Ladataan...

Kiovan kansallisgalleriassa nähtiin elo-syyskuun vaihteessa todellisesti vuorovaikutteista esitystaidetta:  museosalin keskellä lepäsi vuoteellaan häävalkoisiin puettu nuori nainen, silmät ummessa, unten mailla.  Sleeping Beauty eli Prinsessa Ruusunen oli ukrainalaisen Taras Politaikon ideoima esitysteos, joka toimi päivittäin kahden tunnin ajan, kaunottaren iltapäivänokosten verran.

Sadun juonta seuraten tässäkin oli mahdollisuus kokeilla, saako suukko prinsessan heräämään - eikä vain leikisti, vaan ennen annettua suukkoa allekirjoitettuun lainvoimaiseen sopimukseen sisältyi ehto, että jos neito avaa silmänsä suudelman johdosta, suutelija lupautuu avioitumaan tämän kanssa.

Suutelumahdollisuus tarjottiin vain täysi-ikäisille, huuliherpestestin tehneille sinkuille. Vain yksi suukolla herättäminen toimi, mutta se ei johtanut avioliittoon, koska suutelijana sattui olemaan nainen. Saman sukupuolen virallisia parisuhteita kun ei Ukrainassa tunneta. Suutelemaan uskaltautuneet prinssit ovat edustaneet montaa miestyyppiä: kun toinen on puhjennut lohduttomaan itkuun epäonnistuttuaan herättämisessä, toinen on livauttanut osoitteensa ja lentolippurahat neidon puvun hihaan, jälkitoiveissa eläen.

Ihmiskauppa tai prostituutio eivät olleet teoksen lempeyttä ja kauneutta korostaneen (mies)taiteilijan Politaikon valitsemia viestejä, mutta niihin mieli äkisti kääntyy. Kuitenkaan tämä suukko ei ollut viaton - ja sen ymmärsivät myös ne viranomaiset, jotka yrittivät perua koko taideprojektin päivää ennen sen alkamista. Vetoaminen kansainväliseen lehdistöön ja sosiaalisen mediaan auttoivat sensuurihankkeiden hautaamisessa. 

Jari-Pekka Vanhala

amanuenssi

Lokakuun aikana myös Kiasmassa uusin ja kokeilevin performanssi- ja esitystaide asettuvat museosaleihin. Suudelmia tai järjestettyjä avioliittoja ei kylläkään ole luvassa, mutta paljon muuta koskettavaa ja kokemisen arvoista! Oletko esimerkiksi miettinyt, miltä tuntuisi peittää päänsä lämpimällä pullataikinalla?

Katso Esityskomposti-tapahtuman (2.-21.10.) koko ohjelma täältä tai tapahtuman FB-sivuilta!

Kuvalähde: http://ca.artinfo.com/news/

Share

Ladataan...

Lennusadam on Tallinnassa sijaitseva tuore merimuseo, sillä kohde on avattu tämän vuoden toukokuussa. Nimenä Lennusadam on ehkä hieman harhaanjohtava, sillä suomeksi se tarkoittaa lentosatamaa. Museon käytössä oleva halli onkin rakennettu ensimmäisen maailmansodan tienoilla vesitasohalliksi.

Museo on tehty pieteetillä ja merihärveleitä on nähtävillä moneen lähtöön. Militaariosasto haukkaa kokonaisuudesta puolet - merenkäynnin historiahan on myös sotahistoriaa, halusi sitä tai ei. Lisäksi museossa on panostettu oheismateriaaliin, pienoismalleista seinäteksteihin ja laajaan valikoimaan kosketusnäyttömultimedioita. Pääosassa ovat kuitenkin merelliset menopelit ja muu merirekvisiitta miinoista majakkapoijuihin.

Museon kiintotähtenä toimii huomattavasti Suomen Vesikkoa kookkaampi sukellusvene Lembit. Brittivalmisteinen Lembit on vuodelta -36, mutta se on entisöity huolellisesti alkuperäisasuunsa. Lembit on installoitu näyttävästi museon kolmikerroksista arkkitehtuuria mukaillen vesirajaan ja vähän sen alle. Hallissa nimittäin liikutaan veden alla, pinnalla ja ilmassa. Tila on otettu haltuun erittäin hyvällä hyötysuhteella, mutta silti ehdottoman elämyksellisesti.

Keskeistä Lennusadamassa on myös sen osallistavuus. Yleisö saa pukeutua neuvostohenkisiin univormuihin, lentää lentosimulaattorilla, ohjata radio-ohjattavia laivoja, tutustua sukellusveneen ohjaamiseen tai harjoittaa ilmatorjuntaa.

Museo onkin mainio koko perheen paikka, isältä pojalle, mutta toimii myös kaltaisilleni välimallin lapsenmielisille. Suomen museoliiton kävijätutkimus vuodelta 2011 kertookin, että erikoismuseoiden asiakkaista miespuolisia löytyy keskimääräistä enemmän. Myös monen kävijätutkimukseen osallistuneen kohdalla ilmennyt toive mahdollisuudesta kosketella näyttelyobjekteja toteutuu Lennusadaman interaktiivisessa ympäristössä.

Museokahvila jatkaa museon siistiä ja toimivaa linjaa, samoin valoisissa tiloissa toimiva museokauppa. Museokrääsän suhteen on yritetty hakea jossain määrin merihistoriallista ulottuvuutta. Tai vain historiallista, kuten neuvostoliittolaisten minisotamiesten kohdalla.

Vaikka suomalaiset ovatkin pohjoismaiden laiskimpia museoissa kävijöitä, toivoisi Lennusadaman saavuttavan myös suomalaisturistien keskuudessa suosiota. Näyttävän museorakennuksen entistäminen on kustannettu 70 % osuudella EU-varoin, joten menkää vaikka kostoksi sisään - lupaan että myös vastinetta on tarjolla.

Lennusadam - Seaplane Harbour

Share

Ladataan...

Nykytaiteen pauloissa. Kuva Pirje Mykkänen.

Mitä olet aina halunnut tietää museoista, mutta et ole kehdannut kysyä? Nyt on hyvä hetki rohkaistua utelemaan, sillä keskiviikkona 19.9. sadat ammattilaiset museoissa ympäri maailman ovat valmiina vastaamaan. Silloin vietetään kansainvälistä Kysy kuraattorilta -teemapäivää. Tapahtuman alustana on toimii yhteisöpalvelu Twitter, jossa kommunikoidaan 140 merkin mittaisin viestein. 

Ensimmäinen Ask a Curator Day järjestettiin syyskuussa 2010. Tänä vuonna tapahtumaan on ilmoittautunut edelliskertaa tuntuvasti enemmän museoita – Kiasman myötä ensimmäistä kertaa myös Suomesta.

Kiasman kuraattoreista kaksi on luvannut erityisesti virittäytyä kuuntelemaan kansalaiskysymyksiä: Jari-Pekka Vanhalan erikoisalaa on näyttelytoiminta, kun taas Eija Aarnio tuntee loistavasti Kiasman taidekokoelmiin liittyvät asiat. Heiltä voit kysyä vaikka näyttelyiden teosta, Kiasman kokoelmiin kuuluvista teoksista, nykytaiteesta yleensä – tai jostain aivan muusta, mitä emme olisi koskaan keksineet kysymättä kertoa. Tyhmät kysymykset ovat tervetulleita, ja tarpeen mukaan vastauksia etsitään muiltakin Kiasman asiantuntijoilta.

Miten kysyminen sitten käytännössä tapahtuu? Twitterin kautta kysyminen edellyttää rekisteröitymistä palveluun. Kirjoita tiivis kysymys twiittiin, jossa mainitset kysymyksen kohteen – @KiasmaMuseum tai muu museo, jolta haluat kysyä – sekä tunnuksen #askacurator. Jos et käytä Twitteriä, voit lähettää kysymyksen Kiasman kuraattoreille myös lisäämällä kommentin tähän blogitekstiin. Päivän mittaan jaamme Twitter-profiilissamme saapuneita kysymyksiä sekä vastauksia niihin.

Lämmittelyksi esitän Eijalle ja Jari-Pekalle molemmille kysymyksen "Olet kuraattori – mitä siis teet työksesi?" Alle 140 merkin mittaiset vastaukset löytyvät keskiviikkona Twitteristä!

Onko Twitter vielä vieras? Tässä tiiviit neuvot, joilla pääset alkuun.

 

Share

Pages