Ladataan...
Saara Sarvas

Muisk muisk muisk! Kävin koko Lontoon M.A.C.-storet läpi eräiden PRO-siveltimien perässä (oikeasti vain 4 eri pistettä.. :D), ja kun niitä penteleen suteja ei alkanut löytyä, päädyin ostamaan itselleni lohdutuspalkinnon. Tällä kertaa minua saivat lohduttaa jo hävettävän pitkään ostoslistalla roikkuneet mattapunat Heroine ja Candy Yum-Yum

Ostin nämä punat puhtaasti omaan käyttööni, mutta joudun ehkä hakemaan toiset versiot myös työmeikkieni sekaan. Sävyt ovat nimittäin varsinkin luonnossa aivan tajuttoman kirkkaat ja räväkät.

Molemmat punat ovat matta-sarjaa, eli ne ovat huulilla melko kuivan tuntuisia, mattapintaisia ja kestävät kuin tauti. Sunnuntaina maalasin huuleni aamupäivällä pinkillä Candy Yum-Yumilla ja se kesti vain yhdellä nopealla korjauksella iltaan asti kirkkaana ja intensiivisenä. 

Gotta love 'em!

 

Heroine oli jo klassikko syntyessään, ja se on yksi niitä punia joka kuuluisi löytyä kaikilta itseään M.A.C.-fanaatikoksi kutsuvilta. Sankarittarien Heroine-punaa ei missään nimessä pidä sekoittaa paheellisiin päihteisiin, vaikka nimi liippaakin läheltä, ja onhan tässäkin oma syntinen puolensa ;)

Kaiken rehellisyyden nimissä, sama ikonisen huulipunasävyn viitta on myös räikeän, jopa neonvärisenä hehkuvan, lilanpinkin Candy Yum-Yumin harteilla.. Jos et kavahda räikeitä värejä, kannattaa tämä kaksikko käydä kotiuttamassa myös omiin varastoihin. Kumpikin puna toimii erittäin hyvin meikin ainoana kiintopisteenä, ja värit sopivat kaikille joilla on munasarjat niitä kantaa.

Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Mukavaa maanantaita jengi! Lontoo on takanapäin, mutta kävin reissua juuri läpi kuvien kautta ja ajattelin pitkästä aikaa tehdä teille jonkinsorttisen reissupostauksen. Lähdimme siis äitini, eli vakiokommentaattori Tuula-Äippä:n, kanssa kolmeksi päiväksi Lontoon vilinään ottamaan pienen irtioton molempien hektisestä arkielämästä. 

En oikein voi jälkikäteen edes uskoa, ettei olla ikinä oltu äidin kanssa kahdestaan missään.. Mulla on joskus teininä varmasti ollut aikoja jolloin äiti on ihan tyhmä, mutta niin pitkään kuin muistan, olen osannut arvostaa ja rakastaa tuon huikean ihmisen olemassaoloa. Toivottavasti olen myös osannut kiittää tarpeeksi kaikista niistä eväistä, joita olen häneltä elämääni saanut. Äidit on kyllä parhaita!!

Aloin heti pohtia, kuinka paljolti tähän tekstiin vaikutti se, että äiti kustansi tällä kertaa lennot ja majoituksen.... Sponsoroitu postaus siis luvassa ;D

 

Saavuimme Heathrowlle myöhään keskiviikkoiltana, ja hyppäsimme Oyster-matkakortit ostettuamme Picadilly-linen metroon. Ympärillämme istui varsin sekalainen sakki ihmisiä, ja jotenkin päädyimme keskustelemaan koko oman vaunupuoliskomme kanssa tatuoinneista, elokuva-alasta ja ties mistä muusta maan ja taivaan välillä. 

En tiedä mikä aura minua tällä reissulla ympäröi, mutta päädyin melko pitkiin keskusteluihin täysin tuntemattomien ihmisten kanssa 5 eri kertaa! Mikäs siinä, minusta on mukavaa tietää lisää maailmasta ja sen erilaisista ihmiskohtaloista.

Ilta oli jo taittumassa yöhön, kun pääsimme Holbornen aseman lähellä sijaitsevalle hotellillemme, jota suosittelen lämmöllä kaikille alueelle ensimmäisiä kertoja reissaaville. 2min kävely metrolle, melko suuret huoneet laminaattilattioilla ja kaikin puolin toimiva palvelu. Tykkäsin!

 

Seuraavana päivänä suuntasimme heti aamutuimaan kaupungille. Söimme ensin erittäin maistuvan aamiaisen Covent Gardenissa sijaitsevassa Kopapa -ravintolassa, ja lähdimme sitten Leicester squaren TKTS-pisteelle ostamaan illaksi lippuja musikaaliin.

Hetken aikaa suunniteltiin äidin ehdotuksesta uuden lankutuspostauksen vireille laittamista, mutta tällä kertaa se jäi kuin jäikin tekemättä ;)

Lankuttamisen sijaan keskityin ennen kaikkea äidin kanssa klassisten turistikohteiden ihasteluun ja sadepäivänä intensiiviseen shoppailuun. Sain tehtyä melko hyvää tuhoa kaikkialla, minne meninkin... Postauksia Lontoo-ostoksistani tippuukin pitkin tätä viikkoa!

Illat vietimme nauttimalla äidin shoppailuista - musikaaleista. 

 

Viimeksi kävin katsomassa todella koskettavan, samannimiseen elokuvaan perustuvan, From here to Eternity -musikaalin, joka ei valitettavasti saanut jatkoaikaa kaupungissa, josta löytyy teatteri jokaiselta kulmalta. Koska olimme tällä kertaa matkalla äiti-tytär -kokoonpanolla, oli suuntana erityisesti lapsille sopivat musikaalit!

Ensimmäisenä kävimme katsomassa Charlie and the Chocolate Factoryn joka räjäytti tajunnan. Rakastan Roald Dahlia ja erityisesti tätä teosta, jonka erikoispainos alkaa hiljalleen jo hajoilla liitoksistaan. Taitavat lapset ja vanhukset jotenkin koskettavat mua syvästi ja olin kyynelissä lähes koko musikaalin ajan.. Jos aihe kiinnostaa tippaakaan, oli tämä show ehdottomasti näkemisen arvoinen!!

Suurimman vaikutuksen meihin molempiin tekivät nerokkaasti toteutetut umppa-lumpat, joille sai nauraa katketakseen joka kerta, kun ne saapuivat lavalle. Voi veljet, tuota iltaa tulen muistelemaan lämmöllä vuosikymmentenkin päästä!

Charliesta innostuneena metsästimme käsiimme seuraavana päivänä liput illan loppuunmyytyyn Leijonakuningas -esitykseen, joka oli sekin ehdottomasti näkemisen arvoinen. 15 vuotta Lyceum-teatterissa esitetty musikaali sai minut myös kyyneliin, mutta jokin siinä suklaatehtaassa seikkailevassa pojassa silti kosketti enemmän.. 

On aivan satavarma juttu, että tulen käymään jokaisella matkallani vähintään kerran teatterissa. Jos luulet vihaavasi musikaaleja, haastan sinut etsimään itseäsi kiinnostavan Lontoosta tai vaikka New Yorkista. Pieni ihminen menee lopulta aivan solmuun, kun elävänä silmien edessä tapahtuu niin ihmeellisiä ja kauniita asioita.

 

Kierrettiin äidin kanssa kaikki klassiset kohteet, kuten: parlamenttitalo & big ben, Tower Bridge, London Eye, Hyde Park ja Buckingham Palace. Myös ostoksilla keskityttiin klassikoihin kuten: Selfridges, Harrods, Oxford Street, Regent Street ja Camdenin alue.

Oli oikeastaan todella hauskaa pyöriä paikalla kunnon turisti-mentaliteetilla, koska seuraavalla kerralla voikin taas antaumuksella keskittyä kaikkeen muuhun.

 

Ruokapuoli hoitui aika vaivattomasti, ja istahdettiin alas milloin mihinkin, aina kun nälkä iski kohdalle. Koko reissun parhaan aterian söimme vain muutamaa tuntia ennen koneemme lähtöä, jälleen Covent Gardenissa, Jamie's Italianissa.

Simppeli lounaamme paisui yllättäen kolmen ruokalajin menuksi, kun emme vain osanneet valita kaikista vaihtoehdoista :D

 

Oma lounaani huipentui lempijälkiruokaani, pavlovaan. Ensimmäinen pavlova on muuten merkki kesästä, eli tästä se nyt lähtee - kesä!

 

Liikkuminen ympäri Lontoota kannattaa tietysti tehdä jalkojen lisäksi metrolla, vaikka nappasimme kyllä Leijonakuninkaan päätyttyä riksan takaisin Holborneen. Riksakyyti oli kyllä ehdottomasti reissun hulvattomin siirtymä, ja päivän kävelystä nuutuneet jalkamme kiittivät vuolaasti.

Kaikille kävelyä lomakohteissa harrastaville suosittelen muuten koko sydämeni pohjasta hyviä kompressiosukkia! Kirjoittelin treeniblogin puolelle niistä viime viikolla, ja reissussa ne osoittivat taas kerran voimansa. Rumat kuin mitkä, mutta tekivät elämästä valtavan paljon mukavampaa.

 

Chinatownin ikkunoista löytyy vaikka ja mitä ihanaa ihmeteltävää.. Ja myös sellaisia todella hämmentäviä ja ei-niin-ihania ihmeteltäviä ruoka-aineita, jotka jätin tällä kertaa kuvaamatta. En edelleenkään tiedä, mitä näin, mutta kuva ei ole poistunut verkkokalvoiltani vieläkään :D

 

Yksi omista suosikkihetkistäni minilomallamme oli spontaani pyrähdys Hyde-parkiin. Kävelimme kesään heräilevän puiston toista reunaa the Serpentine -järvelle (lammelle?), ja sieltä Speakers Corneriin, josta toivoimme löytävämme jonkinlaisen puhujanpöntön. Oltiin molemmat aivan valmistautuneita pitämään loistavat puheet, mutta ne jäivät nyt odottamaan toiseen kertaan..

 

Eniten innostuin puistokäynnillä linnuista. Kesämökillämme on tuttu joutsenpariskunta, mutten koskaan aiemmin ole nähnyt 15 joutsenta oikomassa kaulojaan synkronoidun näköisesti. 

Ymmärrän hyvin että joku pelkää lintuja, mutta omasta mielestäni ne ovat ehdottomasti kauneimpia eläimiä joita maa päällään kantaa. 

 

Ainakin heti yksisarvisten jälkeen ;))) Tällä kertaa nämä yksisarvistossut jäivät ostamatta, mutta niistä kyllä heräsi ajatus jos toinenkin...

Lennettiin äidin kanssa takaisin kotiin lauantai-iltana, ja samalle lennolle mahtui myös eräs Anna, jonka kanssa pölistiin piiitkästä aikaa läpi kuulumisia pitkän kaavan kautta. Harvoinpa sitä hujahtaa reilun 3h lentomatka ohitse sellaisella vauhdilla! Vaikka jatkoin lomalta palattuani hommia samalta istumalta sunnuntaisen radiolähetyksen takia, ovat henkiset akkuni latautuneet kerrankin aivan täydellisesti.

Lontoo vei mun sydämeni viime syksynä, kun olin siellä työmatkalla, ja tämä olikin kolmas reissuni 6kk sisään.. Veikkaan, että seuraava reissu on tiedossa vielä kesän aikana, koska Anna vinkkasi että sohvapaikka on aina tarjolla. Hän saattaa katua tätä lausuntoaan, kun asun sohvalla kolmatta viikkoa :D

Huomenna voisin aloittaa matkaostosten esittelyn - niitä tuli tehtyä melkoisesti.. Ihan vain blogisisällön takia siis shoppailin... Pakon edessä.. En olisi mitenkään itse tahtonut..... :B

Mitkä ovat teidän suosikkipaikkoja Lontoossa?

Ladataan...

Ladataan...
Saara Sarvas

Pari viikkoa sitten esittelin teille 10 huulipunaa fiiliskuvissa. Ajattelin jatkaa samaa sarjaa eri tuotteilla, ja tällä kertaa esittelyssä on kokoelmistani bongattuja, tunteita herättäviä ja kauniita yksittäisiä luomivärejä! Yksittäisistä napeista tulee harvoin tehtyä omaa juttuaan, sillä asiaahan niistä saa revittyä hirveän vähän.. 

Oikeastaan yksittäisten hyvien sävyjen esittelyn pitäisi olla säännöllinen juttu, koska mikä onkaan parempaa, kuin silmämeikki joka näyttää vain yhden tuotteen voimin mahtavalta?!

Jokaisessa kuvassa luomiväri on erittäin simppelisti levitetty suoraan liikkuvalle luomelle ilman sen kummempaa kikkailua. Tässä siis pari kärpästä yhdellä iskulla, ehkä bongaatte näistä itsellenne uuden suosikin.

 

Kukapa ei rakastaisi valkoista? Paras löytämäni on Make Up Storen White, joka on todella peittävä ja mattainen valkoinen. Superraikas ja ihana. 

 

Olen syvällä epämukavuusalueella vihreiden värien kanssa, mutta koska tämä sävy on niiiin ihana, oli aivan pakko! IsaDoran uusi vihreä Eye Glow sävyssä 21 Amazonas on luonnossa ehkä säihkyvin koskaan näkemäni.

 

Diorin hybridiluomiväri Diorshow Fusion Mono tuntuu tuotetta siveltimeen ottaessa vaahtokarkilta, mutta sävyn 281 Cosmos hempeät puolet loppuvat siihen. Kuva ei todellakaan tee oikeutta tälle tummansinisen, vihreän, violetin ja hopean sekoitukselle.

 

Superkiiltävä metallinen roosa on sävy, joka jokaisen meikkipussista pitäisi löytyä hulluttalua varten. Tämä luomiväri on L'Oréalin Infallible-sarjaa, jonka luomivärit ovat mahtavia, mutten löytänyt niitä äsken L'Oréalin sivuilta!?! Jaiks, pitää alkaa säästellä tätä, jos nämä ovat menneet poistumaan valikoimista?

 

Tästä väristä tuli ehkä kertaheitolla uusi voimasävyni. Luonnonkosmetiikkamerkki Zuiin luomiväreistä ei puutu pigmenttiä, tai mitään muutakaan! Ihanan räväkkä oranssinen pronssi on nimeltään Brownie.

 

Säväyttikö mikään väreistä?

Pages