. Koko kevät ja kesä on ollut itselläkin sellaista tasapainottelua ja pohdintaa siitä, miten aikansa pitäisi jakaa. Kummasti sitä jaksaa sumussa painaa eteenpäin pitkäänkin ennenkuin havahtuu siihen, että kaikki ei ole ihan kunnossa eikä sellaista voi loputtomiin jatkaa, vaikka kuinka työ olisi mielenkiintoista ja innostavaa. Pakko vain päästää välillä irti ihan kunnolla -kummasti irtioton jälkeen niitä uusia ideoita kumpuaa vain entistä enemmän ja työ tuntuu yhä mielekkäämmälle.

Hyvä kuulla, että olet tiedostanut asian ja pyrit tekemään sille jotain! :) Höllätään yhdessä!

Elina Tanskanen
Auta, Elina!

Kuulostaa tosi hyvältä ja tosi tärkeältä - oon kirjoittamassa työn ja muun elämän tasapainosta marraskuun Auta, Elina -palstalle, saisinko siteerata sua?

Futishirmu (Ei varmistettu)

O-ou. Osu ja uppos.

Viimeiset kaksi kuukautta on painettu työtä yötä päivää, unet jääny olemattomiks ja ystäviä.... onkohan niitä enää? Tein helposti 15h päivää, työ matkaa kertyessä päivittäin 3h ei millekään muulle jäänyt aikaa. Jos edes ehdin himaan yöksi. Lähinnä yhdessä paikassa, mutta vielä toiseltakin alalta haukatessa muutaman tuurauksen 'oman pään jaksamisen vuoksi' - on kroppa ollu enemmän ku rikki. Sunnuntaina oli viimeinen kesätyörupeaman vuoro ja maanantainahan sitä maattiin sängynpohjalla kipeänä. How ironic? Nyt on jo torstai ja koko viikko jolloin piti hoitaa muutto ja soitella entiset ystävät läpi kysyäkseni kuulumiset on menny lähinnä maatessa, istuessa ja hengittäessä. Ei paha sekään, mutta tuntuu väärältä vain olla. Ensi viikolla kalenteri on taas täynnä. En vielä tiedä onko se hyvä vai huono asia.

Kommentoi