Kirotut Tretornin kumpparit

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Nukuin myöhään ja ajattelin, että tänään on ihana lauantai. Lepäilen, luen kirjaa, annan huomiota eläimille ja palautan paskat kumpparit.

Viime viikonlopun seitsemisen retken jälkeen huomasin, että alle vuosi sitten ostetuissa Tretornin kumppareissani on melkein reikä. Kuvittelin, että ne olisivat laadukkaat, koska niissä oli Suomen lippu (joka kyllä avautui minulle eilen mustavalkoiseksi ruotsin lipuksi) ja ne maksoivat vähän enemmän. Vaikka minulla ei luonnollisesti ollut kuittia tallella ajoin autolla Prismaan, josta ne ostin. Asiakaspalvelun työntekijät sanoivat, etteivät voi auttaa asiassa, koska kuitti puuttuu. Päätin kuitenkin, etten lähde liikkeestä ulos ilman korvausta ja sanoin "jahas, no tämä ei jää tähän. Kumisaappaiden vaan kuuluu kestää yli 20km kävelyä eikä keneltäkään voi vaatia kaikkien kuittien arkistointia". Sain lähetteen osastolle ja siellä minulle luvattiin vaihdossa uudet kumisaappaat. Samoihin paskoihin, en enää niitä vaihtaisi (koska minulle oli myös selvinnyt, että ainakin kahdella kaverilla on huonoja kokemuksia Tretornin kestävyyden suhteen). Valitettavasti kumisaapas valikoima oli suppea ja kaikki olivat huonoja jalassa. HALUAN  TÄYDELLISET KUMISAAPPAAT! Myyjä sanoi, ettei tuotteesta voi antaa minulle rahoja takaisin kuitin puuttuessa. Hän sanoi, että voin valita tilalle vaikka toiset kengät. Siinä vaiheessa olin jo kuolemassa nälkään kävellessäni kenkähyllyjen käytävillä. Löysin yhdet ihan kivan näköiset, mutta jotenkin tuntui vaan pahalta hommata kengät joita ei oikeasti tarvitse. Sitten minulla olisi taas uudet turhat kengät eikä vieläkään niitä helvetin kumppareita. Huomaan, että tämä vuoden ostolakko on tehnyt minusta vielä aikaisempaakin kriittisemmän kuluttajan. No! Jatkoin osastoilla kiertelyä: urheiluvaatteet, alusvaatteet jne... olin aivan tuskanhiessä ja muistin kuinka vihaankaan ostelua (etenkin talvella kun päällä on paksu takki ja selässä painava reppu+kamalin nälkä ja mukakiire). Katsoin kelloa ja tajusin, että kauppa menee kiinni 20min kuluttua, enkä ollut vielä kerinnyt ruokakauppaankaan. Rupesin jo miettimään että häivyn vaan paikalta enkä ota tilalle mitään.  Juuri kun olin melkein kuollut huomasin onnekseni Neulomon vaatteet. Ne on niitä, jotka on 100% suomessa tehtyjä ja saapuivat juuri Prismoihin myyntiin. Nappasin ekat mistä löysin omaa kokoani, paidan ja legginssit. Sovitin niitä nopeasti ja kun ne kerta istui päätin ottaa ne. Samalla ahdisti, että tässä sitä ollaan vaatteiden ostolakossa pakotettuna ns. ostamaan vaatteita. Ja kaikki ostohimoni olivat kaikonneet. En todellakaan tarvitse mitään, enkä halua mitään.

Juoksin ruokaostokset läpi, kunnes tajusin, että kauppa onkin auki vielä 4 tuntia (kestää varmaan 80-luvulla syntyneen sisäistää vapautuneet aukioloajat 20 vuotta). Maksettuani ja lunastettuani vaihtovaatteeni ryömin autooni ja mieleeni tuli seuraava: Ainiin! Oiskohan ne saappaat voinut vaihtaa ruokaan? Ja nyt sit oon ilman kumppareita kesäkuuhun saakka ja viimevuonna ostetut talvikengätkin vuotaa. On vaikeaa olla Sanni.

Share

Kommentoi

Ladataan...