Ladataan...

Ville Valo lepää Kämp-hotellin sviitin sohvalla vetämässä sätkää omiin ajatuksiinsa vaipuneena. Vasenta kättä peittää koristeellinen tatuointi ranteesta olkavarteen.

Katse kiinnittyy alastomaan ylävartaloon, jossa vasenta nänniä kiertää muusan etunimen ensimmäinen kirjain. Kyse oli lahjasta. Villen tapa osoittaa, kuinka paljon hän muusastaan piti.

Ville Valon ensimmäinen tatuointi oli sydän-kuvio ranteeseen, mutta kuten tiedetään, tatuointien keräämiseen jää helvetin helposti koukkuun. Koska tatuoinnit ovat esteettisesti kauniita juttuja, niitä on pakko saada lisää.

Tämän vuoden maaliskuun Demi-lehti tiesi kertoa Los Angelesissa tatuointiliikettä pyörittävästä tatuointitaiteilijasta Kat von D:stä. Hän oli tatuoinut vuonna 2002 Ville Valolle heartagrammin oikean nännin ympärille. Sama kuvio kuulemma löytyy myös Katin vasemmasta keskisormesta.

Jouko Lehtola aloitti uransa musiikin parissa ikuistaen rockbändejä keikoilla, osa kuvista päätyi rock-lehtien sivuille, osa bändien edustusmateriaaliksi. Villen ja Joukon tiet risteytyivät vuonna 1999, kun Lehtolaa pyydettiin kuvaamaan HIM:n toisen levyn kansikuvaa. Razorblade Romancestä tuli bändin myydyin levy. Samana vuonna Lehtola aloitti Merkitty iho -valokuvasarjan.

Jouko Lehtolaa kiinnosti ihmisruumis taiteen kohteena ja pintana. Sopivat mallit löytyivät tutuiksi käyneistä rock-piireistä, muusikoista, joiden elämäntyyliä tatuoinnit alleviivasivat. Toisen ryhmän muodostivat tavalliset ihmiset, joihin Lehtola törmäsi tatuointimessuilla.

Tatuoiminen tuli lailliseksi Suomessa vasta 80-luvun puolivälissä, siksi ensimmäiset tatuoinnit ja lävistykset tehtiinkin itse. Varmaankin siksi Maaseudun sivistysliitto ennakkoluulottomasti sisällytti Merkitty iho -valokuvasarjan osana ITE-taiteen näyttelyä 2000-luvun alussa.

Eija Aarnio

Jouko Lehtola, Ville sarjasta Merkitty iho, 1999

Kuva: VTM/KKA, Petri Virtanen
Share

Ladataan...

Osana HIAP:n keskustelusarjaa, yhdysvaltalainen taiteilija Angela Washko kävi torstaina Kiasmassa kertomassa taiteestaan, joka käsittelee videopelejä, feminismiä ja sukupuolirooleja.

Washko puhui lähinnä viimeisimmästä projektistaan, jossa hän pyysi satunnaisia  pelaajia World of Warcraft -verkkopelissä kertomaan, mitä feminismi (heille) tarkoittaa.

Yleisimmät Washkon saamat vastaukset olivat:

"gb2 kitchen"
"go make me a sandwich"

Joku myös onnitteli, että hän on onnekas, kun on saanut tietokoneen keittiöönsä.

Verkkopelikulttuurissa anonyymiys ja kohtalainen vapaus vastuusta takaavat, että pelaajien on helppo käyttää roisia kieltä. Huonosta käytöksestä ei juuri ole seuraamuksia. Jos ei pelkää oman pelihahmonsa vaikuttavan sovinistis-rasistiselta mulkulta, verkossa voi huoletta käyttää ällöttävän ilkeää puheenpartta. Se mitä ei kehtaa omalla naamalla sanoa, on avatarin suojista helppo laukoa Azerothin nummilla.

Tiedetään, tiedetään. Pelaajat eivät ottaneet kysymystä vakavasti. Pelaajat trollasivat. Pelaajat vain vitsailivat. Vitsi, vitsi.

Pistää silti ajattelemaan, millainen anteeksiantamaton ihmisperse toivottaa hetken mielijohteesta naisen takaisin keittiöön. Luultavasti aivan tavallinen henkilö, joka kasvotusten ei ikimaailmassa käyttäytyisi noin rasvaisesti. Ajatus moisesta kaksinaamaisuudesta etoo.

Projektin jonkinlaisena huipentumana Washko kohtasi Chastity-nimisen pelaajahahmon, jonka kanssa kävi pitkän keskustelun feminismistä julkisella pelialueella. Keskustelu on tallennettu videolle ja löytyy taustatietoineen verkosta, eräänlaisena virtuaaliperformanssina. Se on mielenkiintoista katseltavaa.

Washko päätti luentonsa puhumalla varhaisemmasta projektistaan Heroines with Baggage, jossa hän pelasi nuoruutensa lempipelejä ja tarkasteli, miten ne ovat vaikuttaneet hänen varhaisiin käsityksiinsä rakkaudesta, ihmissuhteista ja sosiaalisista rooleista.

Osana projektia hän kasasi (ja näytti nyt meille) videon nuoruutensa pelien naishahmoista ja näiden rooleista. Kuten Washko sanoo: "'Don't leave me' is a popular phrase in these games."

Videolla Washko näyttää hienosti, miten pelit ja niiden ympärillä oleva kulttuuri on samaan aikaan kaunista, ongelmallista ja hyvin kiehtovaa.

Kuvat: Angela Washko
Share
Ladataan...

Ladataan...

17.3.2012 blogasin Anhavassa esillä olleesta Tommi Grönlundin ja Petteri Nisusen näyttelystä. 17.3.2013 – tasan vuotta myöhemmin – törmäsin aivan sattumalta tähän videoon:

Kyseessä on Grönlundin ja Nisusen hypnoottinen teos Unstable Matter, joka oli hiljattain esillä Berliinissä.

Se näyttäisi olevan päivitetty versio Anhavassa esillä olleesta teoksesta Wave of Matter, joka keinui vain yhdessä suunnassa puolelta toiselle, toisin kuin alati epävakaa Unstable Matter.

Wave of Matter, 2012.

Hauskaa että minulla näyttäisi olevan jonkinlainen 365 päivän Grönlundin–Nisusen kierto. Mitä lie vuosimagiaa.

Share
Ladataan...

Pages