Mikä mättää?

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

(kuvituskuva: en oikeasti vihaa ihan kaikkia tänään. Tämä jo kymmenen vuotta vanhasta luonnoskirjasta.)

On ollut paljon mielessä mistä pitäisi kirjoittaa. Mutta ihan liian usein toteankin vaan että "ihan sama, en kirjota mistään". 

Kuitenkin. Muutama kuukausi sitten aloin etsimään toimivaa ekodödöä. Ensin hieroin kookosöljyä kainalooni kunnes muutaman viikon innostuksen jälkeen totesin haisevani kokoajan ruualle. Eikä se oikeastaan toiminut taistelussa hikeä vastaan. Sitten kaikki alkoivat hehkuttamaan Schmidt's deodranttia ja päätin kokeilla. Aluksi olin ihan fiiliksissä, koska se todellakin toimi. Mutta jo muutaman viikon käytön jälkeen huomasin sen tarttuvan ihanana mömmönä vaatteisiini. 

Olisi oikeastaan ihan sama käyttäisinkö deodoranttia nyt ollenkaan, jos nyt kuitenkin joutuisin vaihtamaan paidan päivittäin: sama se tapahtuuko hajun vai mömmön takia. Mä kun en jaksa jokapäivä miettiä mitä laittaa päälle ja nykyvaatteet kestää muutenkin vaan sen kaks pesua. Tästä tuleekin heti mieleen toinen juttu: kalliit vaatteet. Ei oo eka kerta kun jaksan nipottaa IvanaHelsingistä. Ostin ihanan ruusutopin reilu vuosi sitten, joka ei ollut kallein mutta ei halvinkaan ja jotenkin kyseiseltä merkiltä odottaisi kestävyyttä. Mutta ei! Kahden pesun jälkeen paidan musta oli harmaa ja kangas nukkaantunut. Vaikka yrittäs olla kuinka fiini näyttää sitä lopulta kuitenkin ruusupaitoineen siltä ku ois ollut useemmankin vuoden ostolakossa.

Ja tässä välissä joku miettii että eikö toi sairaan paska sanni osaa olla mistään kiittollinen? On ihana talo ja apuraha ja vitusti kavereita. Vielä täydellinen koirakin eikä näy nälkää missään. Ja tää mua just ottaa päähän! Kun elää oikeesti vailla huolta nälänhädästä ja muusta paskasta mistä en tiedä mitään, ei monien mielestä saisi valittaa mistään. Ei ole oikeutta valittaa mistään jos ei ole neliraajahalvaantunut tai koko suku räjähtänyt. Pitäisi vaan olla kiitollinen siitä, että ylipäänsä on ekodödöjä markkinoilla ja kotimaista vaatesuunnittelua ja vielä varaa olla yksi kuluttajista.

Mulle on tapahtunut lähiaikoina yks tosi surullinen juttu ja sitten näin bileissä tosi surullisen ihmisen ja se kertoi vähätellen omasta surullisesta jutusta koska oli just kuullu siitä mun jutusta, joka hänen mielestään on pahempi. Mutta mä sanoin sille että ei noin! Sun juttu on sun elämässä kaikista surullisin ja vaikka mun naama ois täynnä palovammoja ei se vähentäis yhtään sun kokemaa surua. Ihmisillä on oikeus valittaa, mutta tietty kannattaa tehdä vähän jotakin muutakin. Ja jos Pirjo valittaa mulle siitä että sen naamassa on nyt yks ryppy enemmän kuin vuos sit, niin sit mä en ehkä jaksa kuunnella. 

Asiasta vaiks hampurilaisiin. Syön nykyään kohtuuttoman paljon ulkona koska ruoanlaittokin vituttaa. Ja oon tosi kyllästynyt Tampereen kasvisruokatarjontaan. Pitäs olla NIIN KIITOLLINEN jos ravintolassa on yksi kasvisvaihtoehto. Lähes jokaisessa tapauksessa kasvissalaatissa on vuohenjuustoa. 1. se maistuu oksennukselta 2. haluun vegaanista. Monet raflat hehkuttaa uutta vegaanista gluteenitonta burgeria ja kaikki hehkuttaa asiaa, ennenkuin ovat edes maistaneet kyseistä tuotetta. Sitten kun menen ja maistan olen tosi pettynyt. Tässäkin oletetaan, että kun kerta oot niin hankala ihminen ettet voi syödä kaikkea saisit olla kiittollinen yhdestä itsellesi sopivasta tuotteesta, vaikka se ei maistu yhtään miltään ja on puolet kalliimpi ja pienempi kuin lihavehnäversio. Kaikki sekasyöjät puhuu toisesta uudesta ravintolasta jossa on tosi paljon kasvisruokavaihtoehtoja. Ja sitten siellä on yksi, vittu yksi, ja siinäkin sitä vuohenjuustoa. Ja nyt oon sairaan vaativa sanni jolle ei varmana maistu kaurapuuro aamupalaksi. No ei todellakaan maistukaan jos ei seassa oo runsaasti erilaisia siemeniä, marjoja ja hedelmiä.

Tän tekstin sanoma unohtui jo johonkin mutta annan vaan mennä. Koska en jaksa enää sitä pelkoa, että loukkaa jotain. Tajuutko mua on loukattu! Mua loukkaa rimanalitus ja ostajan kusetus. Yrittäkää nyt vähän enemmän. Mäkään en tee yhtään mitään muuta kuin yritän jaksaa tätä mun elämää. Että miten tästä tekis sellasen ettei kokoajan ahdistais? Ehkä joku toimiva, syöpää aiheuttamaton deodorantti auttas?!? Tai sit ei. Ja vielä lopuksi: tämän päivän idiooteimmat kommentit liittyy siihen, että Animalia ja eläinsuojelijat ois muka vastuussa delfiinien kohtalosta. Lyhyesti: ootte väärässä, pitäkää noi nolot mielipiteenne pois somesta. 

 

Share

Kommentit

Mutta hei, sullahan on räjähtäny suku, ;D Tosi hyvä ajatuksenvirtakirjoitus. Joo, aina noita vuohenjuustojuttuja, jotka on usein tylsiä (vaikka tykkäänki mm. vuohenjuustosta)! Kukaan ei jaksais kuulla mun valitustani mun SUURIMMASTA ongelmasta, eli isosta mahasta. :D :D Onneks on a-linjasia mekkoja, niin ei välttämättä näytä raskaanaolevalta...

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Tota muuten! Räjähtänyt suku! :D Syytän sukuani kaikesta!!!! 

Hyvä kun pystyt heittämään huumoria masustas. Se on ihana masu!!!

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Siis TOTTA MUUTEN!

Puhun mahastani päivittäin, ja yritän laihduttaa, mutta mulla on tällä hetkellä 2 ruokahalua nostattavaa lääkettä. :/ Ja monesti tosiaan nauran mahalleni :)

Kommentoi

Ladataan...