Ladataan...

Jokainen lapsi ja aikuinen on varmasti leikkinyt paristokäyttöisillä pehmoleluilla, jotka pitävät ääntä, vilkuttelevat valoja ja/tai liikkuvat. Uuden sukupolven lelujen kanssa voi jo kommunikoida kännykällä. Kovin harva vain on tullut kurkanneeksi elektronisten lelujen sisään. Paristojen vaihtamista ei lasketa.

Jos ei satasen Furbya huvita saksia auki rikkoutumisen pelossa, voi lelujen toiminnan muuttelun eli hakkeroinnin aloittaa vaikka kirppislöydöillä. Kierrätyskeskuksesta voi saada eurolla monta kiinnostavaa lelua tutkittavaksi. Useimmiten kirpparilelujen paristot ovat lopussa, mutta puristelemalla leluja selviää, onko sisällä elektroniikkaa. Jos lelun sisälle tuntuu olevan koteloituna jotain ja hinta on kohdallaan, lelu on luultavimmin purkamisen väärti.

Jo pelkkä lelun purkaminen on hauskaa. Kun lelun saumat on ratkottu auki ja liika vanu kiskottu ulos, tarvitaan todennäköisesti pientä ruuvimeisseliä, jotta elektroniikan saa muovikotelosta näkyville. Yksinkertaisestakin lelusta voi löytyä vaikka mitä kiinnostavaa: antureita, kaiuttimia, ledejä, moottoreita, vastuksia, kondensaattoreita...

Ja kuinka lelun toimintaa sitten muutellaan? Kiasmassa kokeillaan lelujen virtapiirin kytkemistä minitietokoneeseen nimeltä Arduino, jonka avulla leluun saa kiinni mm. uusia antureita ja valoja. Ohjelmointiakin testataan. Toinen vaihtoehto on lelun elektroniikan luova peukalointi, josta käytetään nimitystä circuit bending.

Niin kauan kuin muistaa pysytellä matalalla jännitteellä eli paristoilla toimivien lelujen parissa, hakkeroijan ei tarvitse pelätä sähköiskuja. Purettu lelu on kuitenkin mahdollista saada oikosulkuun, jolloin syntyy aika tavalla lämpöä. Paristot siis irti kun (tai jos) elektroniikkapuuhastelussa malttaa pitää taukoa.

Sanna Reponen, projektikoordinaattori, Heureka

Kiasman perhepäivä lauantaina 1.3.
Tapahtuma Facebookissa

Share

Ladataan...

Kansalliskirjaston ja Europeanan yhteiskampanjassa on keksitty yhdistellä hauskalla tavalla avointa kulttuuridataa ja nettimeemejä. Osallistujille annetaan käyttöön tukku valokuvia historiallisista hahmoista ja vapaat kädet nykykulttuurin kommentointiin meemikuvin.

Europeana on puolestaan portaali, jossa jaellaan eurooppalaisten kulttuuriorganisaatioiden aineistoja. Palvelun varsinainen sisältö sijaitsee eri maiden kansallisissa digitaalisissa arkistoissa, joten portaali-sanan käyttö sallittakoon, vaikka 90-luku menikin jo jokin aika sitten. Kaikkiaan Europeana tarjoaa vapaan pääsyn yli 2300 organisaation 30 miljoonaan digitoituun teokseen, aina e-kirjoista Louvren kokoelmiin. Omalla panoksellaan on läsnä itsestäänselvästi Kansalliskirjasto, mutta myös Kansallisgallerian materiaalia on tarjolla.

Joten ei muuta kuin nörtähtäviä meemikuvia laatimaan, palkintoleffaliput voivat olla tuota pikaa hallussasi!

Share

Ladataan...

Tämä on minusta loputtoman kiinnostava kysymys. Yleensäkin on hauska kuulla käytännönläheistä kuvausta siitä, millaista on jonkun toisen työ. Vaikka työn tulokset olisivat meille tuttuja, jopa arkisia, emme useinkaan tiedä, mitä tapahtuu kulissien takana.

Pieniä kurkistuksia taiteilijoiden tekoihin ja valintoihin löytyy Kiasma Hits -näyttelyn äänioppaasta, jossa kymmenen taiteilijaa kertoo teoksistaan. 

Oppaasta selviää muun muassa seuraavaa: 

Jacob Dahlgren: The Wonderful World of Abstraction, 2009.

Jacob Dahlgren ei erityisemmmin pidä valinnoista vaan jättää ne mielellään toisille. Moderna Museetin ystävät saivat päättää, mihin järjestykseen nauhat teoksessa The Wonderful World of Abstraction ripustetaan. Heillä oli vain yksi sääntö: sama väri ei saa esiintyä kahta kertaa vierekkäin. 

(Dahlgren antaa toisten päättää myös pukeutumisestaan!)

Vesa-Pekka Rannikko: Ohi, 2003.

Vesa-Pekka Rannikon teos koostuu sadoista kerroksista läpivärjättyä kipsiä. Taiteilija teki sekoituksia väripigmentistä ja vedestä ja lisäsi niihin kipsijauheen. Sitten hän levitti kipsin lastalla. Koska kipsi kuivuu nopeasti, oli päätökset ja työ tehtävä äkkiä.

Markus Heikkerö: Europa, 2013.

Markus Heikkerön öljymaalauksella on kokoa 18 neliömetriä. Sitä tehdessään hän kiipeili rakennustelineellä ja makasi lattialla. Suuren maalauksen teko kesti yli vuoden ja vaati keskeneräisyyden sietämistä: ”Pitää luottaa siihen, että tää joskus tulee valmiiks ja mä klaaraan tään”, sanoo taiteilija.

Äänioppaan tekivät Riia Lehtonen ja Reija Meriläinen, jotka kuuluvat Kiasman Kultuihin eri kulttuuritulkkeihin.

Kuuntele Kiasma Hits -ääniopas

Valokuvat: Kansallisgalleria / Ella Tommila ja Petri Virtanen
Share

Pages