"Etkö voi tehdä jotain muuta?"

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Tämän kysymyksen fysiatri esitti minulle alkukesästä tutkittuaan niskani ja ranteeni kiputiloja. Hän pamautti sellaiset "faktat" kehostani pöytään, että itkin seuraavan viikon. Todellakin ajattelin, että nyt minulta on viety urheilun lisäksi myös työni. Rauhoituttuani ja kehoani kuunneltuani tulin siihen tulokseen, ettei fysiatrilla ollut näyttöä siitä, mikä niskassani on aiheuttanut vittumaista kipua jo puolitoista vuotta. Magneettikuvissa ei näkynyt mitään, mutta kysyttäni mikä minulla on? Hän kertoi tietävänsä: pahat kulumat ja ranteeseen muodostumassa rannekanava-ahtauma. Kuulemma en pystyisi tekemään työtäni enää kauaa. Sain silti lähetteen fysioterapeutille, joka opastaisi taas jotkut uudet kuntouttavat jumppaohjeet niskalle sekä ohjeen käyttää rannelastaa öisin. Viimeisten vuosien aikana luottamus fysioterapeutteihin on mennyt. Olen aina noudatanut jumppaohjeita ja lopulta mennyt todella huonoon kuntoon ("oho, no nämä eivät tainneetkaan sopia selkääsi") tai mitään ei vain ole tapahtunut jumpattuani kolme kuukautta 6 kertaa päivässä ("no jatka vaan näitä, ei näistä haittaakaan ole ja varataas taas uus aika!")!!! 

Kuukautta aiemmin minulle tehtiin hermoratatutkimus, koska sormissani kihelmöi ja piirtäessä tuntui, ettei voimaa ole. Kynä meinasi pudota. Tutkimuksesta ei tullut ilmi mitään omituista ja toisaalta se ärsytti, kun taaskaan mitään ei selvinnyt. Silti tämä fysiatri ajatteli kertoa minulle nämä aikaisemmasta kokemuksesta temmatut uutiset, yhtään ajattelematta, miltä ne lauseet minusta tuntuisivat. Otin ne lopullisina totuuksina. Että tämäkin! Pyöräilin sairaalasta kotiin hysteerisesti itkien, enkä ymmärtänyt miten tästäkin selviäisin? Olin juuri hyväksynyt selkäni tilanteen, eikä sekään ole ollut helppoa. 

Mutta nyt jotakin on tapahtunut. Voin vähän paremmin. Ihan aluksi päätin, että teen töitä niin kauan kuin pystyn. Sitten kalevalainen jäsenkorjaajaystäväni loi vähän toivoa kertomalla, että sormien puutuneisuus johtuu usein kireistä niskan lihaksista. Ja todella kireät ne ovat. Olen myös alkanut saamaan akupunktiota kahdesti viikossa. Selkä on parempi kuin kymmeneen kuukauteen. Päätä kyllä särkee ihan liikaa, mutta uskon, että tämäkin putki taas loppuu pian. Ja hierojalla pitää alkaa käymään. Nyt pystyn piirtämään päivässä kaksi tuntia niin ettei jokainen sekuntti ole tuskaa.

Mutta enkö voisi tehdä jotakin muuta? Olen ollut vihainen tästä kysymyksestä, mutta myös itse miettynyt asiaa. Miksi piirrän seinän kokoisia puuväritöitä kun tällä tahdilla vuodessa valmistuu 1-2. Maalaaminen olisi keholleni ystävällisempää: siveltimellä ei tarvitse painaa niinkuin puuvärikynällä, jolloin ranne ja niska eivät olisi niin voimakkaan rasituksen alla. Ei tarvitsisi tehdä kuntouttavia harjoituksia jokaisena hetkenä. Maalaaminen on myös 15 kertaa nopeampaa. Harmittaa vaan, että itse kokee suuret piirrokset kiinnostavimpina kuin maalaukset. Eikä juuri tajuttuaan mikä se oma juttu tekemisessä on tekis mieli opetella taas ns. uutta tekniikkaa. Saada maalaamiseen samaa varmuutta kuin piirtämiseen. 

Yllä olevaa kuvaa oon piirtänyt joku 70 tuntia, samassa ajassa tein vuosi sitten ainakin kaikki nämä (maalaamisen lisäksi palojen leikkaamiset ja pohjustamiset). pystyi tekemään paljon kauemmin kuin kaksi tuntia päivässä. Ei taas mitään järkee tässä omassa toiminnassa! 

 

Share

Kommentit

Hyvä, että akupunktiosta on apua!! Toivottavasti keksittäis joku apu muihinkin vaivoihin. <3 Hienoo, ettet oo heti fysiatrin käskystä luopunu piirtämisestä. Oot niin lahjakaskin. :)

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

En tiedä onko mistä ollut apua, vai johtuuko kaikki ennenmminkin päässä tapahtuvista asioista. 

Kiitos kauniista sanoista! 

Esim. sillon kun oli ne kauheet riidat Utulassa, niin mun maha tuli samalla tavalla kipeeks kun talvella oli ollu. Myös särki pää. Eli varmaan stressistä johtuvaa sulla myös.

Nimetön (Ei varmistettu)
sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos linkistä, mutta ei oikein sovi minun oireisiini.

Nius from Tampere

Kunpa innostuisit tosta maalaamisesta. Ihan vaan jotta tekeminen ei ois niin tuskaisaa. Noi on nimittäin niin suloisia ja ainakin mun mielestä ihan sun näköisiä juttuja! 

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Joo uskon innostuvani kun oon nyt jo vähän innostunut. Mitään isoja mdf-levyjä en pysty käsittelemään eli leikkaamaan ja nostelemaan eli tuollaiset muotoon leikatut maalaukset ei ainakaan tällähetkellä onnistu. Haluan tehdä isoja töitä jotka saa varastoitua pieneen tilaan ja kuljetuskin onnistuisi henkilöautolla. Isot piirrokset on olleet siihen ajatukseen sopivia. En millään halua alkaa tekemään suuria maalauspohjia jotka vievät tilaa ja painavat liikaa eli tämän suhteen nyt pohdiskelen kuinka asiat teen... mutta lupaan, että et pety niihinkään!

Oot muuten rakas ja ihana ja sun blogi on ihan hitti!

Nius from Tampere

Mahtavaa! Ja toivon yliluonnollista ideaa tuon ongelman ratkaisemiseksi...

Ja kiitos, ja kiitos ja niin säkin oot <3  

KR (Ei varmistettu)

Itse käsityöläisenä kärsin yli kuusi vuotta kroonisista jännetuppitulehduksista, jotka paranivat vain hitusen kuukausien levolla ja järkyttävällä määrällä lääkkeitä. Rannekanavien leikkausta vilauteltiin ainoana jäljellä olevana vaihtoehtona lääkärien suunnalta, mutta kiropraktikko melkein ihmeparansi minut jo ensimmäisellä käynnillä. Kivut loppuivat kuin seinään ja diagnoosiksi löytyi thoracic outlet syndrome. Nyt tilanne pysyy hallinnassa riittävällä liikunnalla ja kerran kuussa käyn kiropraktikolla, kun niitä huonoja asentoja nyt ei vaan pysty välttämään, jos käsillään taidetta tahtoo tehdä. Suosittelen lämpimästi kiropraktikkoa tuon jäsenkorjaajan tilalle/oheen, sillä kärsin tosi samanlaisista oireista ja nyt on 9kk melko kivutonta ja taiteellisesti aikaansaavaa elämää jo takana.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Hei!

Tosi hienoa, että olet löytänyt itsellesi diagnoosin ja parannuskeinon. Työn tekeminen on niin tärkeätä mielenterveydelle!

Olen käynyt myös kiropraktikolla mutta hän ei pystynyt auttamaan minua kuin köyhtymisessä. Olen itseasiassa käynyt ihan kaikissa mahdollisissa hoidoissa ja vähän on välillä kieltämättä tullut epätoivoinen olo. 

Mutta toivoa en siltikään ole menettänyt.

Mäkin kävin joskus kerran kiropratikolla, kun oli selkä kipee varmaan jatkuvasta vauvan kantamisesta. Ei ollu apua yhdestä kerrasta, eikä ollu rahaa mennä toista kertaa sillon. Nyt mun selkäni on kokenu parannuksen. Joskus harvoin hetken sattuu, kun nousen vaikka tuolilta. :)

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Joo harvoin kerta auttaa. Riippuu tietysti vammasta. 

Mulla meni vähän luotto siihen kiropraktikkoon kun kävin aikoinaan selkäni takia ja se puhui ja neuvoi paljon. Hetken kuluttua kaveri kävi olkapäänsä takia siellä ja oli nauhoittanut keskustelun, kiropraktikko puhui ihan samat asiat hänelle vaikka vaivamme olivat täysin erilaiset.

 

Spf (Ei varmistettu)

Mäkin olisin suositellut kiropraktikkoa. Itse olen käynyt jos jonkinlaisissa hoidoissa jäsenkorjauksesta vyöhyketerapiaan ja jumppaillut fysioterapeutin ohjeiden mukaan tuloksetta, mutta kiropraktikko löysi heti ikuisuusvammojeni syyt ja sai ne hoidettua. Kiropraktikoissakin on toki myös eri tasoisia tyyppejä ja itse tein melko paljon taustatutkimusta ennen paikan valintaa. Tuo sinun kokeilemasi kuulostaa melkoiselta huijarilta.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Tämä jolla kävin on yksi Suomen arvostetuimmista. Teen aina taustatutkimusta kun etsin uutta asiantuntijaa. Tietysti kävisin kaikki hoitomuodot läpi heti, kunhan olisi enemmän rahaa. Nyt ei ole enää varaa "kokeiluihin". 

Kommentoi

Ladataan...