Onnellisuus: oma bändi

Sairaan Ihana Sanni

Onnellisuus-projekti jatkuu...

Kun lauloin pikkutyttönä, sisko huusi: älä laula, yäk! Olin epävarma ja pieni ja uskoin, sen mitä muut sanoivat. Minulla on oltava kamala ääni. Voi tietysti olla, että siskoa ärsytti minussa ihan jokin muu juttu oikeasti.

Kului 20 vuotta ja sain vähän itsevarmuutta. Aloitin taideopinnot ja perustimme luokkakaverin kanssa avantgardistisen Lii-San tuote taidebändin. Siihen aikaan olin todella epävarma ja jokaisen keikan aikana tunsin kuolevani. Pelkäsin että olen nolo (nykyään uskon, että nolouskin on voimavara). Mutta meitä rakastettiinkin ja jos toinen ei olisi ollut liian manipuloiva ja toisella kamalaa esiintymiskammoa, olisi projekti voinut kestää kauemminkin kuin kaksi vuotta (paitsi yhä unelmoimme comebackista!).

Tallinnassa (muistaakseni) 2006:

Sitten ei ollut omaa bändiä. Vain ikuisuus-unelma sooloprojektista. Halusin ehdottomasti laulaa, mutta säveltäminen ei tuntunut helpolta. Yksi vahvuuksistani on ehdottomasti se, että vaikka en koe osaavani mitään, teen. Luulen, että koulukiusaustaustani ja huonot koulunumerot olisivat voineet pilata elämäni. Todellakin tunsin, että en ole missään hyvä. Sattuma kuitenkin johdatti minut taidekouluun ja onneksi, vaikkakin lapsuudessani on ollut paljon henkistä väkivaltaa, olin tarpeeksi vahva selviytymään. Vielä tänäkin päivänä olen toisinaan todella epävarma, vaikka sitä ei kukaan uskokaan.

Sitten tapasin Jyrin. Jyri soitteli kitaraa ja oli tehnyt omia biisejä. Mentiin naimisiin ja syntyi Sunny & Cloudy. Ensin sovitimme uusiksi yhdessä Jyrin ja minun omia lauluja. Alun häpeä omasta lauluäänestä on kadonnut. Ja pikkuhiljaa on syntynyt muutamia uusia- meidän lauluja. Treenaamme noin kaksi kertaa vuodessa kun aika ei tunnu riittävän. Se on toisinaan turhauttavaa. Keikoille menemme kun joku pyytää ja joskus ei silloinkaan keritä.

Artturissa 2013. Kuvan otti Juha Suonpää.

Vastavirta-klubilla 2013. Kuvan otti Juha Örn.

Tampereen Klubilla 2013. Kuvan otti Markku Korsu.

O'Haras 2014. Kuva Karoliina Paappa.

Aina keikkaillessa tulee sellainen olo, että tämä on juuri sitä, mitä haluan tehdä. En voisi olla tekemättä kuviakaan, mutta keikkaillessa yhteys yleisöön on niin suora. Saa palautteen heti. Näkee reaktiot ja nauttii itse ENITEN. Voisin sanoa, että tämä bändi on lempiharrastukseni.

Viimeviikolla otimme bändiimme uuden jäsenen. Ihanan ystävän, jolla on rumpukone ja neroja ideoita. Ajoitus on täydellinen, koska olemme juuri aloittaneet levyn äänitykset. Mulla on isot odotukset tän bändin suhteen. Oottakaas vaan!

Vastavirta-klubi 2015. Kuva Markku Korsu.

 

 

Share

Kommentit

Se v*ttuilu johtu mun omasta todella surkeasta itsetunnosta eikä mistään muuta. Anteeksi siitä :(

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

No ei haittaa! :) kuka isosisko ei vähä kiusis pikkusiskoo!

yolo (Ei varmistettu) http://emmaainala.blogspot.fi/

Joo. Ehkä pitää kiittää isosiskoa, että susta on sisuuntunut taiteilija? (nim. pikkusisko myös) :D Ihanaa että osaatte tehdä asioita pariskuntana, kaikilta ei onnistu!

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Ei me osatakaan, kunhan tehdään ;) ja ehkä ryhmädynamiikka paranee kolmannen jäsenen ansiosta. Ei kehtaa ainakaan reeneissä maata lattialla ja itkeä!

Kommentoi