Kun uskalsin kieltäytyä unelmieni töistä

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Tiesin, että 1.7. minulla alkaa työt. Sellaiset työt, joiden alkamista olen odottanut kauan ja joista viimeisimmät blogikirjoituksenikin ovat kertoneet. Tämän lisäksi minua kysyttiin tekemään Muuan miehen uuden levyn kannet (LP ja CD). Tunsin heti ahdistusta siitä, että ajoitus on niin huono. Kansien tulisi olla valmiit elokuun puolivälissä joten joutuisin tekemään kahta työtä päällekkäin- kansia lähinnä viikonloppuisin. Reilu vuosi sitten sairastuin burn-outtiin työskenneltyäni taidetarvikeliikkeessä myyjänä samalla valmistaen tulevaa yksityisnäyttelyäni. Taisin pitää noin kaksi vapaapäivää puolen vuoden aikana. Se oli kamalaa aikaa: aamuisin sydän hakkasi ja itkin, mutta työhuoneelle oli mentävä. Kun senaikainen kiire loppui, lupasin itselleni, että en tee töitä viikonloppuisin (kuin ihan satunnaisesti jos on ihan pakko) enkä päästä elämääni samanlaiseen tilanteeseen. Kaikkein tärkeimmäksi tuli oma terveys. Mietin levynkansiasiaa muutaman päivän ja otin kuitenkin työt vastaan. Vanha Minä nosti päätään: jos kieltäydyn, menetän jonkin mahdollisuuden, josta ehkä seuraa jotakin vielä parempaa. EI VOI SANOA EI. Ja ne muutamat kuvitustyöt, joita olen tehnyt, ovat tuoneet iloa ja rentoutta tekemiseeni. Tuli viikonloppu, menin mökille ja maalasin kissoja. Nämä kissat halusin kansiin ja asiat tuntuivat rullaavan helposti. Tein nopeat kuvaluonnokset etu- ja takakansista.

Julkaisija ja artisti pitivät kissoja hienoina, mutta eivät kansiin sopivina. He halusivat väriä, eläimiä, kasveja, lapsellisuutta. Minun oli hankala luopua kissaideasta, jota olisin halunnut viedä eteenpäin. Päätin kuitenkin kuunnella toiveita ja tein uudet ehdotukset. Nämä ideat eivät lähteneet musiikista vaan siitä, mitä minulta toivottiin.

Etukansi luonnos:

Tästä sain palautetta, no niin, nyt on hyvä meininki! Tästä on hyvä jatkaa. Mietin vähän takakanttakin:

Sekä CD:n sisäkantta:

Sain kuvistani hyvää palautetta, mutta myös kritiikkiä: tämä ja tämä ei ole hyvä. En kuitenkaan saanut kiinni siitä mitä muutoksia ehdotuksiini halutaan ja viikkojen kuluessa aloin tuntemaan liikaa ahdistusta kansista. Koin, että minulla ei nyt ole aikaa kokeiluille, vaan olisin halunnut selkeät ohjeet, joiden pohjalta olisin voinut edetä. En myöskään saanut yhtään tällaista tunnelmaa musiikkia kuunnellessani- näin vain ne hemmetin kissat! Jos tilanteeni olisi ollut erilainen ja olisin voinut keskittyä vain kansiin muutaman viikon ajan, olisin varmasti ne tehnytkin. Nyt ajatukseni ovat kuitenkin 100%sesti julkisessa taideteoksessani, enkä pysty antamaan keskittymistäni tarpeeksi Muuan Miehelle.

Maanantaina mietin, antaako vai ottaako tämä työ enemmän? Vielä vuosi sitten (ajatuksen tasolla) tiesin, että en voi ottaa kaikkia töitä vastaan, mutta silti otin. Vaikka usein tuntuu, ettei itsessä tapahdu minkäänlaista kasvua eikä virheistään tunnu oppivan, ovat tällaiset pienet merkityksettömät asiat minulle niitä suurimpia. Kädessäni voisivat olla suunnittelemani (yhden lempibändini) vinyylin kannet. Mutta mitäs sitten, jos olin sen koko ajan ihan stressaantunut enkä olisi pitänyt taas päiviin yhtäkään vapaapäivää? Tiuskisin läheisilleni, itkeskelisin stressittömien aikojen perään, selkäni kipeytyisi ja migreenit tuplaantuisivat? Ei sen arvoista. Haikein mielin luovuin töistä ja olo helpottui.

Oletko itse kieltäytynyt unelmiesi työtarjouksesta ja jos, niin miksi?

 

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsekin teen luovaa työtä ja tää kuulostaa niiiiiin tutulta! Pakko revetä moneen, koska pelkää, ettei sitten enää kysytä; tekee jotain omasta mielestään tosi hienoa mutta asiakas ei tykkääkään; ei oikeastaan olisi aikaa tehdä uusia versioita kun sen ekankin kanssa oli menettää yöunet. Mikä neuvoksi? Mielestäni olit tosi rohkea, kun uskalsit sanoa ei. :) Uusia unelmia, töitä ja unelmatöitä tulee kyllä!

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos! Aika riskillä näissä hommissa tosiaan mennään. Ja nytkin jäi ilman palkkaa noin viidestä päivästä. Vaikka olikin oma valinta, sekin harmittaa vähän. Asiakaskin voisi miettiä tarkkaan mitä kuvalta haluaa, eikä kertoa sadasta ideastaan, niinkuin tässä tapauksessa.

Laura T.
Missä olet Laura?

Nostan hattua. Luovan työn aallonpohjat ovat sekoitus milloin mitäkin: liikaa tai liian vähää, juuta ja eitä. Mahtavaa että kuuntelit itseäsi!

Laura T.
Missä olet Laura?

Ps. Rakastan noita katteja.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

KitosKIITOSkiitos!! On ihanaa, että kuulin itseni.

netta p (Ei varmistettu)

eeei hemmetti miten hienoja! kaikki nuo. wau.
harmittaa ettei kelvannut! mä olisin heti ostanut hypisteltävän version jo noiden kansien takia

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos! Aion kehystyttää nuo kissat ja viedä Tampereen taidelainaamoon, josta ne voi ostaa itselleen osamaksulla. Jotakin jäi tästäkin työstä käteen. MAU!

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Vahvuutta on tuntea omat rajansa, vaikka se vähän kirpaisisikin. Kyllä uusia juttuja tulee aina. Ja samaa mieltä, nuo kissat on upeita.

Tilaustöiden tekeminen on kyllä oma lukunsa. Olen tehnyt muutaman laulutekstin tilauksesta ja saanut niissä onneksi hyvin vapaat kädet. Tavallaan se on minusta ihana tapa työskennellä, että on jotkut raamit joihin oma luovuus pitää sovittaa, mutta on siinä toki se ahdistava puolikin kun joutuu miettimään että onko tilaaja nyt varmasti tyytyväinen.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Niimpä! Uusia juttuja tulee. Myös uusia akvarellikissoja mökillä ollessa!

Raameista itsekin pidän: vinksauttaa omat ajatusmallit uusille poluille. Tässä tapauksessa sain aluksi täysin vapaat kädet. Sitten jo tulikin noin kymmenen erilaista ehdotusta joiden sisältö muuttui päivittäin. Tartu nyt siinä sitten olennaiseen! ;) Tietysti on nekin ihmiset, jotka tekevät mielellään kuvituksia ilman palkkaakin, intohimolla ja harrastuspohjalta. Mutta mää en oo sellanen.

Keramiikkakukko (Ei varmistettu)

Onnittelut. Elämä kyllä kantaa, kun uskallamme tehdä valintoja ja voida hyvin. Itse jätin hyvinpalkatun työn ja uran 10 vuotta sitten, kun tajusin että elämästäni on kadonnut ilo ja olen uupunut koko ajan. En osannut enää hymyillä. En kadu päivääkään. Ja elämä on todella silti kantanut ja vienyt uusille teille.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kuulostaa ihanalta! Olit rohkea! Ja aina elämä vie eteenpäin, valitsee miten valitsee.

Tuli mieleen, että haluaisin tollasen leikkivät kissat -tatuoinnin yläselkään keskelle. Aivan mielettömän upeita. :) Ja ihmettelen, miten ne eivät kelvanneet levyn kansiin?

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Oi! Ne ois hienot! Siitä vaan! (voin toimittaa kuvat kunhan se on ajankohtaista. Niissä voin myös muokata sommitelmaa/sävyjä)

Kommentoi

Ladataan...