Ladataan...

Seurailen vauva.fin Aihe vapaa -palstalta parhaillaan käynnissä olevaa mustasukkaisuuskeskustelua. Kirjoittajien jutut ovat hämmentävän tuttuja, sillä olen kuvitellut sairaalloisen kontrolloinnin olevan hyvin harvinaista, ja minun kokemukseni siitä lähestulkoon ainutlaatuinen kaikkine pikkumaisine piirteineen. Seurustelin ahdistavanpelottavanvaativan pojan kanssa ikävuosina 18-21, ja tuo aikaväli on muokannut persoonaani täksi jämäkän päättäväiseksi feministiksi enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä elämässäni.

Aina kummastellaan, miksi viisaat, vahvat, kauniit, näppärät yms. naiset jäävät sairaisiin suhteisiin vuosikausiksi. Itse jäin, joten olen kokemani jälkeen pyrkinyt reilusti avaamaan sen aikaisia tapahtumia kaikille, jotka vain vähänkin viitsivät kuunnella. Haluan nimittäin poistaa uhrien syyllistämisen, kummastelun ja sairaalloisen mustasukkaisuuden lakaisemisen maton alle, jotta yhä useampi ihminen uskaltaa jatkossa aloittaa uuden elämän oman itsensä rouvana tai herrana.

Ajattelin alle listata muutaman kokemani nöyryytyksen saadakseni kanssakulkijat sisään tuohon kieroon maailmaan, ja näin ollen ehkä hieman ymmärtämään, miksi moisesta hulluudesta voi olla haastavaa lähteä, vaikka olisi miten viksu ja vilmaattinen. Jos aihe ei muuten kosketa, lupaan ainakin nautinnollista sosiaalipornoa!

1. Vaatteiden pitää olla tummia ja peittäviä.

Tämä oli niitä ihan ensimmäisiä juttuja, joista olisi voinut alkaa pohtia suhteen hyvyyttä. Minua, maailman värikkäintä ja hupsuinta pukeutujaa, alettiin rajoittaa ja vaatia tummempiin vaatteisiin. Kerran erehdyin laittamaan päälleni valkoisen paidan, jossa oli venekaulus, ja hyvä luoja sitä meteliä! Vaaleista vaatteista kun näkyy nännit läpi, vaikka olisi millaiset tissintukimet päällä, ja ainakin niistä näkyy ne tissiliivin rajat. Sekös saa miehet halukkaiksi ja tekee naisesta pumpattavaan Barbaraan verrattavissa olevan panoalustan, jota kaikki käyvät vähän nusaisemassa. Ja kaikki muut, paitsi kaulaa kuristavat poolokaulukset, ovat huoraamista pahimmillaan.

2. Puhelimen tavoitettavissa on oltava.

Tässä ei ole vaihtoehtoja. Akku ei voi loppua, puhelin hajota tai kenttä kadota. Puhelimen on oltava raajanjatke, johon vastataan sillä sekunnilla, kun se värähtää, sillä muuten ollaan pettämässä. Auta armias, jos yrität jouduttaa puhelun loppumista! Se tarkoittaa, että seurassasi on joku kiinnostavampi henkilö. Poikaystävän ollessa intissä erehdyin eräänä kesäloma-aamuna nukkumaan armeijan kuuden herätyksellä tulleen viestin ohi, jolloin sain seuraavien tuntien kuluessa liki kuusikymmentä mollaavaa ja syyllistävää viestiä miehen häpäisystä vastaamattomuudellani.

3. Ratsastus on huorien hommaa.

Siis hevosella ratsastus. Koska siinä saa varmasti orgasmin. Ja koska sen voi nähdä joku mies, ja sitten sille miehelle tulee seksi mieleen. Ja kun tottuu katselemaan hevosten isoja peniksiä, oman miehen penis alkaa naurattaa pienuudellaan. Kaiken edellämainitun kuulin aivan oikeasti ja tosissaan suhteessani moneen kertaan. Aloin siis ratsastaa omalla hevosellani salaa, ja väitin sen olevan pullaponi pihan perällä.

4. Kaupasta ei saa ostaa alkoholia miesmyyjältä.

Pikkupaikkakunnan Alkossa vähän haasteellinen määräys toteuttaa, jos vuorossa sattui olemaan vain miesmyyjä. Kysyin tyhmänä syytä säännölle, jolloin sain kuulla naisten olevan niin himottavia humalassa, että se myyjä alkaa heti ajatella minua humalassa ja vie takahuoneeseen ja panee. Melkoinen työpaikka tuo Alko tuollaisilla työsuhdevapauksilla, pitänee pistää hakemus sisään. Kauppasääntöihin kuului myös kassan tervehtimättömyys, jos se sattui olemaan mies. Sellainen tervehtiminen kun sattuu olemaan flirttailua, jota yksikään mies ei voi vastustaa, ja taas takahuoneessa tapahtuu!

5. Naisen ei sovi kuunnella miespuolisen esittäjän musiikkia.

Eikä ainakaan sellaista miesmusiikkia, jossa kerrotaan rakkaudesta, seksistä, pettämisestä, parisuhteesta, miehen ja naisen välisestä ystävyydestä, ylipäätään ystävyydestä, alkoholista yms. Tällaisen musiikin kuuntelu tarkoittaa automaattisesti rakkaussuhdetta johonkin toiseen mieheen, sillä tuollaisia ei halua kuunnella, jos omassa parisuhteessa on kaikki hyvin. Kysäisin, toimiiko homma myös toisinpäin, ja miten hankalaa on alkaa etsiä transihmisten tekemää musiikkia soittolistoillemme. Sain syytteet pahimmanlaatuisesta vittuilusta.

Näitä olisi noin tuhatkymmenensataa esimerkkiä lisää, ja kun huomaan, miten terapeuttista on vuosienkin jälkeen näistä kirjoittaa, taidan tehdä vastaavan postauksen uudestaan. Tuollaiseen sontaan ei kannata jäädä vellomaan, sillä elämä on huomattavasti värikkäämpää vapaudessa!

http://www.tukinainen.fi/

https://www.narsistienuhrientuki.fi/

https://ensijaturvakotienliitto.fi/

http://www.lyomatonlinja.fi/

http://mtkl.fi/

https://www.mielenterveystalo.fi/Pages/default.aspx

https://monikanaiset.fi/

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olin eilen Hevoset Kaivarissa -tapahtumassa ja erityisesti seuraamassa niitä cityraveja. Hienosti järjestetty, nätti keli, paljon ihmisiä, kylmää siideriä, nopeita hevosia. Kylmäveristen kaupunkikiihdytyksen vei nimiinsä Ypäjä Ilmestyvä kuljettajanaan Ari Moilanen, toiseksi puski junnu-Koivusen Varjomanni ja kolmas oli Henna Halmeen Kukan Tutu. 

Neljäs maalissa oli Jouko Tarvainen ja Enriko, jotka kohteliaina herrasmiehinä antoivat Halmeen voittaa pronssiottelun. Mitä? Kyllä, näin selostaja Lauri Hyvönen (sinällään hauska, kyvykäs ja tuore puheammattilainen) meille katsojille kertoi. Henna Halme siis löi Jouko Tarvaisen, koska jälkimmäinen kivasti antoi tytön voittaa. Halme ei pärjännyt paremman hevosen tai fiksumman ajosuorituksen perusteella, vaan siksi että hänelle oltiin herrasmiehiä.

Voisiko toisen ammattitaitoa pahemmin aliarvioida? Ja voisiko miesohjastaja voittaa naisen siksi, että nainen päätti kiltisti antaa miehelle voiton tämän kerran, ja ensi kerralla sitten taas ajetaan tosissaan? Eipä. Periaatteessa nämä ovat pikkujuttuja, huonoja sanavalintoja ja hassuja heittoja. Kuitenkin siellä aurinkoisen hyvänolontapahtuman taustalla pyörii ne samat satatuhatvuotiset asenteet naisen ja miehen välisistä arvoeroista. 

Olen ehkä pikkumainen tosikko, kun kohottelen alhaista verenpainettani selostajien harmittomista heitoista, mutta taustaoletukset eivät koskaan muutu, jos niitä ei joku pyri muuttamaan. Nainen joutuu ravimaailmassakin tekemään puolet enemmän kuin mies, jotta hänet hyväksytään osaavaksi ammattilaiseksi. Viime viikon Hevosurheilussa nuori ohjastajalupaus Emma Väre ilmoitti olevansa kuski - ei naiskuski. Vedän siis jatkossakin palkoa puhaltimeen, jotta haastatteluissa ei ehkä enää 3000-luvulla tarvitsisi moisia mainita.

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänään pääsen taas Helsinkiin! Menemme oikein yöksi, joten saan nauttia Helsinkifiilareista antaumuksella. Illalla ohjelmassa on Hedbergin keikka ja sunnuntaina Kaivarin cityravit, mutta erityisen tärkeää minulle on juuri se ihananihana pääkaupunkimme. Jos vain mahdollista olisi, muuttaisin Hesaan välittömästi.

Olen käytännöllisen järkevä ihminen, mutta silti vahvoilla intuitioilla ja tietynlaisella henkisyydellä varustettu. Kun menen johonkin paikkaan, huomaan omasta olostani, onko paikassa millainen henki ja entisyys. Tunnen voimakkaasti esimerkiksi paikassa aiemmin tapahtuneet pahat asiat, vaikka en siis sillä hetkellä tietäisi sellaisia historiassa olleen. Kuulostaa mielipuoliselta, mutta siten vain tunnen.

Helsinki on minulle niitä paikkoja, joissa on vahva hyvä tunne. Se tuntuu lämpimän kotoisalta, mukavan eurooppalaiselta, vieraalta ja tutulta. Eduskuntatalon edessä tulee joka kerta kylmät väreet, kun ajatuksiini vyöryy viime vuosisadan alun kansanedustajanaiset, ja Senaatintorilla hengitän itseeni Kaari Utrion historiallisia, vahvoja naiskuvauksia. Historianrakastajana Helsinki antaa minulle vapauden mielikuvitella Suomea sata tai 300 vuotta sitten; asuinoloja, koulutusta, huvituksia, tasa-arvoa. Jostain syystä Suomen kaupungeista pääsen historiaytimeen vain pääkaupungissamme, vaikka esimerkiksi Turku on mainion vanha paikka edelleen.

Haluaisin viettää kaikki ne kliseiset helsinkikesät ja rantakaupungin vittumaiset talvet, istua kahviloissa, työskennellä eduskuntatalossa, murtautua öiselle Lintsille ja lähteä vapaapäivänä käymäseltään Tallinnaan. Harkitsimme jo miehen kanssa minun työpaikanvaihdosta ja muuttoa yksin Helsinkiin perheen jäädessä Ulvilaan, mutta lopulta itse totesin sen käytännössä liian hankalaksi ja turhaan asumiskuluja lisääväksi. Mutta jonain päivänä! Vielä minusta helsinkiläinen tulee!

Share
Ladataan...

Pages