Ladataan...

Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut Lontoossa 2017 jäävät historiaan yhtenä tasa-arvotekona, sillä naiset saivat vihdoin kilpailuohjelmaan 50 kilometrin kävelyn. Tähän asti viittäkymppiä ovat kävelleet vain miehet, ja naisten on katsottu jaksavan 20 kilometriä. Hatunnosto uudistuksesta lajeista päättävälle kattojärjestö IAAF:lle, joka muutenkin työskentelee tiukasti tasa-arvotyön puolesta. 

Kävelykilpailussa oli mukana kuusi naista, sillä aikaa kisarajan rikkomiseen jäi päätöksen jälkeen vain muutamia päiviä. Mitalistit kuitenkin saatiin, vaikka yleisesti laji on tunnettu raakuudestaan, joka pakottaa urheilijat usein keskeyttämään jaksamisen tai tekniikkavirheen vuoksi. 

Olin onnellinen muutoksesta, sillä mielestäni on kohtuutonta jättää naiset kaikesta kivasta paitsi. Mäkihyppykin (kaikkien korkeanpaikankammoisten lemppari) oli aikanaan naisilta kielletty laji, koska siinähän saattaa kohtu tipahtaa lennon aikana! Itsehän olen sitä mieltä, että jos kohtu lennähtää hypyn seurauksena irti, siinä lienee jotain muutakin vikaa, ja toisaalta taas sterilisaatiorahatkin pääsevät parempaan käyttöön. Hienoa siis, että naiset kävelevät ja mäkihyppäävät! (Erityisesti hypätkää, jotta liikakansoitus saadaan kuriin! T: äiti-ihminen)

Uskoni ihmiskuntaan meinasi valitettavasti lopahtaa oitis ensiriemun jälkeen, heti siinä kävelykilpailun 15 kilometrin paalun paikkeilla. Yle haastatteli suomalaista naiskävelijää (nimi jäi kiukuspäissäni mieleen painamatta) ja otti esiin myös tämän hienon lajiuudistuksen. NAISkävelijä ottaa täräytti, ettei naisten oikeastaan tarvitse tätä matkaa kävellä, että vähän turha uudistus on kyllä. Minun mielestäni taas naisten ei tarvitse oikeastaan juostakaan kilpaa eikä pelata jalkapalloa. Vähän turha uudistus oli kyllä yleinen ja yhtäläinen äänioikeuskin ja erityisesti sukupuolineutraali avioliittolaki.

Jätetään muuttamatta toimivat asiat, kyllä vähemmistöt kykenevät olemaan vähemmistöjä jatkossakin! Naisten heikkous kannattaa myös edelleen alleviivata helpommilla urheilulajeilla. Tai sitten ei, itse ajattelin seuraavaksi alkaa ahdistella Kansainvälistä Hiihtoliitto FISiä koskien naisten hiihtomatkoja. Tulevissa olympialaisissa Norjan naiset painavat kolmoisvoittoon viidenkympin kuningatarmatkalla!

 

 

Follow my blog with Bloglovin

Share
Ladataan...

Ladataan...

No niin, nyt vähän maistiaisia tulevasta viikonlopusta ja yhteistyöstäni ihanan HerSecretin ( https://www.hersecret.fi/ ) kanssa! Antakee armoa, olen onnettoman hupsu yrittäessäni kirjoittaa ulkonäöstä yhtään vakavammalla naamalla...

Matkaan ensi viikonloppuna Alahärmään Power truck show'hun ( http://www.powertruckshow.fi/ ), jossa osallistun rekkatyttökisaan. Ensimmäinen kosketukseni kauneuskilpailuun on juuri samasta kisasta vuodelta 2012, ja nyt kilpailun juhlistaessa kymmenettä vuottaan myös meitä "vanhoja" tyttöjä on otettu mukaan. Perjantaina meillä on kuvaus- ja harjoituspäivä ja lauantaina lavaesiintymiset palkintojenjakoineen. Jännää!

Tarvitsemme kisaan jotain kantrihenkistä, jotain nahkaa, toki bikinit ja juhla-asun. Pähkäillessäni puvustusta päätin kääntyä HerSecretin puoleen, sillä olen heidän tyytyväinen asiakkaansa jo useamman vuoden takaa. Firma lähti kisapuvustukseeni hyvällä fiiliksellä mukaan, ja totuttuun tapaan paketti oli lokerossa muutamassa päivässä. Erityisesti postituksen nopeus ja vaatteiden kiintoisa ulkonäkö on syyni luottaa monissa vaatepulmissa HerSecretiin, sillä "tavallisista vaatekaupoista" harvoin löydän mitään pikaisesti kotiintuotavaa ja monissa nettikaupoissa toimitus kestää valitettavan pitkään. Onlineostelun vaivattomuus myös viehättää; olen vähintään laiska vaateasioissakin.

Kantrihenkiseen asuuni tulee tämä HerSecretin jumpsuit ( https://www.hersecret.fi/jumpsuitit-ja-playsuitit/vaaleansininen-nyorikoristeinen-farkkujumpsuit.html ). Lisäksi vedän päähäni isäni stetsonin ja luullakseni kuvassa näkyvät saappaat. Moottoripyöräkuvauksiin tarvittavaa nahkaa asuun tuo hauskanoloinen vyö ( https://www.hersecret.fi/vyot/musta-vyotarovyo-ristiinmenolla.html ).

Jumpsuit on kerrassaan mainio! Materiaali on hieman joustavaa, joka on kiva lanteiden kohdalla, mutta tissiosaston kohdalla strechistä ei ole kohdallani kuin haittaa. Vaikka olen kokoa D75, niin en täytä yläosasta edes täyteliivien ja lisägeelityynyjen avulla kuin ehkä kolmanneksen. Siksi onkin sääli, että kiristysnauhat edessä ovat vain koriste. Ostin varmuuden vuoksi kokoa M, mutta kenties pienempi olisi ollut istuvampi. No, keksin jotain kikkaa tyhjien pussien täytteeksi perjantaihin mennessä! Muuten tosiaan pidän puvusta, sillä arvostan vaatteissa käytännöllistä näyttävyyttä. Varmasti tämä jää arkikäyttöön myös kisojen jälkeen. 

Kisa-asuni kokonaisuudessaan, lisää HerSecretistä ja muutenkin postauksen kilpailumenestyksestä (tai -menestyksettömyydestä) kirjailen ja kuvailen blogiin ensi viikolla. Ennen sitä koitan vähän back in real business, sillä koulut alkavat huomenna, ja muistelin kaiken kisailu- ja kirjoittamishuuman keskellä olevani jonkunlainen opettajaihminenkin!

Share

Ladataan...

Instagramissa lupailin yhteistyövaatepostausta tälle päivälle, mutta se tulee vasta huomenna kuvaajan ja minun työvuorojen mennessä suloisesti ristiin.

Erosin heti viikon alkajaisiksi kirkosta eilen. Olen ollut tapakristittyjen kruunaamaton kuningatar suunnilleen rippikouluikäisestä saakka, vaikka muutamaksi vuodeksi seurakunnan nuorisotoimintaan mukaan lukiolaisena lähdinkin. Usko(nno)llisesti olen mennyt kirkossa naimisiin, kastattanut lapseni isään, poikaan ja pyhään veteen sekä osallistunut alakoulun kirkkohippoihin työni puolesta. En kuitenkaan ole luterilaisen uskonnollinen millään tavoin, joten koin kaikkien kannalta oikeammaksi hyljätä koko herätysliikkeen.

Ei ole silti kyse siitä, ettenkö olisi hengellinen. Uskon luonnon voimaa antavaan henkeen ja eläinten ikiaikaiseen sielukkaaseen viisauteen. Koen voimakkaasti tunnetiloja eri paikoissa; osaan (miehen mielestä sekopäisellä tavalla) sanoa, jos jossain on tapahtunut kamalia, mutta toisaalta koen toiset paikat vahvalla positiivisella hengellä varustetuiksi. Päättelen nämä tuntemukset erilaisista energiavirroista johtuviksi ja todella niin merkittäviksi, etten voisi koskaan esimerkiksi muuttaa alueelle, jossa koen pahaa tunnetta. Olen siis ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisella jeesuksettomallakin ihmisellä on omat kanavansa, joista yhteyden johonkin suurempaan voi löytää.

Vierastan luterilaisen kirkon vakavuutta. Ihan todella, lapsen kastajaisistakin voi saada aikaan itkumessun (vain vauva ei kerrankin vollota), ja se ei ole mielestäni siistiä. Ehkä hengellisen kotini voisinkin löytää iloisemmasta ortodoksisuudesta, mutta sitten taas heidän monet tapansa ja toimensa tuntuvat kuitenkin vierailta. Aasiassa on monia kiehtovia uskontoja enkä kaikkia afrikkalaisia luonnonuskonliikkeitäkään ihan pöntöiksi tuomitse. Silti olen onnellinen uskomattomana, sillä en koe tarvitsevani ylhäältäpäin annettuja moraaliohjeita moraalittomuuteni tueksi.

Kirkosta eroamiseen ei kohdallani liity siis mitään suurempaa draamaa, Päivi Räsäsen kommenttia tai totaalista uskonkadotusta, vaan sellainen miksi kuulun organisaatioon, jota en koe omakseni -fiilis. Kuulun Suomen Ratsastajainliittoon, koska ratsastan ja S2-opettajat-järjestöön, koska opetan, mutta en kuulu esimerkiksi Suomen Purjehdusseuraan, koska en purjehdi enkä Rauman Pitsinnyplääjiin, koska en nyplää pitsiä. Samasta syystä en ole enää luterilaisen kirkon asiakas, koska en luterilaisesti usko. Jään kuitenkin avoimen innokkaana odottamaan taolaisuuteenkääntymispäivääni sekä liittymistä Perhoskeräilijöiden seuraan. 

Share
Ladataan...

Pages