Kissani Onnikki ja kultakalani Pampula

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

4. Kissani Onnikki

Oih! Onnikkikin oli niin ihana. Onnikin löysin 9-vuotiaana kaverini kellarikopista, jonne se pääsi ikkunan kautta. Ruokimme sitä jonkin aikaa ja kiertelimme ovelta ovelle etsien sen oikeaa koti. Äiti sanoi, että en saa tuoda sitä kotiin. Kun äiti sitten lähti työmatkalle salakuljetin sen huoneeseeni. Isi ei tietenkään huomannut mitään. Kun äiti tuli kotiin muistan että makasin sängylläni Onnikki kainalossani ja äiti rakastui siihen heti. Onnikki oli tosi suloinen kissa, joka ei raapinut eikä purrut, vaan seurasi minua kaikkialle ja jutteli. Kesäisin se sai olla mökillä vapaana ja talvet kului keskustan kerrostaloasunnossa. Onnikki kuoli kun minä olin jo aikuinen ja opiskelin kuvataiteilijaksi. Ihana kissa jonka muisto lämmittää sydäntäni.

5. Kultakalani Pampula

Meillä oli akvaariossa muitakin kaloja, mutta Pampula oli tärkeämpi kuin muut. Taisin ostaa sen omilla rahoillani 6-vuotiaana. Pampula oli vain muutaman sentin kokoinen mutta kuulin, että se kasvaisi tosi isoksi. Siellä se uiskenteli muiden kalojen kanssa kunnes muutaman viikon kuluttua kuoli. Muistan sen surullisena tapahtumana. Äiti veti sen vessanpöntöstä alas enkä voinut ymmärtää miten joku voi tehdä niin.  

Aikaisemmat kuolleet eläimet:

Koirani Nuppu

Undulaattini Tipi ja marsuni Kaneli

 

Share

Kommentit

Oranssinen
50 shades of a Lady

Oi <3

Kun muutin Tampereelle, hain Kissojen katastrofiyhdistykseltä pienen mustan karvapallon, joka oli hylätty sisarensa kanssa Härmälän leirintäalueen roskikseen(!!!!!). Leevistä tuli maailman ihanin otus, jolla oli vuosisadan temperamenttisin persoona. Se kulki kanssani kymmenen vuotta, mutta kun tyttärelläni paljastui paha allergia, jouduin etsimään sille uuden kodin. Leevi pääsikin toisen kissani Oton kanssa poikamiesisännälle maaseudulle.
Mutta vaikka Otto viihtyi ja kukoisti siellä, jo parin kuukauden päästä sain uudelta isännältä viestin, että Leevi oli ikävöinyt itsensä hengiltä :(
Voi sitä itkun määrää.

Akvaarioita minulla olikin sitten useita: 150 l, 200 l ja 600 l. Kultakalojakin oli isossa altaassa kaksi: Mortti ja Vertti. Ne alkoivat tapella niin verisesti ja terrorisoivat muita asukkaita, että niillekin jouduin etsimään uudet kodit.
 

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

En kestä tuota Leevin ikävää! Maailman surullisinta :'( Yleensähän sitä puhutaan, että kissa kiintyisi paikkaan, ei niinkään ihmisiin. Mutta sinun tapauksessa tuskin oli niin! Oon usein miettinyt tuota, jos saisin lapsen ja se olisikin allerginen eläimille. Mutta kyllähän siitäkin selviäisi, kunhan eläin vaan löytäisi parhaan kodiin. Itse sitä selviäisi ikävästä sen avulla.

Kommentoi

Ladataan...