Ladataan...

Pienoismallien rakentelu kuulunee vähitellen katoavaan kansanperinteeseen, mutta vielä omaan lapsuuteeni pienoismallailu kuului oleellisesti. Koottavien parissa rakentamisvaihe oli tietenkin parasta, sillä lopputulos oli usein varsin liimatuhruinen ja siirtokuvatkin saattoivat olla vähän vinossa.

Lapsuusajan tunnelmiin vie vahvasti myös Tuomas Aleksander Laitisen ja Tatu Tuomisen teossarja Museum of Oblivion I-IV. Kyseessä on pienoismallirakentamiseen perustuva teoskokonaisuus, joka on mielestäni Tosi kyseessä -näyttelyn mielenkiintoisimpia kohteita. Nämä pienoismallit eivät ole vain yksittäisiä objekteja, vaan laajempia maisemallisia dioraamoja.

Tarkasti rajatut näkymät perustuvat uutisiin ja uutiskuviin: Tulkintani mukaan kyseessä ovat esimerkiksi New Orleansin tulvat ja Tšernobylin ydinkatastrofi. Teoksissa on niiden realismiin pyrkivän ilmaisun ja uutistaustan kautta tosi kyseessä, mutta lisäksi sekaan on ujutettu jippo jos toinenkin. Tulva-alueella harrastetaan letkeästi vesihiihtoa ja hylättyjen kerrostalojen keskellä marssii koululaisryhmä keltaisissa liiveissään.

Näiden vinksahtaneiden pienoismallimaailmojen muotokieli ja sisältö aiheuttavat katsojassaan hilpeän ristiriitaisia mielenliikkeitä. Vastaavanlaisia malleja on totuttu näkemään esimerkiksi uusia rakennushankkeita esiteltäessä, jolloin kuvauksen kohteena on pikemminkin utooppinen visio tulevista maankäyttösuunnitelmista.

Galleriakuva: VTM/KKA, Petri Virtanen
Lähikuvat: Tuomas Aleksander Laitinen & Tatu Tuominen
Share

Ladataan...

”Nyt on tulostettu kymmeniä Kuosit-kylttejä. Liimaillaan niitä kaikkialle tänne”, kuului selkeä suunnitelma, jonka avulla yritimme tuoda tapahtuman fiilistä museotilaan. ”Hei, ei seinille saa liimata mitään. Teipeistä jää jälkiä”, kielsi kuitenkin Kiasman tuottaja. Oli keksittävä jotain muuta. Muusikko oli myöhässä. Mikkejä oli kahden sijaan vain yksi.

Hengitykseni kiihtyy vieläkin, kun muistelen Kultujen järjestämän Kuosit-tapahtuman viimeistelyjä. Moni tavara oli hukassa. Vielä useamman juoksevan asian hoito oli jätetty aivan viimeiselle sekunnille. Lähes kaikki hommat veivät enemmän aikaa kuin olimme kuvitelleet.

Kun tapahtuma alkoi ja museovieraat valuivat sisään, kaikki oli ihmeellisesti valmiina. Jokaisella Kultulla oli oma tehtävänsä. Yksi auttoi Diana Luganskin valokuvauspisteellä ja toinen neuvoi vieraita infossa. Illan muoti- ja tyyliaiheiset asiantuntijapuheenvuorot olivat menestys - vain murto-osa illan yleisöstä mahtui istumaan.

Kun Kiasman ovet suljettiin ja näyttelytilat oli tyhjennetty vieraista, olo oli kuin pitkän lenkin juosseella. Kuin olisi ratkonut tiukan ristikon. Aivan kuin olisimme voittaneet Super Marion loppuvastuksen.

Kiasman Kultut hakevat riveihinsä taas vahvistusta. Hakuaika on 19.11.-6.1.2013.

Kuva: Markus Haikonen
Share

Ladataan...

Lounaisenglantilaisen rantakaupungin Ilfracomben satamaan ilmestyi lokakuussa uusi maamerkki, Damien Hirstin suunnittelema pronssipatsas Verity. Tämä totuuden ja oikeudenmukaisuuden allegoria on 20 metriä korkea pronssinen naishahmo, joka pitelee vasemmassa kädessään miekkaa, oikeassa vaakakuppeja. Suurten pronssikirjojen päällä lepäävien jalkojen asennossa on tietoinen viittaus Degas’n tunnettuun ballerinaveistokseen.

Hirstimäiseen tyyliin kesyn klassinen versio ei kuitenkaan riitä: Verity on viimeisillään raskaana ja anatomisten havaintomallien mukaisesti toiselta puolen osin nyljetty: kohdussa lepäävä sikiö, kudoksia, lihaksia ja sisäelimet sekä osa pääkalloa ovat näkyvissä.

Luonnollisesti teos on jo nyt, vain muutaman viikon merelle tähyilleenä, saanut runsaasti palautetta. Hahmon alastomuus - kirjaimellinen sellainen, sisuskaluja myöten - on herättänyt eniten puhetta. Teoksella on kuitenkin myös kannattajansa ja se tullee seisomaan paikoillaan vielä ainakin seuraavat 20 vuotta - siksi ajaksi Hirst on antanut sen lainaksi Ilfracomben kaupungille. Kaupungin edustajat odottavat Verityn antavan uutta potkua paikkakunnan hiipuvalle matkailubisnekselle, johon kuuluu myös Hirstin omistama ravintola. Taiteilija myös asuu seudulla osan ajastaan.

The Guardianille bloggaava kriitikko Jonathan Jones pitää teosta Stalinin ja Saddamin kaltaisten diktaattorien taidemakua edustavana hirvityksenä, joka jatkaa Damien Hirstin harjoittamaa ”brittiläisen taiteen tuhoamista”. Vaikka Jones lukee Hirstin jo laskeviin taidemaailman tähtiin, hän kuitenkin myöntää, että brittitaiteen historiaa tullaan kirjoittamaan hänen teostensa mukaan. Tämän todisti viime kesänä Lontoon olympiaturistien houkuttimeksi rakennettu taideansa, Hirstin näyttely Tate Modernissa, joka sai aikaan museossa järjestettyjen yksityisnäyttelyiden kävijäennätyksen, lähes puoli miljoonaa (463 087).

Näistä taideturisteista ja Hirstin faneista Ilfracombe odottaa saavansa tulevaisuudessa oma osansa. 

Jari-Pekka Vanhala

amanuenssi

Photo ©Steve Russell. Image courtesy Damien Hirst and Science ltd.

Lisää aiheesta:  Exit through the gift shop - Mikä Damien Hirstissä ärsyttää?

Share
Ladataan...

Pages