Ladataan...
Saara Sarvas

Vähän jännittää, alkaako mua itkettää tämä kirjallinen vuodatus yhtä paljon, kuin asian ääneen sanominen. Kirjoitan tätä lausetta torstaina 09.03.2015 klo 13:29:06. Kerron postauksen lopussa, mitä kello silloin on ja voidaan sitten vetää jotain yhteisiä johtopäätöksiä. Julkaisen myös piiiitkän harkinnan jälkeen yllä näkyvän videon, joka on aika... Graafinen, mutta kuten videossakin kerron, vollottaminen ehkä kertoo ja näyttää parhaiten sen, miten iso juttu tämä lopulta minulle onkaan. Viesti tässä videossa ja tekstissä on kuitenkin selvä:

Minä lopetan tämän blogin kirjoittamisen toukokuussa, noin kuukauden kuluttua.

Huh, ei itkettänyt, lähinnä nauratti, että mikäs tässä nyt niin kovasti itketti :D Olen ehkä ehtinyt jo vähän punnita ja pureskella tätä asiaa, toivon että kuukauden varoitusaika on myös teille tarpeeksi pitkä siihen, että siirrytte kanssani aamuherääjiksi ja tulette kertomaan kuulumisia blogimaailmasta shoutboxin kautta.. ;)

Enhän mä oikeastaan ole minnekään katoamassa, eikä tämä blogikaan, sen päivittyminen vain loppuu. Kokonaan. Ainakin näin ennalta määrittämättömäksi ajaksi..

Ok, onhan se vähän outoa. Olen päivittänyt blogiani aktiivisesti 6,5 vuotta ja säännöllisen epäsäännöllisesti puoli vuotta ennen sitä. Seitsemän vuotta. Seitsemän. Monestihan kerrotaan, että parisuhteissa tulee erilaisia koetinkiviä ja kriisejä.. Ensin rakastutaan, sitten kohdataan arkistumisen kriisi ja kas, kohta kolme, itsenäistyminen 7-10 vuoden kohdalla. 

Mä rakastuin bloggaamiseen ensimmäisenä syksynäni, jolloin oikein imeydyin blogimaailmaan monen vuoden nettityhjiön jälkeen. Irc-galleria, Hotelli Kultakala, Lumisota ja artic.net:in Keskiaika-chat. Siinä on minun Internet-romanssini lyhyt elinkaari ennen blogeja. Jotenkin naurattaa se, että Facebook-kavereistani löytyy edelleen lukuisia ihmisiä, joihin olen tutustunut vain netin välityksellä.

Nyt olen kuitenkin siinä itsenäistymisvaiheessa, jossa mun on otettava etäisyyttä ja kokeiltava siipiäni muualla. Seitsemässä vuodessa ehtii oppia itsestään aika paljon ja elämän tärkeät tapahtumat alkaa muistaa eri kirjoitusten aikakausien kautta.

Blogihistoriani aikana parisuhdestatukseni on vaihtunut varmaan viidesti, painoni jojoillut useammin kuin osasin ikinä cocacola-jojolla leikkiä. Osa teistä on seurannut puuhiani muuallakin kuin täällä blogissa, toiset vain hakevat täältä pienen palan kevyttä ja hieman psykoottisesti kirjoitettua kauneushömppää päiväänne piristämään. Toivottavasti kaikilla on ollut mukana ollessanne hauskaa, ainakin välillä!

Kuukauden verran tässä vielä "pitäisi" teidän melko naurettaviin määriin nousseiden tyyppien feedeihin näpyttää tavaraa, ennen kuin keksin jonkun oikein räjähtävän tavan kadota kuin katutaikuri konsanaan. 

Mitä hauskaa tässä viimeisen kuukauden aikana pitäisi tehdä? Mitä te tahtoisitte?? Jos mun viimeisen kuukauden lupaus olisi vihdoin toteuttaa teidän toivepostauksia :D Sillä pienellä disclaimerilla, että en valitettavasti ehdi buukata paria lainamallia enempää eri mallisten silmien tai kasvojen vinkkejä varten..

Nyt taidan kuitenkin mennä asioiden edelle. Kuten videosta toivottavasti saa tuon ystävieni varmasti parin viikon kuluessa lauluksi autotunettaman itkun keskeltä kerrottua, on syy blogini lopettamisen takana hyvin simppeli, mutta melkoinen neliapila yksisarvispeltoni keskellä.

Kun YleX -aamun tilanne oli epävarma tuossa viime vuoden lopulla, päätin ensimmäisen ja äärimmäisen rakkaan juontajaparini Cristal Snown tökkäämänä hakea työtä. Kirjoittaessani hakemusta tajusin, miten palavasti oikeasti halusinkaan työskennellä tuossa yhteisössä, tuossa ohjelmapaikassa ja juuri tuolla kanavalla. Siksi päätin, että jos onni potkaisisi mua näin valtavasti, lopettaisin tämän blogin kirjoittamisen. Tahdon olla mahdollisimman hyvä ja kehittyä siinä työssä, jota olen päättänyt tehdä ja siksi en voi jakaa huomiotani enää näin moneen suuntaan.

Oikulta tämä kaikki tuntuu siksi, että minä teen jo unelmieni työtä. Kuinka todennäköistä on se, että ihminen on jo äärimmäisen onnellinen töistään (tekee niitä liikaa, mutta silti..), mutta kohdalle osuu jotain, joka tuntuu vielä entistä oikeammalta. Niin minulle kuitenkin kävi ja hei, tässä sitä ollaan.

Mä siirryn siis päätoimisesta bloggaajasta ja sivutoimisesta kauneuden alan kauhukakarasta radiotoimittajaksi ja kauneuden alan kauhukakaraksi. Meikkihommat siis jatkuvat ja itseasiassa varmasti kehittyvät huikeasti pitkästä aikaa. Aion jatkaa meikkileikkituokioiden tulosten jakamista, joko täällä tai tumblr-blogissani.

Ovatkohan kaikki vielä kärryillä? Ei nimittäin syytä huoleen. Kun minä katoan ja salaa toivon jättävän edes jonkun mieleen pienen kaipauksen, tahdon esitellä teille äärimmäisen sopivassa saumassa Lily.fi -portaalin alle siirtyvän Erikan! Jo vuosia sitten vanhan Tiptoes-blogin meikkauskilpailuun siskonsa Irenen kanssa osallistunut Erika on yksi ensimmäisistä kauneusbloggaaja-kollegoistani, joihin tutustuin. 

Olen aina tykännyt Erikan pohjattomasta älystä ja sopivasti tekstiin tihkuvasta tiedemiesmäisestä suhtautumisesta joka ilmenee mm. kauneusbloggaaja-gallupeista, joihin nainen kerää eri "ammattilaisten" suosikkituotteita. Kateutta minussa on herättänyt Erikan blogin visuaalisuus ja loistava tapa jakaa muualta netistä löytyvää kauneussisältöä ja nopeita niksi-hoksauksia. 

Eli siis hetkinen, tiivistetään vielä: Buu, buu, jee, buu, jee, jee!! Eli +-0.. En mä ihan sitä tästä lähtenyt hakemaan, mutta hyväksyn :D Nyt kello on 06:39:22 perjantai-aamuna ja tämä postaus ilmestyy kahden tunnin päästä.. Pelottaa.

Jos pääsit tämän tekstin ja videon loppuun, pliis, jätä joku kommentti ajatuksistasi <3 

Share