Kuinka uusi työ ja idea siihen syntyy

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Uuden teokseni idea syntyi kun ensi kesänä Hyvinkäällä järjestettävän TAJU-2017 näyttelyn kuraattori soitti ja halusi näyttelyyn vanhan teokseni vuodelta 2010. Tein teoksen sydänsuruissani. Jyri ei enää halunnut kiusata minua vaiheilullaan ja päätti lopettaa lähes vuoden kestäneen tapailun. Piirsin sata tuntia ja juuri ennen kuin teos valmistui Jyri halusikin olla taas kanssani. Nyt tästä on kulunut 7 vuotta ja olemme tehneet yhdessä lopullisen eropäätöksen. Kuraattori siis pyysi näyttelyyn teoksen, joka on ollut minulle ns. erotyö. Hän kertoi tilassa olevan tilaa toisellekin teokselle, voisin tuoda jotakin vanhaa tai tehdä uutta. Varmaan muutama päivää ennen olin miettinyt ahdistuneena tuplapeittoa, jonka saimme häälahjaksi ja jonka alla olimme aina nukkuneet. Pystyisinkö vielä jatkossa nukkumaan tämän peiton alla (tai saisinko laitettua siihen ylipäänsä pussilakanaa: teimme sen aina kaksin)? Silloin keksin, että maalaan peittoon kangasväreillä meidät nukkumassa. Idea tuntui tosi hyvältä, toimisi kuvaparina myös vanhan teokseni "I had a dream" kanssa. Teos on kooltaan 1,5m x 2,3m ja piiretty puuväreillä.

Pikkuhiljaa tajusin, etten pystyisi maalaamaan peittoon. Se on liian pehmeä täytteensä takia eikä kankaan pingottaminenkaan olisi mahdollista. Päätin ommella peiton itse. Tajusin, ettei katsojalle ole kuitenkaan merkityksellistä onko peitto juuri se peitto, jonka alla olemme nukkuneet. Päätin ostaa hyvää kangasta, maalata kuvan siihen ja lopulta ommella peiton. Oppisi samalla yhden uuden asiankin. 

Kuvittelin, että kuva, jonka maalaan tulisi ottaa työhuoneellamme. Mielessäni oli, miltä sen haluan näyttävän. Minun kainalossani kissa, vieressä Jyri peiton alla. Katja-koira jalkopäässä. Lopulta lavastaminen eläinten kanssa tuntui liian hankalalta. Yhtenä aamuna Jyri otti minusta ja kissasta kuvan. Kun ystävä tuli kylään laitoin Jyrin makaamaan sänkyyn ja ystävän siihen viereen asennossa, jossa itse olin Jyrin ottamassa kuvassa. Lopuksi lisäsin photarilla  itseni ystävän tilalle ja Katjan jalkopäähän. Kuvankäsittelytaitoni ovat surkeat mutta saan siitä itse selvää. 

Seuraavaksi mietin koon sopivaksi heijastamalla kuvan seinään. Halusin ihmishahmojen olevan realistisen kokoisia tai hieman suurempia. Mietin myös yleisten sänkyjen kokoja (teoksen voi esittää seinälle ripustettuna tai sängynpeitteenä sängyllä). Päätettyäni ostin kankaan ja sitten vasta rupesin murehtimaan sitä kuinka käytännössä maalaan suurta (1,6m x 2m) kangasta. Käytäntö voisi olla fyysisesti terveelle henkilölle ihan ongelmaton, teoksen voisi tehdä vaikka lattialla. Itse en pysty työskentelemään lattiatasossa. Pyörittelin, miten saisin pienempiä osia pingotettua kerralla ja kuinka se oikeasti toimisi. Kunnes keksin tehdä kuvasta tilkkutäkin. Näin voisin työskennellä selkääni kuunnellen istuvalteen tai seisaaltaan, ihan missä vain. 

Viimeviikon aikana tulostin kuvan 20cm x 20cm osissa, leikkasin ne ja kiinnitin sen seinälle.

Seuraavaksi leikkasin tilkut. Tänään aloitin ensimmäisen kuvan maalaamisen. Laskin, että minun pitää maalata seuraavat 4kk kuva päivässä, näin ompelulle jää aikaa kaksi viikkoa. Teos on tulossa Tampere-taloon esille toukokuussa.

Nyt jo pikkuisen jännittää tuleeko tämän kanssa kova kiire? Kangasväritkin haisivat ihan tosi pahoille. En ole huomannut tätä ongelmaa aikaisemmin, joten hajuherkkyyteni on pahentunut siitä kun viimeksi niitä käytin. Nyt pitää vaan toivoa, ettei joudu olemaan päänsärkyisenä koko lopputalvea ja kevättä. Vaikka jännitänkin aina maalamisen aloittamista tuntui se taas aivan ihanalta! 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis wau mikä idea, tästä tulee varmasti hieno!

P.s Oon ihaillu sun tekemiä juttuja ja lukenut sun blogia jo monta vuotta, mutta nyt vasta rohkenin laittaa kommenttia. Mä oon ihan fani. Iiks.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Oi kiitos palautteesta! 

Niin harvoin tulee keskusteltua muiden kanssa omista teosideoista ja sitten niitä vain pyörittelee päässään yksikseen. On siis tärkeää saada hyvää palautetta!

Mukavaa kun rohkenit kommentoimaan, piristi kovasti mieltäni! Ja ihanaa kun jaksat lukea vuodesta toiseen juttujani. Sydän sun päivään!

Oli tosi mielenkiintoista lukea postaus tällaisesta aiheesta kerrankin! Pystyin heijastelemaan sitä hieman omaan luomisprosessiini kun uusi runo on tuloillaan.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Hei kiva kuulla! Kiitos!

Itseäkin kiinnostaisi kuulla enemmän, miten muiden luovilla aloilla työskentelevien ideat syntyvät ja kehittyvät lopulliseen muotoonsa. 

AK563738937 (Ei varmistettu)

Wauu tätä pitää päästä katsomaan sitten, kun on esillä. :) Mun mielestä on siistiä, kuinka löydät persoonallisia tapoja toteuttaa tavoitteesi ja siten selättää vaivasi. :) Hajuherkkyys on kyllä perseestä, mullakin se on ihan uusi vaiva ja tullut migreenin myötä. Toivottavasti pystyt maalaamaan! Vaikka sitten hengityssuojain naamalla?

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos ilostuttavasta kommentista! Toivottavasti pääset sitten jonnekin katsomaan teosta.

Nyt mua ei ole enää vaivannut se maalien haju (outoa!). Mullakin varmana migreeni lisännyt hajuherkkyyttä. ja se, kun olin hometalossa vuosia töissä... nää yhdistelmät aikailla herkistää kaikelle. Nykyään bussilla matkustaminen on kamalinta kun siellä on aina joku parfyymi-ihminen. Ihan tuskaa!

Kommentoi

Ladataan...