Todellista, ikävä kyllä

Elokuvia ja videoteoksia voidaan nykyään koostaa valmiina olevaa, muiden kuvaamaa materiaalia käyttämällä. Esimerkiksi jo nykytaiteen klassikkoteoksiin luettava, amerikkalaisen taiteilijan Christian Marclayn The Clock (2010) on 24 tunnin non-stop videoteos, joka koostuu lukemattomista Hollywood-elokuvista saksituista kohtauksista, joissa näkyy kello ja sen osoittama aika. Eli kun kello on videon esityspaikassa vaikkapa 12:06, niin kuvassa näkyy samaa aikaa näyttävä kello, sekunnilleen. Voi vain kuvitella mikä urakka filmipätkien etsimisessä vuorokauden kestoiseen taide-elokuvaan on ollut!

Vastaavaa tapaa on käyttänyt romanialainen ohjaaja Andrei Ujica, joka on luonut propaganda-aineistoon perustuvan elokuvaelämäkerran diktaattori Ceausescusta. Ujica keräsi elokuvaansa The Autobiography of Nicolae Ceausescu (2010) paljolti ennen näkemätöntä kuva-aineistoa Romanian television ja kansallisen elokuva-arkiston kätköistä. Aineistosta, jota löytyi yli tuhannen tunnin edestä, syntyi kolme tuntia kestävä montaasi. Se esitetään sellaisenaan, ilman kommenttiraitaa. Tapahtumat ovat surrealistisesta mielettömyydestään huolimatta dokumentteja tosielämästä, irvokkaaksi muuttuneesta valtakaudesta, jota kesti pitkät vuodet 1965-89.

http://www.youtube.com/watch?v=qd3H9X-Yl2k

Andrei Ujican mukaan diktaattorin voidaan ymmärtää olevan eräänlainen taiteilija, joka ilmaisee itseään oman egonsa kautta. Se, ilmeneekö vallastaan juopuneen narsistin itsekorostus hyvien vai pahojen tekojen kautta, onkin sitten toinen kysymys. Esteettinen liioittelu, yleinen suuruudenhulluus ja kohtuuttomuus kuuluvat joka tapauksessa diktaattorien arkeen, ainakin se käy Ujican elokuvafreskosta hyvin selville. Etenkin kuvat Ceausescun valtiovierailusta Pohjois-Koreaan saavat lopulta hymyn hyytymään diktaattorien ilmaistessa itseään mahtipontisten seremonioiden avulla. Kohtaus ei ole peräisin Hollywood-spektaakkelista, valitettavasti.

Jari-Pekka Vanhala

amanuenssi

Share

Kommentoi