Ladataan...

”Äiti, mennään sinne taiteilumuseoon”, nelivuotias pyytää ja tarkentaa vielä: ”Minusta taiteilu on elämässä hyvää.” Eihän tuollaisesta pyynnöstä voi kieltäytyä, perhe autoon ja Kiasmaan.

Ensin tutkitaan kaikki Kiasman pihan vesialtaat ja putous. Vettä on.

Pyöröovissa alkaa kiljunta: POLIISIAUTO! POLIISIAUTO! Kahdessa sekunnista molemmat pojat makaavat museon aulan lattialla virkatun poliisiauton takana. TÄÄLLÄ ON PAKOPUTKI! Ja kyllä, Kaija Papun teos on tarkka kopio poliisin Skoda Octaviasta, virkattuna.

Kun taide on tarkasteltu, mennään taiteilemaan. Museon toisessa kerroksessa kävijät saavat piirtää sarjakuvina omia Kiasma-kokemuksiaan. Auto, junarata…  kaksivuotias tuhertaa hiljaa ruutuja täyteen.

Nelivuotiaan taidetärpit olivat Päin näköä! -näytelyssä Tommi Musturin Samuelin olomuodot (liian jännittävä, mennään uudestaan, liian jännittävä, mennään uudestaan…) ja Katja Tukiasen Paradis k (ihanat valot).  Camouflage-näyttelyn suosikkiteoksia olivat Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen Slidepipe, jossa metallikuulat vierivät putkessa ja putoavat toisessa päässä laatikkoon mahtavasti ääntä tuottaen, Hans-Christian Bergin valtava punainen ” turbiini” (mikä tuo on?) sekä Silvia B:n lapsihahmot (mutta ovatko ne OIKEITA lapsia?).

Lopuksi juostiin vielä vauhdilla rampit alas ja vesialtaiden tarkistus. Vettä on edelleen.

Share

Ladataan...


(Kuva: Anu Pynnönen)

"Skeittarit ovat Kiasman identiteetille tärkeitä."
- Museonjohtaja Pirkko Siitari Camouflage-näyttelyn lehdistötilaisuudessa

Näin keskikesällä tulee väistämättä mietittyä skeittaamista, kun kaupungilla ei voi kulkea kovinkaan pitkään kohtaamatta vähintään paria frontside ollieta ja longboardia. Siispä lyhyt oppimäärä Kiasman ja skeittauksen pitkästä historiasta.

Lautaa on paukutettu Mannerheimin patsaan juurella vuosikaudet, josta kiitos pronssipollen ja -marskin suunnitelleelle Aimo Tukiaiselle, sekä Osmo Siparille joka suunnitteli patsaan jalustan ja ympäristön yhdessä Tukiaisen kanssa. Patsas toimii nykyään skeittipaikkana loistavasti huolimatta siitä, että se suunniteltiin kauan ennen kuin skeittaamisesta tuli suosittua hupia Helsingin kaduilla.

(Kuva: Pirje Mykkänen)

Patsas on tönöttänyt paikallaan ammoiselta 60-luvulta lähtien, mutta skeittaajat taisivat ilmestyä alueelle vasta Kiasman perustamisen jälkeen, kun Balmoral Red -graniitista vuollun patsaan kivipohjan reunalle lisättiin pökäleinäkin tunnetut kivipenkit. Siis ne mustat luikurat, jotka reunustavat ratsastajapatsaan kiasmanpuoleista reunaa.

Vaikka ratsastajapatsaan design siltä vaikuttaakin, sitä ei suinkaan suunniteltu skeittipaikaksi. Suunnitelmallisempaakin skeittaushäppeninkiä Kiasman historiasta löytyy skeittikisoista skeitattaviin installaatioihin.

Seitsemän vuotta sitten, osana Ensin valtaamme museot -näyttelyä, skeittaajat pääsivät testaamaan galleriatilojen skeittiominaisuuksia, kun lontoolainen Side
Effects of Urethane -ryhmä muutti museon 5. kerroksen kokonaisuudessaan skeitattavaksi.

(Kuva: Petri Virtanen)

Vuonna 2008 rakennettiin Kiasman nurmikolle yhdessä Rullalautaliiton kanssa "Notkea miniramppi" osana Notkea katu -näyttelyä. Ramppi pystytettiin uudelleen vuonna 2009 ja tiettävästi sen osat ovat edelleen jemmassa jossakin museon varastossa. Ymmärtääkseni veteraanirampille tosin on kertynyt käyttötunteja jo sen verran, ettei sen pystyttäminen uudestaan onnistu ihan vähin ponnistuksin. Muutama kesä onkin ennättänyt vierähtää ilman Kiasma-ramppeja.

(Kuva: Petri Summanen)

Ramppikuume on kuitenkin kasvanut tasaisesti ja alkukesästä 2012 tartuimme (tai no, Antti Yli-Tepsa tarttui :D) taas toimeen. Kiasman nurtsilla mentiin vajaassa kuukaudessa tästä

Tähän

(Kuva: Anu Pynnönen)

Kohtalokkaasti nimetty Surfing the Apocalypse on sekä skeittiramppi että esiintymislava Kiasman edustalla. Osana Camouflage-näyttelyä ja urbaanin taiteen festivaali URBia rakennettu ramppi leikittelee aaltomaisella muodolla, jossa voi nähdä mereltä uhkaavana vyöryvän hyökyaallon tai vaihtoehtoisesti surffaajan täydellisen unelma-aallon.

Näki rampissa mitä tahansa, tuomiopäivän tunnelmissa surffatessa voi myös kuunnella musiikkia, sillä ramppiin on rakennettu äänijärjestelmä, johon voi kytkeä oman musiikkisoittimensa. Jos muuta musiikkilähdettä ei ole tarjolla, ramppi soittaa omaa äänimaisemaansa.

Toiminnassa ramppi näyttää tältä:

Kaikki tämä on tietysti hieman vähemmän jännää, jos ei itse satu skeittaamaan. Onneksi tähänkin on ratkaisu! Lautailu on mukavaa katsottavaa, vaikkei lajista tajuaisikaan mitään (kuten vaikka allekirjoittanut).

Rampin vieressä oleva nurmikko, vesiallas ja Café Kiasman terassi toimivat täydellisinä aurinkoisen kesäpäivän hengauspaikkoina ilman lautaakin. Lisäbonuksena voi huvittaa itseään lautailijoiden jatkuvalla temppusirkuksella ja miettiä, miten pahasti omat luunsa saisi mutkalle, jos löytäisi itsensä skeittilaudan päältä.

Share

Ladataan...

Kiasman paikalla voisi olla tämännäköinen nykytaiteen museo. Jos Steven Hollin ehdotus Chiasma ei olisi voittanut arkkitehtuurikilpailua vuonna 1993. Ja jos sen sijaan olisi päätetty toteuttaa toiseksi tullut ehdotus, japanilaisen Kazuo Shinoharan suunnitelma STAGES.

Vaihtoehtoisen museon pronssinen pienoismalli on parhaillaan esillä Kiasman Camouflage-näyttelyssä. Malli on osa Åbäke-suunnittelijaryhmän ja taiteilija Nene Tsuboin käynnistämää Unbuilt Helsinki -projektia. Siinä joukko arkkitehtuurin ammattilaisia ja opiskelijoita, taiteilijoita, tutkijoita ja muita osaajia on perehtynyt Helsingissä järjestettyihin arkkitehtuurikilpailuihin ja niissä vaille voittoa jääneisiin ehdotuksiin.

Jos STAGES-museo olisi toteutettu, nykytaiteen museon vatsan ali voisi katsella Postitalolta Mannerheimintielle. Rakennuksen rungon alla olisi myös talon erikoisin yksityiskohta, pitkä sylinterinmuotoinen näyttelytila. Minkähänlaisia näyttelyitä putkessa voisi järjestää?

Unbuilt Helsinki tarjoaa vision tästäkin: Kuraattori Jonas Žakaitis on suunnitellut STAGES-museoon näyttelyn nimeltä A Motherboard. Näyttely ei jää mielikuvituksen asteelle, vaan siihen voi astua sisään SIC-galleriassa Jätkäsaaressa 20.6.–22.7.2012.

Unbuilt Helsinki -projektin hedelmiä voi hämmästellä tällä hetkellä myös Stockmannin näyteikkunassa, jossa esitellään vaihtoehtoinen Stockmann.

Kuva: Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto / Petri Virtanen.

Share
Ladataan...

Pages