Taide-elämys vahvistaa isänkin sydänlihasta

Aistit on viritetty äärimmilleen, sydän pumppaa verta, adrenaliinitaso on kevyesti koholla…  olemme valmiita viettämään isänpäivää Kiasmassa.

Suuntaamme ensin Osmo Rauhalan näyttelyyn. Isä jää tutkimaan teosten symboliikkaa, mutta lapset pinkovat suoraan näyttelyn halki Toby Zieglerin teosten  luo. Metalliveistosten jalustana toimivat lentorahtikontit ovat massiivisia ja kun sisään työntää pään, ääni kaikuu upeasti. 2-vuotias tutkii making of-videota, laittaa kuulokkeet päähän ja huhuilee haloota.

Isänpäivän kunniaksi toisessa kerroksessa on kuvauspiste, jossa voi otattaa itsestään juhlakuvan. Odotusajaksi on tarjolla askartelua. ”Origameja”, kiinnostuu isä ja syventyy tutkimaan malleja, mutta päätyykin silppuamaan saksilla paperia kuopuksen kanssa. Nelivuotias piirtää keskittyneesti. Kun kuva on saatu mukaan, siirrymme Tosi kyseessä –kokoelmanäyttelyyn.

Sören Dahlgaardin Taikinamuotokuvien ”kummitushatut” sopisivat vaikka naamiaisasuksi tuumii esikoinen.  Kolmannessa kerroksessa osallistumme yleisökyselyyn, laitamme mm. tarran karttaan Helsingin kohdalle ja valitsemme lempivärimme. Miroslaw Balkan tuhkaa sisältävän teoksen ohi hiivimme kuin intiaanit.

Kun lapset löytävät Tuomas Aleksander Laitisen ja Tatu Tuomisen dioraamateokset laivoineen, moottoriveneineen ja ralliautoineen, loppuu kiire saman tien. Vietämme huoneessa aikaa lähes yhtä kauan kuin muussa näyttelyssä yhteensä.

Sitten matka jatkuu vauhdilla viidenteen kerrokseen ja musiikkitalolle avautuvan ikkunan luo, mutta voi…. missä on kuulaputkiteos?  Camouflage-näyttely on purettu ja Petteri Nisusen ja Tommi Grönlundin teos siirretty varastoon. Onneksi teos kuuluu Kiasman kokoelmiin, joten se ehkä nähdään joskus uudestaan, rauhoittelen 4-vuotiasta. Cildo Meirelesin Babel kymmenine radioineen on melkein ylitsepääsemättömän houkutteleva. Niiiin monta nappia painettavaksi ja käännettäväksi. Mutta koskea ei saa.

Yllättäen suosikkiteokseksi nousee brittitaiteilija Lindsay Seersin videoinstallaatio, jonka interaktiivisuutta en itsekään aiemmin ollut ymmärtänyt. Kun liekit leviävät valkokankaalla, eturivi hyppää pystyyn ja ryhtyy sammutustöihin. Hälytys, hälytys, ptsshhh, ptsshhh …

Lopuksi vielä isänpäiväbrunssille Café Kiasmaan ja sitten koko perhe kotiin päiväunille.

Share

Kommentoi