Ajatuksia vaatteiden ostolakossa numero 2

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Siis tarkoitin ajatuksia persereikä vaatteiden ostolakossa numero 2. Tiesin kyllä, että käytän suht vähäisistä vaatteistani vain murto-osaa, mutta en tajunnut että jo 4kk jälkeen tuntisin itseni rupsahtaneeksi ryysyläiseksi. Jos en olisi tässä lakossa, olisin tuolla kaupoilla. Ihan sama missä kaupassa! JA OSTAISIN. Ostaisin sadat pikkuhousut ja liikaa mustia sukkia. Ostaisin värikkäitä paitoja (vaikka olen ajatellut jo pitkään mustan olevan ainoa väri), turhia epämukavia paitoja, joita käyttäisin max kerran: enkä olisi asiasta yhtään harmissani! 

Toissailtana sovitin äitini vaatekaapista mekkoja. Tajusin, että minua 32 vuotta vanhemmalla äidilläni on enemmän ja hienompia mekkoja kuin itselläni. Tajusin, kuinka pelkään nykyään värejä ja haluan hukuttautua massaan. Tajusin, kuinka yritän kieltää itseältäni monia asioita, jotta muka kasvaisin henkisesti eheämmäksi ja viisaammaksi. Mutta ehkä en haluakaan saatana!?! Ehkä minun olisi aika alkaa meikkaamaan, ostamaan hiustuotteita, syödä joskus ilman paskaa oloa juustoa ja ostaa myös sellaisia vaatteita joista en ole varma, onko se lempparini vielä 10v kuluttua. Että pitäisikö vähän löysätä vaatimuksia itseä kohtaan. Voisi vaikka hetkeksi luovuttaa maailman pelastamisen suhteen ja siinä sivussa pelastua itse vähän. Relata. Olla bimbo.

Elämä ei oo helppoo. Se on saatana huomattu.

Etenkin tässä mun lakon säännöissä on yksi iso virhe! Ei voi ostaa pienen tuottajan käsintehtyjä luomuksia ja olla tukemassa itsensätyöllistäjää. Muutaman kerran on todella ottanut päästä ja on ollut kieltämättä aika tyhmä olo. Ekan kerran kaverin suunnittelemat paidat Kuuma Linja festareilla ja tokan kerran Kirnupiimä-festeillä. Mulla on nyt tää tosi ekologinen ja viksu projekti että en osta vaatteita enkä asusteita vuoteen, en yhtään, en ees kirppareilta, enkä ees todellakaan sulta! Ei tässä oo mitään järkee mutta voisitko säästää mulle tota yhtä paitaa kesälle 2017?

Kuvan piirsi Noora Federley.

Muutamia vaatteita olen saanut. Ne on kyllä tehnyt tosi iloiseksi! Tämän villatakin sain siskolta.

Tämän villapaidan löysin mökiltä asuntoautosta, jossa mummu ja vaari asuivat lapsuuteni ja nuoruuteni kesät. Villapaita on varmaan mummun vanha. 

Vielä 8 kuukautta jaksamista ilman ostelua. Katsotaan onko tästä projektista sitten ollut mitään hyötyä. Silti nyt- onnea minä!

Lue myös:

Ajatuksia vaatteiden ostolakossa

Vuoden ostolakko (vaatteet ja asusteet)

 

Share

Kommentit

Nius from Tampere

Hyviä mietteitä. Älä oo niin tiukkis. Äläkä riuduta ja tapa ittees vielä, kuolet lopulta kumminkin. Mun mielestä sun ois ehdottomasti pitänyt ostaa toi paita. Ja syö jotain mistä nälkä lähtee. Love. 

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Aion silti riutua tän projektin loppuun saakka! Enää alle kolmas osa jäljellä. Voin tulla joskus lainaamaan sun kulahtaneita rytkyjä! hahahaaaha!

Hyvin sopii noi villatakit sulle <3

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos. Isot villatakit on turvallisia <3. Niiden alle voi piilottaa reikäset vaatteet.

Toimitus
Toimitus

Tsemppiä! Tunnistamme tuskasi :) Ja noi villatakit = ihanat. Nostamme tätä postausta myös Facebookissa!

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Tupla Kiitos! Kaiken tsempin tarvitsen!

Kommentoi

Ladataan...