Konservaattori kertoo

Ladataan...

Pääsiäisenä Kiasma Hitsin seinälle ilmestyi korkeuksiin kurotteleva puu, jonka oksilla on kukkia, marjoja ja sulkia. Kaikki on peitetty mustalla vahalla. Kyseessä on amerikkalaisen nykytaiteilija Petah Coynen teos Nimetön (Kotimaa) (2002–2004). Korkeutta ja leveyttä sillä on reilut 2,5 metriä, syvyyttäkin yli 1,5 metriä. Ei mikään ihan pienikokoinen teos.

Veistosta katsellessa herää liuta kysymyksiä: Eivätkö luonnonmateriaalit mene pilalle ja vaha rapise pois? Miten ihmeessä näin iso teos on kuljetettu näyttelysaliin? Ja miten sitä säilytetään? Kun näyttelytekstit eivät tarjoa tiedonjanoiselle riittävästi vastauksia, on käännyttävä asiantuntijan puoleen. Kysytään asiaa siis Kiasman vastaavalta konservaattorilta Siukku Nurmiselta.

Teoksessa on käytetty noin 20 eri materiaalia. Miten useiden eri materiaalien käyttö vaikuttaa konservointiin?

Uusien töiden kohdalla konservointi on pikemminkin ennaltaehkäisevää eli teoksen säilyttämistä, kuljettamista ja esittämistä oikealla tavalla, oikeissa olosuhteissa. Mitä enemmän työssä on käytetty eri materiaaleja, sitä ongelmallisempaa ennaltaehkäisevä konservointi on. Ennaltaehkäisevä konservointi tapahtuu herkimmän materiaalin ehdoilla. Coynen teoksessa määrittävä materiaali on sen pinnassa oleva mustapigmenttinen vaha. Se ei kestä kylmää eikä kuumaa ja rapisee herkästi pois koskettaessa.

Minkälaisia haasteita orgaaniset materiaalit asettavat teoksen säilymiselle?

Kiasmassa vallitsevat säilymisen kannalta hyvät, kontrolloidut lämpö- ja kosteusolosuhteet. Teoksen orgaaniset materiaalit ovat mustan vahan sisässä, ja esimerkiksi sulat ovat yllättävän kestäviä verrattuna vaikkapa kasveihin. Tarvittaessa tiettyjä osia voi korvata uusilla. Tarkistamme aina teosta hankittaessa, että luonnonmateriaalit ovat terveitä eli eivät ole homeessa tai lahoja.

Mitkä ovat teoksen pahimpia uhkia ja miten sitä suojataan niiltä?

Coynen teos on erittäin herkkä kokonaisuus, eikä sitä voi laittaa osiksi. Liikuttelua ja koskettelua pyritään välttämään. Mekaaninen uhka kuten tärinät, iskut ja osumat ovat vahingollisimpia: oksia voi mennä poikki tai kukat saattavat tippua. Herkimmät teokset joudutaan aitaamaan näyttelysaleissa, ettei niille vahingossakaan käy mitään.

Minkälaisia konservointitoimenpiteitä teokselle on tehty?

Kun teos saatiin ensimmäisen kerran Kiasmaan vuonna 2006, taiteilija ja hänen assistenttinsa tulivat itse paikan päälle ohjeistamaan, miten teosta ylläpidetään ja huolletaan. He opastivat esimerkiksi, miten pois karissutta vahaa lisätään. Tällä kertaa ainoastaan kuivapuhdistimme veistoksen pölystä käyttämällä pehmeä harjaa, vaikka ripustusvaiheessa vahaa karisikin jonkun verran. Tämä oli taiteilijan toive.

Miten näin suurta teosta säilytetään ja kuljetetaan?

Säilytys ja kuljetus tapahtuvat puisessa kehikossa, joka on huputettu muovilla. Teoksen oksat ja ulokkeet sidotaan polyesterinauhoilla ja vaijereilla kehikkoon, etteivät ne pääse heilumaan. Kehikon alla pidetään tärinävaimentimia suojaamaan teosta lattiasta tulevilta iskuilta ja tärinältä. Puukehikkoa käytetään apuna myös teoksen ripustamisessa. Veistos ei ole kovin painava, mutta suuren kokonsa ja herkkyytensä vuoksi hankala liikutella.

P.S. Jos jokin konservoinnista jäi askarruttamaan, kysymyksiä voi jättää kommenttiboksin puolelle.

Noora Happonen

Kuvat järjestyksessä: Kansallisgalleria/Pirje Mykkänen, Susanna Belinskij, Kansallisgalleria

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...