Minun(kin) kokoelmateokseni

Louise Bourgeois, Ei pakotietä, 1989. Kuvat: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen

Usein ihmiset hankkivat itselleen taidetta, josta he pitävät. Ajan myötä teoshankintaan voi muodostua erityinen suhde. Voisiko samankaltainen suhde muodostua Kansallisgallerian kokoelmateoksiin, jotka ovat ”yhteisomistuksessamme”?

Yksi omia suosikkiteoksiani Kiasman kokoelmista on Louise Bourgeois'n Ei pakotietä, (1989). Viimeksi tiemme kohtasivat vuonna 2009 Kiasma-rakennuksen Studio K -tilassa, jonka suurien lasi-ikkunoiden ulkopuolella seisoo Mannerheim-patsas. Juuri tuo teos puhutteli minua silloin, ja odotan innolla mitä mielessäni liikkuu kun näemme uudelleen Taidehallissa lokakuussa.

Viime kesäkuussa Ylen Strada -ohjelma teki museoiden kokoelmahankinnoista ohjelman. Strada otsikoi: "Et ehkä tiennyt tätä! Joku ostaa sinun rahoillasi taidetta. Joku jossakin käy näyttelyssä ja valitsee mielestään parhaimmat teokset ja vie ne tuntemattomaan paikkaan. Etkä pääse edes niitä katsomaan! Strada huolestui ja päätti selvittää, mistä on kysymys." Olin tietysti innoissani, kun toimittaja Jonni Roos ryhtyi toimeen ja alkoi selvittää museohankintojen taustoja. Pätkä löytyy edelleen netistä.

Sen lisäksi, että Kiasma goes Taidehalli -näyttely esittelee museohankintoja yhteensä 22 taiteilijalta, kuraattorit vastaavat kokoelmia koskeviin kysymyksiin. Olemme muun muassa luvanneet, että "sunnuntaina 16.11. Kiasman kokoelmaintendentti Arja Miller opastaa näyttelyyn ja paljastaa Kiasman kokoelmien salat". Selviääkö silloin myös, kuka hankkii kokoelmateokset ja mihin ne on piilotettu?

Itse olen varsin tyytyväinen, että joku muu pitää huolta teoksista, joita mielelläni silloin tällöin ihastelen. En esimerkiksi tilanpuutteen tai monen muun käytännön seikan, kuten "teoshuollon", vuoksi pystyisi sijoittamaan useita nykytaideteoksia kotiini.

Ehkä 100-vuotiaana tiedän, voiko Kansallisgallerian kokoelmateokseen muodostua elämänmittainen suhde. Ehkä silloin seison edessäni Ei pakotietä, takanamme hieno taipale yllättäviä kohtaamisia eri seurueissa.

Reetta Haarajoki
Kirjoittaja työskentelee Taidehallissa viestintäpäällikkönä

Share

Kommentoi