Ladataan...

Alfredo Jaarin elokuvasta ”Pasolinin tuhkat”.

Italialainen runoilija, kirjailija, elokuvaohjaaja ja yhteiskuntakriitikko Pier Paolo Pasolini (1922-1975) on taas ajankohtainen. Alfredo Jaarin näyttelyssä Kun runous ei riitä Kiasmassa on mukana elokuvamontaasi, joka on taiteilijan kunnianosoitus Pasolinille. 38-minuuttinen elokuva Pasoliniin tuhkat (2009) koostuu pääosin otteista Pasolinin omista elokuvista sekä hänen televisioesiintymisistään 1970-luvulla. Myös hänen kuolemansa oli aikanaan mediatapahtuma.

Aika ajoin kiinnostus Pasolinin ajatteluun ja taiteellisen tuotantoon herää henkiin. Esimerkiksi vuonna 2012 New Yorkin Modernin taiteen museo järjesti Pasolinin elokuvien retrospektiivin ja vuonna 2013 Barcelonan nykykulttuurin keskuksessa oli esillä Pasolinin ja Rooman suhdetta käsittelevä näyttely. Samana vuonna New Yorkissa gallerianäyttelyssä Location Onessa esiteltiin Pasolinin omia piirustuksia ja maalauksia, lähinnä omakuvia ja muotokuvia 1940-luvulta lähtien. Malleihin kuului Pasoliniin läheinen ystävä, oopperalaulajatar Maria Callas. Hänet nähdään myös Jaarin Pasolini-lyhytelokuvassa traagisen Medeian roolissa, Pasolinin samannimisestä elokuvasta leikatussa otoksessa.

Pasolini on innoittanut myös kuvataiteilijoita. Toukokuussa 1975, viisi kuukautta ennen kuolemaansa, Pasolini esiintyi Bolognassa Galleria Comunale d’Arte Modernassa Fabio Maurin performanssissa Intellektuelli. Siinä Pasolini istui tuolilla yleisön edessä ja hänen rintakehäänsä, valkean paidan päälle, projisoitiin hänen elokuvaansa Evankeliumi Matteuksen mukaan

Myöhempinä aikoina Pasolinille on nimennyt teoksiaan useampikin nykytaiteilija, kuten Richard Serra, Cerith Wyn Evans, Adrian Paci ja Berlinde de Bruyckere samoin kuin hänen maanmiehensä Elisabetta Benassi ja Francesco Vezzoli. Monille heistä Pasolini edustaa radikaalia intellektuellia, pelkäämätöntä yhteiskuntakriitikkoa ja ennen kaikkea kulttuurin merkityksen puolestapuhujaa. Hänen mysteerinen kuolema Ostian hiekkarannalla jaksaa myös kiinnostaa.

Willem Dafoe Abel Ferraran tulevassa elokuvassa ”Pasolini”.

Populaarikulttuurissakin Pasolini on saanut tribuuttinsa. Morrissey samaistuu häneen laulussaan You Have Killed Me (2006) ja brittibändi Coilin musiikkivideolla Ostia - The Death of Pasolini (1986) nähdään Pasolinin roolissa tunnettu elokuvantekijä Derek Jarman. Paraikaa Pasolinin elämän viimeisistä päivistä kuvataan fiktioelokuvaa, jonka ohjaajana on Abel Ferrara ja jonka nimiosassa tullaan näkemään tunnettu amerikkalaisnäyttelijä Willem Dafoe. Elokuvan pitäisi valmistua ensi vuonna, jolloin tulee kuluneeksi 40-vuotta Pasolinin kuolemasta.

Pier Paolo Pasolini oli tunnettu tyylikkäästä pukeutumisestaan, italialaiseen tyyliin. Se näkyy myös Jaarin elokuvaan leikatuissa kohtauksissa Pasolinin esiintymisistä Italian televisiossa ajan muodille ominaisissa kapeissa puvuissa ja näyttävissä silmälasikehyksissä. Muotitalo Hugo Boss onkin nimennyt yhden miesten kapealinjaisen, ”eurooppalaisen” pukumallinsa Pasolinille. Saa nähdä, milloin markkinoille tulee Pasolinille nimetty vintage-kehysmallisto?

Jari-Pekka Vanhala
amanuenssi

Share

Ladataan...

Uusi museo Mäntässä, Serlachius-säätiön rakennuttama Göstan paviljonki avattiin viime perjantaina ja se on ehtinyt herättää jo paljon ihastusta, eikä syyttä. Puinen rakennus myötäilee maisemaa ja niveltyy luontevaksi osaksi sekä Joenniemen kartanoa, puutarhaa että metsää.

Kokonaisuuteen liittyy myös silta, kartanorakennuksen toisella puolella.

Silta on elämys. Sen kaide muuttuu sillan puolivälissä penkiksi. Puu on miellyttävän sileää ja mukava materiaali istua. Alla solisee vesi.

Silta on säänkestävää, patinoituvaa cor-ten terästä ja samaa kuusipuuta kuin Göstan paviljonki. Molemmat materiaalit muuttuvat ajan mittaan: nyt vaalea kuusi tummuu ja harmaantuu, cor-ten teräs saa ruskeanoranssin ruostepinnan.

Silta vie Taavetinsaareen, jossa on parhaillaan esillä Mäntän kuvataideviikkojen teoksia. Tulevaisuudessa Taaventinsaaressa nähdään lisää taidetta, suunnitteilla on mm. taidepaviljonkeja, eli luvassa lisää kiinnostavaa arkkitehtuuria ja taidetta.

Gösta paviljongin ja sillan ovat suunnitelleet barcelonalaisen arkkitehtitoimiston MX_SI:n arkkitehdit Boris Bezan, Héctor Mendoza ja Mara Partida.

Arja Miller

Share

Ladataan...

Tiilipino ostoskärryissä, palava palmu lastenrattaissa, puistonpenkki rullaluistimilla. Yhdysvaltalaisen Brad Downeyn videoteosta This is How We Roll (2011) katsoessa silmien eteen vyöryy odottamattomia tapahtumia. Tuttuja esineitä yllätyksellisellä tavalla yhdisteltyinä.

Downeyn leikkisässä kaupunkitaiteessa ei välttämättä luoda mitään uutta vaan päivitetään ja muokataan olemassa olevia elementtejä. Esimerkiksi mainittu This is How We Roll kommentoi humoristisesti skeittausta, tuota kaupunkilaisille tuttua urbaanin liikkumisen muotoa. Tukholmalaisen katutaitelija AKAY:n kanssa toteutettu video näyttää, mitä tapahtuu, kun kadulta löytyneet esineet siirtyvät vuorostaan renkaille.

Elokuvaa ja maalausta opiskellut Brad Downey on julkisen tilan taiteilija, jonka hyppysissä katukivet, lyhtypylväät, puistonpenkit ja työmaa-aidat muuttavat muotoaan. Julkisen tilan arkkitehtuurin ja kalusteiden hyödyntäminen ja toisaalta väärinkäyttö ovat tyypillisiä Downeyn työskentelylle. Hänen teoksissaan katutilan ja taiteen raja on liukuva.

Paitsi visuaalista mielihyvää, Downeyn kaupunkitaideteokset synnyttävät katsojassa tai ohikulkijassa myös oivalluksen hetkiä. Leikkisyydestä ja huumorista huolimatta teoksissa on usein kriittinen sävy. Ne haastavat katsomaan arkisia asioita ja tuttua ympäristöä uusin tavoin, kiinnittämään huomiota kaupunkitilan epäkohtiin ja muuttumiseen.

This is How We Rollin lisäksi Kiasmassa on tällä hetkellä esillä toinenkin Downeyn teos. Scars-niminen installaatio (2012–13) sai alkunsa Düsseldorfissa työmaa-aidasta leikatusta suojapeitteestä. Pressuun oli painettu kuva sen suojaamasta tiiliseinästä. Aitaan vähitellen kertyneet reiät, viilletyt tekstit ja palkeenkielet oli kursittu umpeen ruosteisella rautalangalla.

Tästä inspiroituneena taiteilija viritti rautalangalla kolme pressua rullattaviin sermeihin. Installaatioon kuuluu myös kolmen valokuvan sarja, jossa työmaa-aita näkyy alkuperäisessä ympäristössään. Downeyn käsittelyssä arvottomatkin materiaalit muuttuvat taiteeksi.

Brad Downeyn teokset ovat esillä Huone X:ssä 13.6.–7.9. osana Kiasma Hitsiä. Teokset hankittiin Kiasman kokoelmiin keväällä 2014.

Noora Happonen

Kirjoitus perustuu Leevi Haapalan tekstiin.

KUVAT: Brad Downey
Share