Kapinaeläin

"Joissakin perinteissä saduissa eläimet ovat auttajia, jotka johdattavat tytöt kohti kunnollista aikuisuutta. Kapinaeläimet ovat toisenlaisia."

Eija-Liisa Ahtilan teoksissa esiintyvät korppi, koira ja aasi. Marja Kanervon teosten materiaaleista löytyy höyheniä, karvaa ja jouhia. Kiasman näyttelyissä eläimet ovat laajasti edustettuina. Eläimiin voi liittää kasapäin symboliikkaa, tai toisaalta ajatella, että ne tulisi ymmärtää vain itsenään, olentoina ilman sen kummempia ihmisen lisäämiä merkityksiä.

Eläinhahmoja voi kuulemma käyttää myös kapinan välineenä, kun kasvaa aikuiseksi. Anu Koivunen sanoi niin luennollaan feministisestä vaihtoehtoelokuvasta*. Koivusen esimerkki ei koskenut kaikkia tilanteita vaan keskittyi erityisesti nuoriin naisiin elokuvissa She Monkeys (2011) ja Attenberg (2011). Uskon kuitenkin, että ilmiön voi nähdä näitä elokuvia laajemmin.

Joissakin perinteissä saduissa eläimet ovat auttajia, jotka johdattavat tytöt kohti kunnollista aikuisuutta. Kapinaeläimet ovat toisenlaisia. Ne ovat hahmoja, joihin turvaudutaan, kun ympärillä kohdatut tavat kasvaa aikuiseksi eivät tunnu omilta. Ne eivät saavu auttamaan, vaan ovat vain mielikuva, joka vastustaa joitakin tapoja olla ja toimia.

Niiden avulla voi toimia eri lailla kuin vaikkapa Hollywood-elokuvissa tai HBO:n sarjoissa – tai toisin kuin ne aikuiset joita ympärillä näkee. Ehkä eläinhahmon kautta voi vastustaa jopa stereotypiaa naisista eläimellisinä ja luonnonläheisinä, maskuliinisuuden, järjestyksen ja älyn vastakohtana.

Koivusen esimerkeissä tytöt vastustivat myös herkkyyttä ja haavoittuvuutta eläinhahmojensa kautta. Eläinhahmot eivät välttämättä vieneet kohti jotakin kypsää aikuisuutta, mutta silti ne toimivat viittauskohtina, joiden kautta voi tehdä toisin.

Sara viimeistelee leopardiasua vaatekaupan sovituskopissa elokuvassa She Monkeys (2011)

Kapinaeläimiä pohtiessa muistin, että olen itsekin tainnut käyttää sellaista. Viime kesän alkaessa istuttiin puistossa ja alkukesän ihana aurinko valaisi talvenkalpeaa ihoa. Sai riisua kengät ruohikossa. Kaverini alkoi puhua maksaläiskien pelosta, siitä miten aurinko tekee ihon kammottavaksi, suuret tummat ja epätasaiset läikät ilmestyvät kasvoihin kuin myrkkypilvet autereiseen taivaaseen ja pilaavat.

Kesäpäivä ei kuitenkaan tuntunut harmittelulle uhraamisen arvoiselta, ja huomaamattani aloin vastustaa läiskäpelkoa mielikuvalla eläimestä. Okei, sitten olen kuin leopardi, ajattelin, ja se tuntui ihan hauskalta. Ehkäpä myös Kiasman näyttelyiden eläimet muuttuvat joidenkin katsojien kapinaeläimiksi.

Vasemmalla HBO:n nuoria naisia eli Girls-sarjan päähenkilöt, oikealla leopardi

Helka Heinonen
Korkeakouluharjoittelija

Eija-Liisa Ahtilan Rinnakkaiset Maailmat Kiasmassa 19.04.2013 - 01.09.2013
Marja Kanervon näyttely Kiasmassa  17.05.2013 - 29.09.2013

*Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen professori Anu Koivusen luento aiheesta Vulnerability -. Beyond Vulnerability? Girls as Animals in She-Monkeys (Lisa Aschan 2011) and Attenberg (Athina Rachel Tsangari 2011), 26.3.2013 Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksen järjestämässä Kristiina-tutkimusseminaarissa.

Share

Kommentoi