Pieni historiani pienyrittäjänä

Ladataan...
Saara Sarvas

Bodypaintin SM-kisat, joissa uusin suomenmestaruuteni mallini Olgan kanssa.

Tajusin viime viikolla, että olen tehnyt töitä freelance-maskeeraajana kohta seitsemän vuotta! Huh, miten vuodet ovat vierineet.. Osa tämän blogin lukijoista ei välttämättä tiedä tai tunne taustojani kovinkaan hyvin, koska enhän minä niistä ole tänne tullut kertomaan – ennen kuin nyt. Ajattelin tänään kertoa teille pienen historiikin siitä, miten minä päädyin juuri tähän. 

Varoitan jo etukäteen, että postauksen muotoilussa on jotain häikkää, joten rivivälit hyppäävät välillä valtaviksi - yritän korjata ongelman vielä tänään!

 

Lähdin yläkoulun jälkeen opiskelemaan Espoon Ammattioppilaitos OMNIAan parturi-kampaajaksi, koska äitini taisi nähdä jo kauan ennen minua, että se voisi olla minulle oikeampi tie. Kolme pitkää ja antoisaa vuotta alkoivat Espoon Matinkylästä, josta koulu muutti kuitenkin pian nykyiseen toimipisteeseensä Espoon keskukseen. Rakastin koulussa erityisesti hiusten värjäämistä ja sen teoriaa, erikoistekniikoiden opettelua ja tietysti meikkaamista.

Suurin tuskan kohteeni olivat permanentit (joita nyt kyllä tekisi mieli rullata :D), sekä lainekampaus, jota en osaa vieläkään tehdä niin hyvin kuin haluaisin!! Saisinkohan palata koulun penkille pariksi päiväksi kampausjaksolla, jos pyydän oikein kauniisti?

 

Yacine ja yksi parhaista muistoista urani varrelta. Kuvaajana Nana Simelius.

 

Suurimmalla osalla kauneudenhoitoalaa opiskelevista on mahdollisuus käydä valinnaisina kursseinaan meikkausta ja maskeerausta, mutta minun kohdallani onni potkaisi toden teolla. Kouluun palkattiin vuosikurssini aikana fantastinen maskeerauksen opettaja (Kaisa Vanne), joka hyppäsi opettajaksi suoraan työmaailmasta.

 

Kaisan inspiroimana löysin työkalut meikkaamiseen ja itseni toteuttamiseen sen kautta, vaikka olinkin aivan varmasti yksi historian ärsyttävimmistä oppilaista. Ala-asteella tahdoin piirtää uskonnontunnilla lentäviä hevosia enkeleiden sijaan, ja amiksessa jokainen työkokeeni oli tavalla tai toisella överiksi vedetty fantasiahässäkkä :D Nykyään osaan onneksi arvostaa myös minimalismin voimaa.

 

Kolusin siis Kaisan oppeja janoten läpi kaikki mahdolliset maskikurssit ja hieman enemmänkin, koska touhu kulminoitui viimeisenä opiskeluvuotenani yhteiseen kilpailutaipaleeseen, jonka läpi hän minut valmensi. Vietin lopulta koulumme maskiluokassa varmasti melkein enemmän aikaa, kuin Kaisa itse..

 

 


Toivoisin todella, että kamera olisi kulkenut mukanani koulussa useammin! Tahtoisin muistaa tuolloin tehtyjä juttuja enemmän – tosin en sitä ihan järkyttävää lumikuningatarta :'D Miksi kaikki aina tahtovat tehdä bodypainting-kokeessa jonkun sinivalkoisen hahmon? Jos opiskelet maskeeraajaksi juuri nyt, annan vinkin: SE EI IKINÄ NÄYTÄ HYVÄLTÄ!!

Hahaha, virheiden kautta, niin sitä elämässä oppii uutta ja niitä on kyllä tullut tehtyä vuosien varrella monta - eivätkä ne varmasti ole vieläkään loppu.

 

Tuntuu siltä, että olen vihdoin siirtynyt omassa päässäni jollain tavalla uuteen ajanjaksoon, sillä bodypainting-kilpailut ja yrittäjyyden alkutaival tuntuvat to-del-la kaukaisilta muistoilta.

 

 

Mielipiteitä jakanut ihokoru, jonka jälkeen vastaavat nousivat morsianten suosioon.

 

Perustin siis oman toiminimen pian valmistuttuani parturi-kampaajaksi, vaikka jatkoin samaan aikaan opiskelua aikuislukiossa, josta valmistuin keväällä 2009. Suunnittelin ensin lähteväni vielä erikseen opiskelemaan maskeerausta, mutta hiljalleen ymmärsin, etten todennäköisesti tulisi saamaan koulusta irti juurikaan mitään uutta. Jokainen meikkaaja jonka kanssa aiheesta valmistumiseni jälkeen keskustelin vahvisti tätä käsitystä ja hei, ihan hyvin tässä on toistaiseksi sujunut!

 

Hieman takkuisesti käynnistynteen ensimmäisen yrittäjänä vietetyn vuoden aikana ehdin turhautua paikallaan junnaavaan ”uraani” täysin ja miettiä, onko tämä ala laisinkaan minua varten. Yllättävältä suunnalta tullut työtarjous bodypainting-kouluttajana kuitenkin sai minut pysymään alalla – luojan kiitos!

 

Ensimmäinen Bodypaintingin SM-voittotyöni

 

Aluksi hain toiminimen pyörittämisen tueksi starttirahaa, tein kampaajan töitä kotonani ja tuttavien luona, meikkasin ja kampasin mallikansiokuvauksia, sekä puunasin morsiamia. Koko ajan oli selvää, että en tahdo ryhtyä liiketyöhön, tai tekemään mitään muutakaan ”ihan tavallista”. Vuoteni kohokohta oli aina bodypainting-kilpailu, jota odotin kuin kuuta nousevaa aina aiheiden julkistamisesta asti.

Minun lippuni ”suuremmille” kala-apajille olikin ehdottomasti kilpaileminen, sen kautta solmitut kontaktit ja ansaitut meriitit.

 

Hahahaha - WHAT?! Tässä oltiin ehkä Hyvinkäällä InterSportissa :D

 

Bodypainting-taitojen ja muutaman niistä eteenpäin kertoneen ystävän kautta tutustuin vuonna 2008 erääseen pienikokoiseen laulajaan, jonka seurassa vietetty aika onkin todella tiivis ja tärkeä osa historiaani. Hassua ajatella, että jos minun, Annan ja hänen senhetkisen promoottorinsa ajatukset ja sekoilut eivät olisi sopineet yhteen, en todennäköisesti näpyttäisi tätä tekstiä tähän blogiin..

 

Todella harvinainen yhteiskuva minusta ja Annasta. Yleensä ollaan aina kameran eri puolilla.

Suomen kovimpien naisartistien pariin päätyminen oli siis melkoinen onnenpotku, mutta eräs kyseisistä asiakkaistani taisi summata suurimman ”salaisuuteni” eräässä viime viikolla käydyssä keskustelussa aika hyvin: ”Saara on tosi hyvä ja nopea siinä mitä se tekee - ja sitten se on vielä ihan sairaan hyvä tyyppi!”.

 

Kommentin loppuosassa on pointti, joka kaikkien tälle alalle pyrkivien kannattaa oikeasti pistää korvan taakse. Positiivisella, joustavalla ja oma-aloitteisella asenteella on vaakakupissa todella suuri painoarvo, kun tehdään tiiminä pitkiä kuvauspäiviä!

 

Jos olet yhtä taitava, kuin viereisessä penkissä työskentelevä tyyppi, on persoona ja asenne se juttu mikä ratkaisee sen, kuka kutsutaan paikalle myös seuraavalla kerralla. Kaikissa meissä on omat virheensä ja ärsyttävät piirteet, mutta töissä en varmasti valita mistään turhasta, vaan keskityn raivoisasti positiivisiin asioihin ja kerron mielipiteeni rehellisesti.

 

 

Ensimmäinen päivä, jolloin tapasin Nana Simeliuksen. Nana on viisaimpia tuntemiani ihmisiä.

 

Näihin vuosiin meikkaajana on kuulunut kymmeniä musiikkivideoita, lukuisia levynkansia, satoja lehitkuvauksia, koulutuksia ja workshopeja, hyvä kasa mainoskuvauksia, kaikki ihanat morsiamet ja muut yksityiskeikat, sekä erilaiset tapahtumat – niin ja tietysti koko tämän blogin sisällään pitämä kirjo.

 

Editorial-meikkaaminen ja muotiala yleensäkään ei ole juuri koskaan kiinnostanut minua, vaan erikoisalaani on ehdottomasti erilaisten persoonien meikkaaminen. Intohimoni on löytää jokaisen meikattavani oma tyyli, ja tehdä heidän olonsa mahdollisimman upeaksi. Vähän sama idea toistunee myös täällä blogissa – harvoinpa mä yritän kertoa teille mikä on in kahden vuoden kuluttua, vaan keskityn ennemmin parantamaan teidän arkenne laatua!

 

Samana syksynä kun tutustuin Annaan, aloitin myös kirjoittamaan aktiivisesti blogia, josta tuli yksi osa yritystäni jo seuraavana vuonna – omanlaisensa historian alku sekin.

 

 

Antti Puiske Suosikki-lehden kuvauksissa 2009

 

Ensimmäinen blogini siirtyi jo ensimmäisen vuotensa jälkeen nyt jo edesmenneen Suosikki-lehden alle, ja taisin olla ensimmäisiä suomalaisia bloggaajia, jotka kirjoittivat jonkin lehden alaisena. Blogin lisäksi kirjoitin lehteen kolumnia milloin mistäkin, ja meikkasin sen kuvauksia. Aikani suosikissa on jäänyt mieleen tiettynä itseni etsimisen aikakautena.

 

Ihana teini-Saara kirjoitti elämästä ja sen isoista asioista niin ihanan naiivisti, että toivon todella säilyttäneeni edes osan samaa meininkiä myös tässä blogissa ^_^

 

 

Pepe More to Love, joka on yksi hulvattomimmista ihmisistä koko tämän maan päällä

 

Kirjoittaessani vanhaa Tiptoes-blogia tutustuin kymmeniin muihin bloggaajiin, joista suuri osa on edelleen todella läheisiä ystäviäni. Osa bloggaa edelleen, ja toiset ovat jatkaneet matkaansa muihin hommiin, mutta tietty mentaliteetti yhdistänee meitä aina. Bloggaaminen on yllättävin ja samalla antoisin asia, jonka olen koskaan aloittanut. Kirjoittamista vihannut tyttö on muuttunut vuosien aikana naiseksi, joka rakastaa itsensä ilmaisemista näppäimistön kautta. 

 

Lifestyle-bloggaaminen alkoi lopulta hieman tympiä, koska en nähnyt oman elämäni olevan kovinkaan kiinnostavaa pitkällä tähtäimellä. Pohdin pitkään -siis ainakin kuukausia ;) - mikä seuraava askeleeni olisi ja kuten tavallista, avattuani silmiäni osui uusi mahdollisuus taas tielleni.

 

Vuoden 2010 lopulla eräs Lilyn ja Trendin päätoimittajanakin tunnettu Jenni Lieto otti minuun yhteyttä, ja pyysi minut palaveriin erään uuden projektin tiimoilta. Olen melko varma, että kuunnellessani suunnitelmaa vielä rakenteilla olevasta yhteisöstä, Lilystä, leijuin ainakin 10cm tuolini yläpuolella. Tämä tuntui heti kodilta – ja tuntuu siltä edelleen.

 

 

Kansikuvapoika - kuvaaja Mike Sirén

 

Täällä minä sitten olen pitänyt majaani viimeiset kolme ja puoli vuotta, samaan aikaan sekä tätä blogia että muita osaamisalueitani kehittäen. Tällä hetkellä työni koostuu neljästä eri osa-alueesta:

  • Tästä blogista

  • Meikkaajan ja kampaajan töistä

  • Freelance-toimittajana kirjoitetuista jutuista

  • Radiotoimittamisesta

Tavallaan tämä nelikko on melkoinen sillisalaatti, mutta käytännössä koko homma on rakentunut ja nivoutunut aika selkeästi yhteen. Todennäköisesti voisin hyvin keskittyä vain yhteen neljästä työstäni ja tehdä silloinkin töitä parin ihmisen edestä, mutta sehän olisi vähän tylsää ;)

 

 

Voicen haastattelun jälkeen, ehkä vuonna 2009

 

Parhaat asiat työssäni ovat:

  • Vaihtelevat työtehtävät, joihin ei ikinä pääse kyllästymään

  • Mahdollisuus valita omat työtoverit ja -keikat

  • Älyttömän hienojen ja inspiroivien ihmisten tapaaminen - näitä nimiä on aivan liikaa mainittavaksi

  • Itsensä ilmaisemisen rajaton vapaus

  • Joustavat työajat

  • Mahdollisuus elää unelmaani

 

Ikävimpien listalle taas päätyvät:

  • Todella epäsäännöllinen elämänrytmi - viime viikot olen tehnyt töitä lähes kellon ympäri

  • Epävarmuus tulevaisuudesta pitkällä tähtäimellä

  • Tajuton kiire, joka on tosin täysin itse aiheutettua - usean eri projektin deadlinet saattavat pukata päälle yllättäen, kun eri työnantajat eivät tietenkään ole tietoisia toistensa aikatauluista ja minun pitää silti ehtiä tehdä kaikki hommat ajoissa

  • Oman itseni "korvaamattomaksi" tekeminen - lähinnä siis oman yritykseni kannalta. Jos minulle tapahtuu jotain, ei firma enää pyöri.

  • Ikävät lukij.... NO EI! Mulla kun ei oikeasti taida olla niitä yhden yhtäkään :D

 

Ainoa uraan liittyvä ohje jonka olen ikinä äidiltäni saanut on: Älä koskaan ryhdy arkkitehdiksi.

 

Sitä en tehnytkään, vaan olen huomaamattani ajautunut läpi elämän hyvästä päätöksestä toiseen - tai oikeastaan.. On niitä huonojakin tullut tehtyä, mutta uskallus intuition perässä kulkemiseen ja sen kautta löydettyihin onnistumisiin on voittanut niiden huonojen valintojen määrän moninkertaisesti. 

 

Yrittäjyys ja omien unelmien seuraaminen vaatii aina riskinottokykyä ja uskallusta, ja onnistuminen mitataan siinä, kuinka monta kertaa jaksaa kaatumisen jälkeen nousta ylös. Tämä tie ei todellakaan ole ollut helppo, mutta sitäkin antoisampi! Ulospäin jaan pääasiassa elämäni ihanat ja positiiviset hetket, koska en koe hedelmälliseksi velloa huonoissa fiiliksissä. Se ei silti tarkoita sitä, ettenkö mä viettäisi välillä unettomia öitä raha-asioita stressaten, mustia tulevaisuuskuvia maalaillen ja syvästi maailman painosta ahdistuneena. 

 

Kliseillä lopetus on aina cool, joten jaan loppuun oman filosofiani ammatinvalinnan takana:

 

Elämä kuluu joka tapauksessa, joten miksi viettäisit sen tehden asioita, joista et nauti? Aina ei voi olla kivaa, mutta elämä on pitkällä tähtäimellä todella paljon mielekkäämpää, kun tekee työkseen jotain mistä ihan oikeasti saa jotain muutakin kuin plussaa pankkitilin saldoon. 


Tavoitelkaa siis kuuta taivaalta ja uskaltakaa uskaltaa - ei haaveiluun kuole :)

 

 

p.s. Kaikille toiminimeä tai muuta yritystä perustavalle ainoa vinkkini on starttirahan hakemisen lisäksi hyvän kirjanpitäjän hankkiminen! Omani on painonsa arvoinen timanteissa, ja helpottaa jopa tällaisen taitelilijasieluisen häslän elämänlaatua valtavasti :D

 

p.p.s. Postauksen muotoilussa on nyt jotain todella pahasti vialla - yritän selvittää asiaa......

Share

Kommentit

Iiris L (Ei varmistettu)

Tosi kiva teksti, oot kyllä ihan tehty noihin hommiin!!! :) Yks kysymys: miksi äitisi neuvoi olemaan ryhtymättä arkkitehdiksi? :D

Saara S.
Saara Sarvas

Hahahaha mun on pakko kysyä huomenna äidiltä vastausta tähän, kun kaikki kiinnostuivat :D

nansk

Oi, Tiptoes! Vitsi mulla on ikävä sitä aina välillä. Siellä oli muutama tosi hyvä halloween- ja vappuaiheinen juttu, ja lisäksi sitä oli aina superkiva lukea muutenkin.

Hauska yhteensattuma: bongasin sut varmaan ensimmäiseksi siitä, kun teit tätini koruyritykselle Platinorolle jotain kuvauksia, ja sieltä sitten jotenkin eksyin Tiptoesiin. Muistatko vielä ne? (:

Tämä on ihan huippu blogi. Hyvää jatkoa ja aurinkoista kesää!

Saara S.
Saara Sarvas

Hahaa, vanha kunnon Tiptoes. Aikansa kutakin! Harmittaa kyllä, että osa teksteistä katosi bittiavaruuteen Suosikin nettisivujen mukana.. Oma moga, kun en ottanut niitä talteen x(

Ja TIETYSTI muistan! Sainpa siltä keikalta muistoksi mm. aitohopeiset tekokynnet :D 

Ihanaa kesää myös sinne, ja tule ihmeessä kommentoimaan useamminkin ^_^

Petra / Viilankantolupa (Ei varmistettu) http://viilankantolupa.bellablogit.fi

Olipa kiva historiikki. :) Tätimäistä nyökyttelyä intuition perässä kulkemiselle, kannustan täysillä. Ihminen on eläin ja eläimellä on vaistot, eikä kaikkea hyvää voi suunnitella, osa siitä sattuu kuitenkin kohdalle ihan vahingossa. Mä olen monasti huomannut pedanneeni näitä sattumia sellaisilla ohimenevillä fiilistelyillä: "Ah, vitsi miten kivanoloinen tyyppi, oispa hauska tutustua joskus tarkemmin" tai "Aiettä, tommosta kun joskus voisi tehdä työkseen". Kummasti ne sitten ovat myöhemmissä käänteissä osuneet eteen. Eikä missään nimessä pidä väheksyä määrätietoisen työskentelemisen vaikutustakaan, mutta kaikenlaisille ideoille on hyvä antaa mahdollisuus. :) Tätimäinen nyökyttely päättyy. :D

Saara S.
Saara Sarvas

Ah, taas kerran sää Petra sen teit - täydensit ajatukseni, joita en edes tajunnut jäsennellä todeksi! 

Niinkuin Sannikin sanoo: "Varo mitä haluut, tai voit saada sen."

 

p.s. Tätimäinen nyökyttely on erittäin jees, harrastan itsekin vähän liiankin kanssa...

Lindalin (Ei varmistettu)

Antti Puiske?? :D

Saara S.
Saara Sarvas

Juuri se! Tuisku, tuiske, puiske - Antti Puiske ^_^ Rakkaat lapset, monet nimet, jne.

Torey
Näissä neliöissä

Oot ihana ihana ihana! <3

Kirjotat niin, että oot kuin joku tuttu ja kun meillä vieläpä on yksi oikea yhteinen kaveri, niin minusta tuntuu välillä kun kertoisin eteenpäin tekemistäsi siisteistä jutuista hyvänäkin tuttuna! :D

 

• Ikävät lukij.... NO EI! Mulla kun ei oikeasti taida olla niitä yhden yhtäkään :D

Repesin!

Saara S.
Saara Sarvas

No voi sinua ^__^ Kivaa, jos tuo fiilis välittyy teksteistä, juuri sellaista otetta yritän juttuihini saada. Ei mitään kauas kurottelevaa, vaan vähän kotikutoista ja no - Sapea :D

Annan muuten kaikki valtuudet kertoa juttuja juuri tuolla kulmalla, mun syyksi voi myös pistää kaikenlaiset myöhästymiset tai epäonnistuneet jutut. "No olisin ollut ajoissa, mutta kun se mun tuttu Saara..." ;)

Torey
Näissä neliöissä

:D

"Mun piti ihan vaan vähän laittaa ripsaria, mut kun Saaralla oli blogissaan tämmönen..." :D

Lullah

Hei! Mikä vika arkkitehdeissa? Terveisin toisen opiskeluvuotensa alottava arkkitehtiopiskelija :D

 

Saara S.
Saara Sarvas

Hahaa, ehkä juttu on enemmänkin se, että arkkitehtuuri ei sovi kaikille - äiti tuntee lapsensa jne. :D

muimui (Ei varmistettu)

Voi tiptoes :') olen ollut seuraajasi (*krhhmm* galtsustalkkaaja *hrrmmh*) niin kauan kuin muistan ja kaikkia blogejasi olen lukenut tunnollisesti :) taisit olla suurensuuri idolini, koska opiskelin itselleni myös parturi-kampaajan ammatin. Alalla on paljon hienoja juttuja, mutta täytyy sanoa, etteivät pa-ka-hommat olleet minua varten. Valmistuin hyvin arvosanoin, mutta jälkeenpäin mietittynä uskon tämän johtuneen loistavista asiaksspalvelutaidoistani + vahvasta teoriaosaamisesta. Luovia taideteoksia Saaran tapaan ei minulta tullut ensimmäistäkään :D mutta toki tasaisia puurtajiakin tarvitaan, sain kivan työpaikan, jossa työskentelin vuosia, mutta kuukausi kuukaudelta vahvistui ajatus, että nyt olen väärässä hommassa.

Hah, tästä saisi romaanin kirjoitettua, mutta pointtina on kai sanoa, että kaikista ei tule Saaroja vaikka kuinka haluaisi :) Toki työtä tekemällä saa aikaiseksi paljonkin, mutta kaikki taiteellisemmat alat ovat todella kilpailtuja, jolloin jokainen ei voi olla mestari. Tämän myöntäminen tälläiselke perfektionistille oli hurjan hankalaa, mutta elämänlaatu parantui hurjasti, kun päätin luovuttaa ja lähteä tekemään jotain minulle luontaisempaa.

Arvostan Saara työtäsi oman kokemukseni jälkeen vieläkin enemmän. Ymmärrän myös ehkä jollain tasolla kuinka äärettömän paljon teet ja olet tehnyt töitä tämänhetkisen tilanteen saavuttamiseksi!
Minä en ole kovinkaan taiteellinen luonnostani, joten tein aika äärimmäisen alanvaihdon ja en voisi olla onnellisempi. Joskus näinpäin, enemmän olen kuullut tarinoita toisinpäin :D

Kaikkea hyvää sinulle Saara ja muistakaa pa-ka-kouluun menijät: kyseessä on todella vaativa työ sekä henkisesti että fyysisesti ! Työ on myös omalta osaltaan äärettömän antoisaa, mutta onnistumisiin vaaditaan paljon itsekuria ja raakaa työntekoa ;)

Saara S.
Saara Sarvas

Voi mikä kommentti <3

On ihan älyttömän rohkeaa myöntää, että "tämä ei nyt vaan ole mun juttu". Uskon, että se päätös on ollut pitkän harkinnan takana, ja on ihanaa kuulla että olet lähtenyt tavoittelemaan jotain itsellesi luonnollista hommaa. 

Juuri sitä yritän painottaa kaikille, eikä sitä tajua, ennen kuin sen tajuaa. Melkoinen oksymoroni ;) Aivan sama, onko intohimosi numeroiden pyörittely, arkkitehtuuri, kukkien hoitaminen tai aivokirurgia - kunhan sinä pidät siitä!

Ja niin kai se on, että kaikki "hauska" työ vaikuttaa simppeliltä ja vaivattomalta, mutta ongelmien määrä on silti aina vakio! Silloin kun nauttii tekemisestään, niiden ongelmien kanssa jaksaa vain painia ilman turhautumista ja krhm.. vittuuntumista :D

Kiitos että kerroit palan tarinaasi, ja superisti iloa ja menestystä uudelle polulle!

irkku81 (Ei varmistettu) http://www.irkku81.blogspot.fi

Tilitoimistoyrittäja-mieheni kysyi heti että kukas tekee kirjanpitosi? Käski peukuttaa kirjoitusta tuon kirjanpitäjä-vinkin vuoksi.

Saara S.
Saara Sarvas

Haa, ehkä en tässä ihan kirjanpitäjän oman yksityisyyden vuoksi paljasta sen tarkempaa henkilöllisyyttä! Eräs espoolainen tilitoimisto, ja sieltä kerrassaan valloittava S, joka on hoitanut tilejäni yrittäjyyteni ensihetkistä asti ^_^

Jomppa (Ei varmistettu)

Tosi mielenkiintoinen postaus, vaikka suurimmat osat jutuista olikin tuttuja kun olen lukenut sun blogia Tiptoesista asti :)

Mutta hahah munkin on pakko kysyä tätä, muo siis ihan oikeesti kiinnostaa miksei kannata ryhtyä arkkitehdiksi?: D Muo rupes nääs nyt vähän pelottamaan että onko se jotenkin kelju ammatti, nimittäin mahdollisesti aloitan itse alan opinnot ensi syksynä? hahah :'D

Lullah

Ei ole! Opinnot on todella mukavia, vaikka kiire meinaakin tulla välillä. Toivottavasti pääset!

Saara S.
Saara Sarvas

Hahahaha, eiköhän Tuula-äippä riennä huomenissa kertomaan, miksei arkkitehdin opintoja suositellut - kyse saattoi hyvinkin olla vain minulle osoitetusta suosituksesta :D

Veikkaan, että kiireistä ja ahkeraa arkkitehtia harmitti töissä vietetty aika, joka olisi ollut paljon mukavampi viettää kotona upeiden lasten seurassa ;)

Lullah

Voi onko Tuula-äitisi arkkitehti? Selittäisi vähän synnynnäistä luovaa hulluutta :D 

Nippe (Ei varmistettu)

Heippa!

Nyt on kyllä minunkin pakko avata sanainen arkkuni. (Tai no, arkku vaan.) Oon seurannu sun kirjotuksia sieltä tiptoesin ajoilta, ehkä jopa "galtsustalkkerina", mutten ole ikinä varmaan kommentoinut mitään. Olen kuitenkin erittäin uskollinen lukija, myhäilen tosin vain täällä näytön tällä puolen. :) Oot mahtava tyyppi, melkein jopa voisi sanoa että esikuva! Kiitos, jatka samaan malliin. :---)

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Oot mun idoli! Monessakin suhteessa. Ehkä eniten just siksi, että teet mitä haluat ja siten miten haluat etkä kysele kannattaako se. Oot mun idoli myös treenauksen puolella, vaikka se toinen blogisi jäikin määrittelemättömälle tauolle. Myönnän - käyn siellä välillä lukemassa vanhoja tekstejä :)

Itse oon vasta hiljattain oppinut, että mitä se tarkoittaa kun oikeasti tekee sitä mitä sydän sanoo. Tai ehkä oikeammin, oon vasta hiljattain oppinut todella kuuntelemaan sitä sydäntäni. Oon tehnyt toki isoja ratkaisuja aiemminkin, mutta vasta reipas vuosi takaperin keskeyttäessäni amk-opinnot ja hypätessäni tyhjän päälle tajusin, mitä se ihan oikeasti tarkoittaa. Ja miten siitä seuraa pelkkää hyvää! Terkuin, nyt opiskelen unelma-alaani, työskentelen sillä kakkosunelma-alallani, harrastan kahta maailman rakkainta harrastusta ja elän maailman ihanimmassa talossa maailman ihanimman miehen ja lapsen kanssa. Aika ällöö jopa :D

sipu (Ei varmistettu)

tää postaus oli tosi hyvä ja herätti mussa entistä enemmän halua päästä opiskelemaan kauneudenhoitoalaa :D onko sulla yhtään hajua onko kuinka helppo päästä oppisopimuksella opiskelemaan vaikka maskeeraajaksi? oon hakenut jo kolmessa yhteishaussa amikseen kauneudenhoitoalalle mutta sinne on vaan niin paljon hakijoita ja oon aina varasijalla 84. :(

Zara (Ei varmistettu)

Moro!

Aivan ihana postaus, kiitos oli ihana lukea se! :) Olen lukenut jokaisen (ainakin melkein jokaisen) sinun postauksesi, ja mietinkin että löytyykö tiptoes-blogiasi enää mistään bittiavaruuden syövereistä? :D Olisi aika nostalgista palata sinne ja yksi parhaista jutuistasi IKINÄ oli se sun San Diegon reissusi ja postaukset siitä, ja esimerkiksi se olisi ihana lukea uudestaan. Ihanaa kesää! &lt;3

Tuula-Äippä (Ei varmistettu)

Älä koskaan ryhdy arkkitehdiksi oli neuvo nimenomaan rakkaalle lapselleni Saaralle.
Kehotus kumpusi arkkitehdin välillä todella rankasta arjesta. Kun ryhdyin opiskelemaan arkkitehdiksi, kuvitelmani ammatista olivat varsin toisenlaiset kuin miksi todellisuus sittemmin paljastui. Se osuus ammatista, jossa luovuus todella pääsee valloilleen, on murto-osa koko prosessista ja suunnitelmien lopputulokseen vaikuttavia tahoja on valtavasti. Harvoin, jos koskaan arkkitehti pääsee todella ”irrottelemaan”. Suunnittelussa pitää aina ottaa huomioon tilaajan resurssit, näkemykset ja aikataulut, ympäristön vaatimukset, lait, asetukset, virkamiesten vaatimukset jne. ja silti yrittää pitää kiinni omasta näkemyksestään ja visioistaan. Jostain kumman syystä aina on kiire ja aikataulut pukkaavat päälle. Stressi ja väsymys on välillä ollut niin valtava, että olen uupunut ja kokenut jonkinasteisen burnoutin. Kun Saara ja siskonsa olivat pieniä, usein kun sain lapset nukkumaan lähdin takaisin töihin. Tavallaan olen omassa unelma-ammatissani ja välillä ollut ammatinvalintaani hyvinkin tyytyväinen, mutta myönnän, että nimenomaan Saaran ammatinvalinnan aikoihin suunnittelin vakavissani ammatin vaihtoa. Väsymys, ihan konkreettinen unenpuute töiden vuoksi on saanut minut kiukuttelemaan kotona ja rähjäämään perheelleni, vanhenemaan jonkun projektin kanssa kolme vuotta yhdessä vuodessa. Arkkitehdin arki on kuluttavaa, mutta jollain kierolla tavalla myös tyydytystä antavaa, koska koskaan ei ole kahta samanlaista päivää, ei kahta samanlaista suunnittelukohdetta. Koko ajan on opittava ja oppii uusia asioita. Paikalleen ei voi jämähtää. Ja pitkäjännitteisyyttäkin tämä vaatii. Mitä tänään suunnittelet, voi olla valmis talo vasta viiden vuoden päästä. Tuosta samasta syystä arkkitehdin pitää aina olla askelen kaksi muiden edellä, koska pitää pystyä näkemään tulevaisuuteen. Ehkäpä kyky nähdä tulevaisuuteen sai myös antamaan omille lapsilleni tuon ohjeen, älä koskaan ryhdy arkkitehdiksi. Kenties juuri sinulle tämä on oikea ala, mutta mielestäni ei Saaralle. Saara on tällä hetkellä ihan oikeassa ammatissaan ja olen hänestä valtavan ylpeä. Mielestäni taidon, luovuuden ja ahkeruuden lisäksi avain Saaran menestykseen on ollut selkeän päämäärän asettaminen. Kun selkeä tavoite on asetettu, vähitellen kaikki mitä tekee, alkaa tukea tuota päämäärää. Näin syntyy onnistumistarinoita. Näin on syntynyt Saaran menestystarina. Niin, ja se kiire. Taitaa se löytyä nykyään joka ammatista.

Gertrud (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus ja summaus urastasi :) Olen seurannut blogiasi vuodesta 2009 asti, hurjan pitkä aika kun alkaa nyt miettimään! Blogistasi huokuu elämänilo, ystävällisyys, lämminhenkisyys ja huumori. Ja voin aivan vilpittömästi sanoa, että olen todella iloinen menestyksestäsi! Näiden vuosien jälkeen välillä tuntuu siltä, kuin lukisi jonkun tutun kirjoituksia :D Kiitos siis siitä, että olet jaksanut blogia pitää ja toivottavasti jatkat sitä vielä kauan. Hassua on se, etten ole edes mitenkään erityisen kiinnostunut kosmetiikasta, meikkaamisesta, hiuksista jne. mutta silti kuulun blogin vakituiseen lukijakuntaan. En toki pistäisi pahakseni, vaikka blogissa olisikin silloin tällöin hieman enemmän lifestyle-blogin vivahteita. Mutta kaiken kaikkiaan, jatka samaa rataa! Ja muista välillä levätäkin :)

Kyllä on upeita :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ois kiva nähdä valmis kuva tuosta sarvihahmosta jota postauksen eka kuvassa luodaan.

Pumpulipää

Ihanaa kun joku on saanut saman ainoan ammatinvalintaohjeen äidiltään :D

Tosin minä tottelematon lapsi päädyin varmaan kaikkia mahdollisia ammatteja mietittyäni opiskelemaan arkkitehtuuria. Aijai.

MikkoPuttonen (Ei varmistettu) http://www.mikkoputtonen.com/

Olipa kiva lukea tämä Saara!! Antaa varmasti uskoa ja rohkeutta kaikille meille alkaville taiteilijasieluille &lt;3

Patty (Ei varmistettu)

Tajusin juuri, että olen tainnut olla kuuntelemassa aikuislukion valmistujaisjuhlissa puhettasi. Muistan vain, että kovasti oli tummatukkaisella tytöllä asiaa bodypaintingista ja yrittämisestä, mutta vasta nyt loksahti paikalleen, että se tyttö on tainnut ponnistaa siitä juhlasta todella pitkälle. :)

Olipas kiva lukea näin melko uutena lukijana taustojasi! Kiitti!

Kommentoi

Ladataan...