Ladataan...

Kun näyttely avautuu, aikaa on rajattomasti. Viimeinen aukiolopäivä häämöttää etäällä tulevaisuudessa. Sitten menee viikko, kuukausi, toinenkin… ja yhtäkkiä iskee paniikki. Enää kolme päivää aikaa, ja sitten juuri se näyttely, jonka olin AIVAN VARMASTI aikonut nähdä, sulkeutuu.

Eija-Liisa Ahtilan näyttely Kiasmassa sulkee ovensa sunnuntaina klo 17. Aikaa nähdä yhden nykytaiteen kuumimman nimen näyttely on siis alle 25 tuntia. Tehtävä ei ole mahdoton, sillä jos katsoo kaikki teokset alusta loppuun, aikaa kuluu vain 3,5 tuntia. Mutta kun töissäkin pitää käydä, ja kaupassa. Tehdä ruokaa ja leikkiä lasten kanssa. Hmmm… lasten kanssa?

Päätän noudattaa Eija-Liisa Ahtilan neuvoa: jos et ehdi nähdä kaikkia teoksia, valitse yksi teos, jonka katsot alusta loppuun. Kolmannen kerroksen sisäänkäynnin luona oleva opastaulu helpottaa ajankäytön suunnittelua.

3- ja 5-vuotiaan kanssa valitsemme alusta loppuun katsottavaksi teokseksi neljä minuuttia kestävän Kaverukset, jossa kaksi poikaa ja koira laskevat mäkeä ja hyppäävät laiturilta uimaan Aulangon maisemissa. 22-pistepirkon musiikki kirvoittaa 3-vuotiaalta oman esityksen: BÄNDIBÄNDIBÄNDI HYVÄÄ MUSAA! BÄNDIBÄNDIBÄNDI HYVÄÄ MUSAA!

Aikaa on vielä runsaasti, joten seuraavaksi suuntaamme Vaakasuora-teoksen luo. Luuppina pyörivää teosta voi katsella haluamansa ajan, mutta 5-vuotias keksii teoksen jujun hetkessä: tämä on niin iso kuusi, ettei se ole mahtunut pystyyn.

Aikaa on kulunut vasta kymmenen minuuttia, joten ehdimme hyvin kolmannen teoksen luo. Kalastajat-teos koukuttaa vauhtiveikot, jotka jäävät seuraamaan kalastajien ponnistelua merellä. Josko nyt onnistuisi? Tai nyt? Tai nyt? Jäikö niille nyt nälkä?, kysyy 3-vuotias. Taisi jäädä.

Kolmeen teokseen tutustumiseen on kulunut 20 minuuttia. Taide-elämys jää mieleen huomattavasti pidemmäksi ajaksi. Ja vielä ehtii.

 

Kuvat:Kaverukset, 2011,© 2011 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy, Helsinki. Courtesy the artist and Marian Goodman Gallery, New York and Paris, kuva: Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto / Petri VirtanenVaakasuora, 2011, Courtesy of Marian Goodman Gallery, New York and Paris, © 2011 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy, kuva:
Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto / Pirje Mykkänen
Kalastajat, 2007, kuva: © 2011 Crystal Eye – Kristallisilmä Oy

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
"Joissakin perinteissä saduissa eläimet ovat auttajia, jotka johdattavat tytöt kohti kunnollista aikuisuutta. Kapinaeläimet ovat toisenlaisia."

Eija-Liisa Ahtilan teoksissa esiintyvät korppi, koira ja aasi. Marja Kanervon teosten materiaaleista löytyy höyheniä, karvaa ja jouhia. Kiasman näyttelyissä eläimet ovat laajasti edustettuina. Eläimiin voi liittää kasapäin symboliikkaa, tai toisaalta ajatella, että ne tulisi ymmärtää vain itsenään, olentoina ilman sen kummempia ihmisen lisäämiä merkityksiä.

Eläinhahmoja voi kuulemma käyttää myös kapinan välineenä, kun kasvaa aikuiseksi. Anu Koivunen sanoi niin luennollaan feministisestä vaihtoehtoelokuvasta*. Koivusen esimerkki ei koskenut kaikkia tilanteita vaan keskittyi erityisesti nuoriin naisiin elokuvissa She Monkeys (2011) ja Attenberg (2011). Uskon kuitenkin, että ilmiön voi nähdä näitä elokuvia laajemmin.

Joissakin perinteissä saduissa eläimet ovat auttajia, jotka johdattavat tytöt kohti kunnollista aikuisuutta. Kapinaeläimet ovat toisenlaisia. Ne ovat hahmoja, joihin turvaudutaan, kun ympärillä kohdatut tavat kasvaa aikuiseksi eivät tunnu omilta. Ne eivät saavu auttamaan, vaan ovat vain mielikuva, joka vastustaa joitakin tapoja olla ja toimia.

Niiden avulla voi toimia eri lailla kuin vaikkapa Hollywood-elokuvissa tai HBO:n sarjoissa – tai toisin kuin ne aikuiset joita ympärillä näkee. Ehkä eläinhahmon kautta voi vastustaa jopa stereotypiaa naisista eläimellisinä ja luonnonläheisinä, maskuliinisuuden, järjestyksen ja älyn vastakohtana.

Koivusen esimerkeissä tytöt vastustivat myös herkkyyttä ja haavoittuvuutta eläinhahmojensa kautta. Eläinhahmot eivät välttämättä vieneet kohti jotakin kypsää aikuisuutta, mutta silti ne toimivat viittauskohtina, joiden kautta voi tehdä toisin.

Sara viimeistelee leopardiasua vaatekaupan sovituskopissa elokuvassa She Monkeys (2011)

Kapinaeläimiä pohtiessa muistin, että olen itsekin tainnut käyttää sellaista. Viime kesän alkaessa istuttiin puistossa ja alkukesän ihana aurinko valaisi talvenkalpeaa ihoa. Sai riisua kengät ruohikossa. Kaverini alkoi puhua maksaläiskien pelosta, siitä miten aurinko tekee ihon kammottavaksi, suuret tummat ja epätasaiset läikät ilmestyvät kasvoihin kuin myrkkypilvet autereiseen taivaaseen ja pilaavat.

Kesäpäivä ei kuitenkaan tuntunut harmittelulle uhraamisen arvoiselta, ja huomaamattani aloin vastustaa läiskäpelkoa mielikuvalla eläimestä. Okei, sitten olen kuin leopardi, ajattelin, ja se tuntui ihan hauskalta. Ehkäpä myös Kiasman näyttelyiden eläimet muuttuvat joidenkin katsojien kapinaeläimiksi.

Vasemmalla HBO:n nuoria naisia eli Girls-sarjan päähenkilöt, oikealla leopardi

Helka Heinonen
Korkeakouluharjoittelija

Eija-Liisa Ahtilan Rinnakkaiset Maailmat Kiasmassa 19.04.2013 - 01.09.2013
Marja Kanervon näyttely Kiasmassa  17.05.2013 - 29.09.2013

*Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen professori Anu Koivusen luento aiheesta Vulnerability -. Beyond Vulnerability? Girls as Animals in She-Monkeys (Lisa Aschan 2011) and Attenberg (Athina Rachel Tsangari 2011), 26.3.2013 Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen laitoksen järjestämässä Kristiina-tutkimusseminaarissa.

Share

Ladataan...

Onko mielesi koskaan tehnyt pysäyttää auto ja rientää luontoon, viljapellolle tanssimaan? Tämän mieliteon toteuttaa naishahmo tanskalaisen taiteilijan Jette Ellgaard Kristensenin videolla West Coast. Viiden minuutin minidraamaan mahtuu autoilun ohella sujuvaa diskoparitanssia siniseen haalariin sonnustautuneen maanviljelijän kanssa, kyntöpelto parkettina. Taustalla soi autioradiosta päivän poppia. Arkipäivän surrealismia parhaimmillaan.

Luonto, ihminen ja äänet kohtaavat myös ruotsalaisen Dan Lestander videossa Dreams and Wishes. Siinä avantoaukoista ilmestyvät ihmiset tuottavat modernia kuorolaulua muistuttavia äänteitä ja sen jälkeen painuvat syvyyksiin.

Videot ovat osa nuorten pohjoismaisten mediataiteilijoiden tuotantoa esittelevää Nordic Outbreak –kiertonäyttelyä. Kahdeksan taiteilijan lyhyet videot pyörivät Kiasman Mediateekissa museon 2. kerroksessa 1.9. asti.

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Share

Pages