Kärsivä ja kaipaava kuusi

Sairaan Ihana Sanni

Joulukuusi on ollut joulun lempijuttuni viimeiset vuodet. Äiti tuo kotiovelle mökiltämme pienen kuusen. Koristelen kuusen, ihailen kuusta, nuuhkutan sen oksia ja toivon, ettei se koskaan kuole. Yleensä olen raahannut sen ulos vasta siinä vaiheessa kun oksilta roikkuu enää kaksi havua. Yhtenä vuotena Jyri sahasi sen pieniksi paloiksi ja raato makasi pihallamme ihan liian monta päivää- paloiteltu ystävä. Juolukuusen kuolema on ollut jo valmiiksi surullista. Ja sitten saatana ilmestyy aamulehden juttu kuusesta, joka kärsii joka hetki. Juuriltaan revitty kuusi kaipaa ystäviään, tietää kuolevansa ja tuntee joka hetki järkyttävää janoa.

Tieto satuttaa. Koko juttu luettavissa täällä. Ens vuonna en kyllä murhauta kuusta! Nyyh! 

Toisen murhaajan kuva täältä: http://www.huffingtonpost.ca/2014/03/24/woman-shoots-giraffe_n_5018520.html

 

Share

Kommentoi