Ladataan...

Kun Kimpassa-näyttelyn taiteilijoilta kysyttiin, miksi juuri he suosittelisivat vierailua näyttelyssä, mm. Salakaupasta tunnettu suloinen Aamu Song vastasi:

This is so site specific and inspiration specific. And so suomalainen. If Pompidou and Louis Vuitton got together, it would be really mielenkiintoinen. As this Kimpassa will be. Wouldn't it?

Kimpassa – so suomalainen. Ihanaa! <3

Kuva: Marimekko / Toni Rosvall
Share
Ladataan...

Ladataan...

Kiasman kokoelmiin kuuluva brasilialaistaiteilija Cildo Meirelesin teos Babel lähettää radioiden välittämää monikansallista uutisvirtaa paraikaa Italiassa. Radiotorni on esillä Milanossa Hangar Bicoccassa näyttelyssä, jossa on mukana 12 Meirelesin teosta 1970-luvulta tähän päivään. Näyttely on avoinna 20.7. saakka.

Babel rakennettiin aikanaan Kiasman ARS 01 –näyttelyyn. Teos koostuu kymmenistä Suomesta hankituista käytetyistä radiovastaanottimista, jotka soittavat yhtä aikaa kaoottisena kohinana lähetyksiä eri maista. Kiasman ystävät ry lahjoitti teoksen kokoelmiin vuonna 2002. Viimeksi teos oli Kiasmassa esillä vuonna 2012 osana kokoelmanäyttelyä Tosi kyseessä.

Tyttökalentereistaankin tunnetun rengasfirman Pirellin rahoittama taidekeskus Hangar Bicocca avattiin vuonna 2004. Milanon keskustan liepeillä sijaitsevat entiset tehdashallit koruttoman komeine tiloineen mahdollistavat näyttävien tilateosten esittelyn. Pysyvänä installaationa yhdessä 7000 neliön hallissa on Anselm Kieferin betonista ja lyijystä rakennettu torniteos Seitsemän taivaallista palatsia.

Vuonna 2008 Hangar Bicoccassa järjestettiin nyt Kiasmassa ajankohtaisen taiteilijan Alfredo Jaarin näyttely, jossa oli mukana hänen mittasuhteiltaan massiivisin teos Emergencia (1998). Siinä 43000 litran vesialtaasta, tummaksi värjätyn nesteen alta, nousee 12 minuutin väliajoin Afrikan mantereen topografinen kartta. Runsaan minuutin kuluttua se painuu taas pinnan alle: pois silmistä, pois mielestä.

Jari-Pekka Vanhala
Amanuenssi

Share
Ladataan...

Ladataan...

Taiteilija Tiina Mielosen luotsaamalla Maalattu mielikuva -intensiivimaalauskurssilla arkisista postikorttimaisemista tulee abstrakteja ja intiimejä kuvia ja tunnelmia.

Tiina Mielonen on yksi Kiasmassa ensi viikolla aukeavan Kimpassa-näyttelyn taiteilijoista. Hänen töissään esiintyy usein kirkkaan värisiä maisemia, joista henkilöt on riisuttu pois. Pääosassa ovat värit ja muodot. Maalausten luonnosmaisuus antaa vaikutelman, että työt olisivat syntyneet hetken mielijohteesta. Tämä tehokeino saa maalaamisen näyttämään helpolta  –  mitä se onkin, jos antaa itsensä heittäytyä.

Tiina opastaa, miten ja missä suhteessa värejä sekoitetaan keskenään.

Viidennessä kerroksessa sijaitsevalla Pajalla tunnelma on kaikin puolin inspiroiva. Luonnonvalo tulvii sisälle suurista ikkunaruuduista. Hyllyillä ja pöydillä komeilevat pitkät rivit purkkeja ja putkiloita, jotka kätkevät sisälleen toinen toistaan houkuttelevimpia värejä.  Maalauksiin haetaan inspiraatiota postikorttien ja valokuvakirjojen kuvista, joita löytyy eri aihepiireistä. Myös itse tuodun postikortin avulla voi virittäytyä tunnelmaan. Maalauspohjana käytetään mdf-levyjä.

Kurssille osallistuminen ei edellytä aikaisempaa maalauskokemusta tai harrastuneisuutta. Tiina Mielosen ohjauksessa yllätyn ilmaisun helppoudesta. Tekeminen tuntuu hauskalta, kun ei tarvitse saavuttaa yhdennäköisyyttä värien eikä muodon suhteen.  Tämähän on suorastaan vapauttavaa! Kun luopuu turhasta itsekritiikistä ja on armelias omille pensselinvedoilleen, oman kädenjäljen näkeminen ihastuttaa. Taiteen tekemisessä on myös jotain hyvin rauhoittavaa. Tarjoutuu tilaisuus unohtaa arkiset asiat ja olla hetken omien mielikuviensa maalari.


Maalattu mielikuva -kursseja järjestetään Kiasmassa 21.-22.5. ja 4.-5.6. Ilmoittaudu mukaan.

Teksti: Anni Honkaharju
Share
Ladataan...

Ladataan...

Taiteilija Alfredo Jaar Kiasmassa huhtikuussa 2014. Kuva: Kansallisgalleria / Petri Virtanen.

Alfredo Jaarin laajassa näyttelyssä Kiasmassa on mukana graafinen teos, joka koostuu kolmesta sanasta: OTHER PEOPLE THINK. Mustavalkoinen valotekstitaulu valmistui vuonna 2012, amerikkalaisen säveltäjän John Cagen syntymän 100-vuotisjuhlan kunniaksi.

Jaar on lainannut teoksensa sanat Cagen vuonna 1927 pitämästä puheesta. Tuolloin 15-vuotias losangelesilainen koulupoika John Milton Cage Jr. voitti nuorten puhujien kilpailun. Hollywood Bowlissa pidetty julkinen puhe käsitteli kriittisesti Yhdysvaltojen ja Latinalaisen Amerikan suhteita ja painotti erityisesti mielipiteen vapautta. Rohkean puheensa lopussa Cage ehdotti amerikkalaisille hiljaa olemista, jotta he kuulisivat, mitä toiset ihmiset ajattelevat.

Alfredo Jaar on monissa muissakin teoksissaan lainannut jo olemassa olevaa tekstiä tai kuvia. Hän tekee valitsemastaan aineistosta oman sovelluksensa, mutta säilyttää samalla alkuperäisen materiaalin toiseen aikaan ja paikkaan, poliittiseen tai kulttuuriseen kontekstiin liittyvän latauksen.  Jaarille sitaattien käyttö on usein myös kunnianosoitus, kuten Cagen tapauksessa. Kulttuurisia lainoja Jaar on soveltanut myös näyttelyn muissa valotekstiteoksissa, kuten Sadan vuoden yksinäisyys ja Kulttuuri = Pääoma.

Kiasman näyttelylle valittu nimi Tonight No Poetry Will Serve on puolestaan Jaarin omistus edesmenneelle amerikkalaiselle runoilijalle Adrienne Richille ja hänen vuonna 2007 kirjoittamalleen runolle. Runon perusajatuksena on sanojen kyvyttömyys kertoa ihmisen kauheimmista teoista toista ihmistä kohtaan. Näiden tekojen taustalla on usein juuri kuurous muiden esittämille mielipiteille.

Jari-Pekka Vanhala
Amanuenssi

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kysyimme suunnittelija Maija Louekarilta – tulevan Kimpassa-näyttelyn taiteilijalta ja näyttelyn ilmeen tekijältä – millainen hänen suhteensa taiteeseen on.

"Käyn huomattavasti vähemmän taidenäyttelyissä kuin ennen, koska minulla on kaksi pientä lasta. Onneksi nykyään on oikein hyviä taideblogeja. Blogi ei tietenkään voi korvata oikeaa näyttelyä, mutta jos ne saavat useammat ihmiset kiinnostumaan taiteesta, niin sehän on oikein hyvä asia! Tämänhetkisiä suosikkejani ovat I'm revolting ja Colossal -blogit."

Kumpikin blogi on päivittäisellä tsekkauslistallani. Komppaan!

Kuva: Marimekko/Toni Rosvall
Share
Ladataan...

Ladataan...

Alfredo Jaar, Lament of Images, 2002

Maaliskuun alussa Getty Images, yksi maailman suurimmista kaupallisista kuvapankeista, ilmoitti vapauttavansa merkittävän osan kuvistaan ilmaisjakeluun. Uutinen otettiin vastaan ilolla: kuvien vapauttaminen maksumuurin takaa nähtiin merkkinä uudenlaisesta internetin kuvavirran demokratisoimisesta. Getty omistaa n. sata miljoonaa kuvaa, ja luku kasvaa koko ajan.

Uudistuksessa oli vain yksi mutta: vastapalveluksena Getty istuttaa kuviin kehyksen, joka kertoo, mistä kuvat on otettu.

Kyse on siitä, että varsinaisen kuvatiedoston sijaan kuvat voidaan jatkossa upottaa sivulle suoraan Gettyn palvelimelta. Varsinainen kuvatiedosto ei siis siirry bloggaajan tai verkkovastaavan omistukseen, vaan hän saa oikeuden käyttää kuvaa – eli linkata sen toiselta palvelimelta.

Kuvia ei siis vapauteta yhtään mihinkään. Getty antaa linkata niihin, mutta ne ovat yhä kaupallisia. Banneri, jonka mukana ne tulevat, on tehokas väline mainontaan. Firman edustajat ovat myöntäneet suoraan, että lanseerausvaiheen jälkeen tätä mahdollisuutta tullaan tutkimaan.

Uudistuksen myötä Getty valjastaa bloggarit ja pienet verkkosivustot mainostulojen kerääjiksi. Linkkaamalla sivuillesi kuvan Gettyltä saatat samalla päätyä mainostamaan paitsi kyseistä kuvapankkia, myös mitä tahansa, mitä Getty haluaakaan mainostaa. Getty pystyy myös koska tahansa nappaamaan kuvansa pois, mikä voi tuhota koko jutun.

Alfredo Jaarille kuvan ja näkemisen välinen suhde on pitkään ollut ongelmallinen. Kun kuvaa kohti käyttämämme aika supistuu koko ajan, kuvan arvo merkityksillä ladattuna, esteettisenä ja ideologisena apparaattina muuttuu. Kaupallisten kuvien dominanssi arkistaa näkemisen ja katsomisen pisteeseen, jossa näkökyky tunnutaan liki menettäneen. Kuvien loputon virta synnyttää siis paradoksaalisesti kuvasokeutta.

Jaarin teos Kuvien suru (Lament of the Images) vuodelta 2002 näyttää meille kolme tekstiä, jotka liittyvät kuviin, niiden omistus- ja esitysoikeuksiin sekä todistusarvoon. Kuvat loistavat kuitenkin poissaolollaan. Jaar potee ahdistusta siitä, että elämme ajassa, jossa kuvia ostetaan, myydään, muokataan ja säilötään.

Installaatiossa kuvia ei siis nähdä. Mieleeni tulee kaksi ajatusta:

1) Kuvat ovat poissa, sillä jollakin kaupallisella tai poliittisella taholla on niiden suhteen kontrolli. Se päättää, mitä näytetään, ja miten.
2) Kuvia ei näytetä, sillä niiden todistusarvo on muutenkin olematon. Mediakuvat ovat aina ideologisesti ladattuja, harkittuja ja käyttötarkoituksen mukaan muokattuja. Ne tukevat argumenttia, eivätkä anna objektiivista kuvaa maailmasta.

Kuvien kontrollilla varmistetaan se, ettei muita näkökulmia tai ääniä kuulla. Tästä oli kyse esimerkiksi silloin, kun Yhdysvaltain puolustusministeriö ennen ensimmäisiä ilmaiskujaan Afganistaniin osti yksinoikeuden kaikkiin alueelta saataviin satelliittikuviin.

Ratkaisu perusteltiin ”lisäkapasiteetilla”, mutta vähintäänkin kätevä sivutuote oli se, ettei muiden lähteiden tarjoamaa kuvaa yksinkertaisesti ollut. Yhdysvallat saivat täysin yksin määrittää sen, mitä muut näkevät heidän toisessa maassa tekevän.

Näyttelyssä jaettava juliste kertoo: valokuvaa ei oteta, se tehdään. Valokuvaaja Ansel Adamsiin usein liitetty lausahdus kiteyttää Jaarin näkemyksen hyvin.

Kuvien surussa kävijä projisoi tyhjälle kankaalle tekstien synnyttämän mielikuvan. Koska kuvaa ei näytetä, on katsojan pakko työstää se pintaan itse. Lopputulos saattaa olla puhtaampi, aidompi ja oikeampi, kuin yksikään kaupallisen median meille tarjoama.

Alfredo Jaarin näyttely Kun runous ei riitä Kiasmassa 7.9.2014 saakka.

Anton Vanha-Majamaa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka työskenteli Kiasmassa korkeakouluharjoittelijana.

Share
Ladataan...

Pages