Lehtolan Tyttö

Ladataan...

Jouko Lehtola: Tyttö sarjasta Nuoret sankarit, 1995-1996

Koulujen loppuminen. Punkporukassa oli kiertänyt sana, että tänä iltana kaikki kokoontuvat Kaivariin. Lämmin kesäilta, jotenkin maaginen tunnelma.

Jotkut olivat uineet jo vappuna. Tyttö kavereineen mietti, että tänään viimeistään uimaan.

Mulla oli päällä pikkuveljen vanhat sinapinkeltaiset alkkarit ja jonkun vanha maratoni t-paita, olin vaan laittanut mitä sattuu päälle. Kaulassa oli ainoa fritsuni, josta en muista kuka sen teki, se oli varmaan edelliseltä tai sitä edeltävältä illalta. Silloin kyllä muistin kuka se oli.

Tyttö on lempparini Lehtolan kuvista. Vasta viime talvena selvisi, että tunnen hänet. Hän on punkbändissä laulava, kuvataidetta ja puutarha-alaa opiskellut, äskettäin kaupungista saaristokylään muuttanut Aiski.

Kävelen nyt 33-vuotiaan ystäväni kanssa etsimään kuvauspaikkaa.

Olin 14, kun kuva otettiin. Uin yksin laiturilta vastapäiselle luodolle ja takaisin. Kun nousin vedestä, kuvaaja oli siinä.

Tavallisen oloinen, neutraalisti tarkkaileva mies kysyi, saako ottaa kuvan. Siinä oli muitakin, olin vähän etäämmällä kavereistani, jotka istuivat laiturin toisessa päässä, luulin että se oli kuva isommasta porukasta.

Kahden vuoden kuluttua kuva oli Lehtolan näyttelyssä. En mennyt katsomaan sitä, kun pelkäsin että joku tunnistaa. Kuva tuntui paheelliselta. Vasta myöhemmin olen ajatellut, että kuva on kaunis ja arvokas sen ajan taltiointi. Että on mahtavaa, kun Jouko on arvostanut sillä lailla sellaista nuorta olentoa. 

Oikea laituri löytyy yllättävän helposti. Otan muutamia kuvia. Hämmentävä sattuma: pian laiturille kävelee mies kamera kädessään ja kysyy, saako ottaa kuvan, samaan tapaan kuin Lehtola aikanaan. Suostumme.  Lähtiessään mies esittelee itsensä Markku Lähdesmäeksi, ammattivalokuvaaja siis hänkin.

Jatkamme Tytöstä.

Siitä kuvasta on moni tullut sanomaan, että se on ollut tärkeä ja tuonut suuren vapauden tunteen. Sitä kuvaa on joskus itsekin ajatellut ja ammentanut siitä sitä vapauden tunnetta.

Näin netissä, että Jouko oli miettinyt, mitähän kuvan tytölle kuuluu. Toivoin, että olisin voinut vastata ja kertoa että on ollut kaikkea hyvää ja jotain huonoakin elämässä.

Kuvaustilanne ei tuntunut henkilökohtaiselta, mutta kuva tuntui.  Se oli sellainen ohikiitävä ja aukinainen hetki. Lehtola on ihan uskomattoman hyvin onnistunut taltioimaan mun silloisen elämän, tosi elävä tyttö.

Helka Heinonen: Aiski, 2013

Helka Heinonen

Lehtolan näyttely Kiasmassa 18.8. asti.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...