Aavikkokettu ja kirahvi

Sairaan Ihana Sanni

Nyt alkaa teoreettinen/empiirinen tuskimustyö. Aion maalata vain söpöjä eläinkuvia ja katsoa vaikuttaako ahdistukseen. Tänään vuorossa kissanpennut! MIAU! SÖPÖÖ! CUTENESS DEPRESSION!

Söpöjen eläinten maalaaminen jatkui tällä viikolla. Tein kaksi maalausta. Toiseen sain ystävältä aiheen"kirahvi sinisessä maisemassa". Toiseen halusin tehdä veneen ja sitä päätyi ajamaan aavikkokettu.

Tästä maalauksesta pidän. Se on humoristinen. Maalatessani näitä kuvia pyrin täysin eroon suorittamisesta: lopputuloksella ei saisi olla merkitystä. Tavoitteena on vain miettiä eläin, alkaa maalaminen, olla masentumatta huonosta viivasta ja antaa lopputuloksen olla mitä on. Se on kyllä lähes mahdottoman tuntuista ja tämänkin maalauksen aikana masennuin noin 4 kertaa (maalasin yhteensä vajaa kaksi tuntia, että aikamoista vuoristorataa).

Tässä projektissa maalamiseni muistuttaa meditointia. Pyrin meditoimaan päivittäin 3-30 minuuttia. Parasta se on, mitä pidempään. Meditoinnissakaan ei voi suorittaa vaan se on aina onnistunut. Kun ajatuksia tulee mieleen ja niitähän tulee satoja, pyrkii vain ottamaan ne vastaan, takertumatta niihin ja jatkaa. Yleensä mietin: sisäänhengitys on aina uusi alku, uloshengityksellä päästän irti. Sama pätee näihin maalauksiinkin, suorittaminen ei ole minulle hyväksi, eikä lopputuloksella ole merkitystä. Kunhan nauttii. Siinä ainakin onnistun, koska maalaaminen tekee aina tosi onnelliseksi.

Kirahvimaalaus on lattea. Harmaa ja voimaton. Mutta tässä en kerennyt edes masentumaan. Olin hyväksyvällä tuulella. Taustassa akryyliin on lisätty akryylimediumia, joka lisää juoksevuutta ja ns. jatkaa väriä. Sen kanssa voisin lotrata kokoajan ja näin pelkällä tekemisen tunteella on merkitys. Ja vaikka itse en pidä maalauksesta, aina löytyy joku muu joka tykkää. 

 

Share

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Kirahvi on niin pienokainen vielä :) 

Ja, tuon Aavikkoketun "äitikettu" on hahmottunut tuonne pilveen..? ♡

Musta nää "tunnelmoi" hienosti. 

En muista, oonko maininnu sulle jo Kaija Juurikkalasta? Sillä on huikeita maalauksia, ja juuri tuota irtipäästämistä ;)) mut, käyppä sen sivuilla kurkkiis! 

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Oho, tunnistiti kirahvin vauvaksi! :) 

Kiitos!

Juu olet maininnut. Ehkä kokonaisuudessa liian herkkiä teoksia minun makuuni, mutta oli siellä joitakin vaikuttaviakian. Sellaisesta pidin, jossa varis oksalla ja karhu maassa.

Mia K.
Voi taivas

Heh, no eiks se oo aika selvästi pienokainen :) 

Ah, sori! En aina muista kelle sen "oon maininnu"! Joo, osasta muakin puhuttulee, mutta myös " ei niin osuvia".. ;)

Mut, siis näitkö tuon ylhäällä olevan "hahmon"? :D .. vaal.sinsen ja vähän isomman ketun näköinen..

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

En ole varma hahmosta. Tarkotatko tuota sinistä valuvaa kohtaa, että se olis nenä?

Mia K.
Voi taivas

:) siis joo.. kuonolta näyttää.. silleen niinku isommalta ketun päältä :) mut, sitä pitää katsoo ns vähän kauempaa. Mulla on vaan "olo" että se ois tuon pikkuketun "suojelusenkelikettu" :))

Mä oon taiteillut koko ikäni myös, ja esim. kun Kaija maalasi musta nyt helmikuussa oman sieluntaulun, siinä oli myös kettuja ja etc paljon kaikkea, jotka tulivat näkyviin vasta muutamien aikojen kukuttua.. mä vaan aina jaksan ihmetellä sitä energiaa, että miten nuo on mahdollista syntyä tuonne tauluun?  Jos mulla ois parempi näkö tai silmälasit, näkisin bielä tarkemmin kaikkee, mitä vois tulla esiin, mutta tää mun tabletti on niin onneton kapistus, ja mun läppäri on 200 km päässä :)

 

Kommentoi