Ladataan...

Videolla mies soutaa kallioiseen saareen. Rannalla häntä odottaa jylhä joukko. Kaikilla on parta ja villapaita. He ovat Nötön spartalaisten miesten partainen yhteisö, johon soutaja on liittymässä. Vaihdetaan ensimmäinen tervehdys: "Ugh."

Soutaja on taiteilija Oliver Kochta-Kalleinen, ja tämä on tulevaisuudenvisio Turun saaristosta. Sen mukaan saaristo on 2100-luvulla maailman ainoa paikka, jossa on elämäntyylien monimuotoisuutta. Muu maailma on muuttunut yhdenmukaistetuksi tehoyhteiskunnaksi.

Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen sekä Henrik Andersson: Archipelago Science Fiction, 2011. Kuva: Henrik Andersson. 

Jokaisella saarella eletään omanlaistaan elämää. Spartalaisen miehen vaimo on määrätty Högskärin uusskientologien joukkoon, kun taas heidän lapsensa on kelpuutettu Root-svenska-reformisaarelle. Tekoäly tietää ihmistä paremmin, mitä tämä haluaa ja missä yhteisössä hänen tulisi elää.

Tapahtumat ovat Tellervo Kalleisen, Oliver Kochta-Kalleisen ja ruotsalaisen elokuvantekijän Henrik Anderssonin teoksesta Archipelago Science Fiction. Sen neljän lyhytelokuvan tekoon osallistui kaikkiaan yli 120 Turun saariston asukasta. 

Taiteilijat selvittivät paikallisten toiveita ja pelkoja tulevaisuudesta lomakekyselyllä ja haastatteluilla. Sitten järjestettiin työpajat Utössä, Houtskarissa ja Korppoossa. Niissä syntyneiden tarinoiden pohjalta taiteilijat rakensivat neljä lyhytelokuvaa, joissa paikalliset asukkaat näyttelivät. 

Elokuvat näyttävät neljä erilaista tulevaisuudenkuvaa Turun saaristosta. Joukosta löytyy myös eliittieläkeläisten paratiisi, jossa elämä tuntuu jatkuvan loputtomiin ja vanhuudesta ja kuolemasta tulee vapaaehtoista.

Työtapa on Kalleiselle ja Kochta-Kalleiselle tyypillinen: lähtökohtana ovat vapaaehtoisten ihmisten kokemukset ja tarinat.

Parin teoksista tunnetuin on Valituskuoro, jossa ihmiset pääsevät laulamaan tyytymättömyytensä aiheista. Kuoroja on koottu jo pitkälti toistasataa kymmenissä eri maissa, sillä taiteilijat ovat antaneet konseptinsa myös halukkaiden omatoimiseen käyttöön. "Luotamme ihmisiin", Kochta-Kalleinen sanoo. "Heidän tarinansa ovat mielenkiintoisia."

Tellervo Kalleinen ja Oliver Kochta-Kalleinen Kiasmassa. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.
Wikimedia Commons CC-BY-SA 3.0

Archipelago Science Fiction on esillä Ars Fennica -ehdokkaiden yhteisnäyttelyssä Kiasmassa. Kalleinen ja Kochta-Kalleinen tuovat sinne myös toisen teoksen, joka on tehty yhdessä vapaaehtoisten kanssa. People in White -video paneutuu entisten mielenterveyspotilaiden tarinoihin ja niiden kautta potilaan ja lääkärin suhteeseen.

Oliver Kochta-Kalleinen sanoo, että luottamuksen rakentaminen ja yhteisöihin sisälle pääseminen vaatii aikaa. Taiteilijat eivät yritä suostutella ketään mukaan, vaan ihmiset tulevat omista syistään.

"Partaisia miehiäkin etsittiin ilmoituksilla: Bearded Men Wanted.” Jotkut jopa kasvattivat parran päästäkseen mukaan. 

 

Lue lisää Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen teoksista 
Ars Fennica 2014 -ehdokkaiden yhteisnäyttely Kiasmassa 7.2.–20.4.2014.

Tämä on Ars Fennica -ehdokkaita esittelevän blogisarjan osa 3/5.

Sarjan aiemmat osat
1/5: IC-98
2/5: Riitta Ikonen

 

Share

Ladataan...

"Millainen työnjako teillä on?" kysyn Riitta Ikoselta Skypessä. Puhumme teossarjasta Eyes as Big as Plates, jota taiteilija on kolmen viime vuoden ajan tehnyt yhdessä norjalaisen valokuvaajan Karoline Hjorthin kanssa. Ikonen työskentelee parhaillaan New Yorkissa.

"No se on sellainen, että minä tuon rautalankaa, nitojan, jätesäkkejä ja joskus viskipullon, ja Karoline tuo yleensä pari kameraa." 

Riitta Ikonen & Karoline Hjorth: Agnes I, sarjasta Eyes as Big as Plates, 2011 (Norja).

Kuulostaa mutkattomalta. Mutta olen ymmärtänyt, että tätä ennen on tapahtunut jo paljon. Ikonen ja Hjorth ovat etsineet ja tavanneet malleja, valinneet kuvauspaikan ja suunnitelleet huolella kuvan sommittelun. Ikonen on suunnitellut ja valmistanut kuvattavalle asusteita.

Asut ovatkin olennainen osa kuvia. Ikonen rakentaa oksista, lehdistä ja muista kasvinosista päähineitä ja kokonaisia pukuja, jotka monesti saavat mallin miltei sulautumaan maisemaan. 

Idea saattaa lähteä mallin henkilöhistoriasta, ja varsinkin alussa taiteilijoita innoittivat vanhat kansantarut. He halusivat kuvata vanhoja ihmisiä luonnonilmiöiden ruumiillistumina.

Kuten yllä: Agnes on kuvattu rantakielekkeellä Lounais-Norjassa. Hän on Norjan vanhin laskuvarjohypyn tehnyt nainen ja esiintyy kuvassa pohjoistuulena. Kuvausta varten odotettiin tuulista päivää. "Agnesin ainoa pelko oli, lentääkö hän pienikokoisena tuulen mukaan.”

Puvustaminen on kuulunut Ikosen taiteeseen muutenkin kuin Eyes as Big as Plates -projektissa. Usein hän on poseerannut itse mallina. Kiasman näyttelyssäkin on kuvia, joissa hänet nähdään lumihiutaleeksi, linnuksi ja lehdeksi pukeutuneena.

Riitta Ikonen & Anja Schaffner: Lehti, 2007-2008.

Toisinaan asut toimivat osana performanssia. Kesän 2012 Camouflage-näyttelyn avajaisissa Ikonen esiintyi Kiasman pihalla muun muassa kantarellina ja silakkana. 

Ars Fennica -näyttelyssä päästään näkemään valokuvien lisäksi yksi tulevia kuvauksia varten valmistettu puku. Se on tehty kuusenkävyistä.

 

Eyes as Big as Plates -projektin kotisivu
Riitta Ikosen kotisivu

Ars Fennica 2014 -ehdokkaiden yhteisnäyttely Kiasmassa 7.2.–20.4.2014.
Tämä on Ars Fennica -ehdokkaita esittelevän blogisarjan osa 2/5.

Sarjan aiemmat osat
1/5: IC-98

Share

Ladataan...

"Mites, tarvitaanko mitään varoituksia?" joku kysyy. 

Ars Fennica -näyttelyn teokset eivät aiheuta migreeniä eivätkä järkytä väkivallalla. Ei taida olla tarvetta varoitusteksteille.

"No miten olis sellainen, että teos saattaa masentaa syvästi?" tarjoaa Patrik Söderlund, toinen IC-98-ryhmän taiteilijoista. Ehdotus herättää naurua.

On marraskuu 2013. Joukko Ars Fennica -ehdokkaita sekä museon ihmisiä on kokoontunut Kiasmaan. Käydään läpi tulevaan näyttelyyn liittyviä käytännön asioita: mitä teoksia keneltäkin taiteilijalta tulee mukaan, milloin niitä päästään ripustamaan, mitä rakenteita tarvitaan, millaisia tekstejä näyttelyyn tulee… 

IC-98: Abendland (II: The Place That Was Promised), 2013. HD-animaatio. Animointi: Markus Lepistö.

Tässä vaiheessa IC-98:n eli Patrik Söderlundin ja Visa Suonpään teoksesta puuttuu vielä puolet. Toinen puoli on esillä Turun taidemuseon Abendland-näyttelyssä, joka esittelee ryhmän taidetta 15 vuoden varrelta. 

Muutaman päivän kuluttua Turussa näen tummanpuhuvan animaation, jossa suuri puu käy läpi hitaita muutoksia. Se näyttää elävän symbioosissa perhosten kanssa. Mukaan lisätään vielä muurahaisia ja hämähäkkejä, mutta linnut lähtevät pois, Söderlund kertoo. Videossa on jotain outoa ja pahaenteistä. Tämä ei ole tervettä. Loppu jää katsojan tulkittavaksi. 

Tuskin teos masentaa, mutta se vetää mietteliääksi. Se näyttää vievän johonkin tulevaisuuteen tai vaihtoehtoiseen maailmaan, jollaisessa en haluaisi olla mukana. Mutta eipä tarvitsekaan – tässä maailmassa ei ihmistä enää ole. 

Kiasman näyttelyyn tulee puuanimaation lisäksi toinen video. Siinä avautuu näkymä puun luota katsojan suuntaan. Max Savikangas tekee musiikkia kontrabassolle ja elektroniikalle. Syntyy kokonaisvaltainen kuva- ja äänitila, jonka keskellä katsoja on. 

Patrik Söderlund (vas.) ja Visa Suonpää Kiasmassa. Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen.
Wikimedia Commons CC-BY-SA 3.0

IC-98 on tehnyt julkaisuja, piirroksia, installaatioita ja viime vuosina erityisesti animaatioita. Ehkä olet nähnyt niitä. Olet seurannut, miten Pinellan talo rappeutuu Aurajoen vastarannalla, miten hylkytavarasta kyhätyt mastot nousevat näkyviin aaltojen takaa tai miten ilmalaivat lipuvat yli metsäaukean.

Kaikki tapahtuu verkkaisesti. Syntyy tunne reaaliajasta, jonka kulkuun ei voi vaikuttaa.

Animaatiot ovat yhdistelmä käsityötä ja digitaalista kuvankäsittelyä. Ne perustuvat lyijykynäpiirroksiin, jotka on yhdistetty toisiinsa ja animoitu tietokoneella. Söderlund kertoo, että taiteilijat hakevat piirrosten pohjaksi kuvamateriaalia esimerkiksi valokuvaamalla, netistä ja arkistoista.

Teosten tunnelma on meditatiivinen, ja museossa ihmiset viipyvät niiden ääressä kauan. Ehkä he odottavat käännettä tai loppuratkaisua. Sitä ei tule. Niin kuin ei elämässä yleensäkään.

IC-98:n kotisivu

Ars Fennica 2014 -ehdokkaiden yhteisnäyttely Kiasmassa 7.2.–20.4.2014.
Tämä on Ars Fennica -ehdokkaita esittelevän blogisarjan osa 1/5.

Share

Pages