Pieni tarina

Sairaan Ihana Sanni

Ihmeellinen ja kamala on elämä. Ymmärrät syntymäsi jälkeisinä vuosina olevasi tyhmä ja ruma. Kutiset sisäreisistäsi niin kovasti että itket iltaisin sitä, kuinka et koskaan pysty rakastelemaan. Ajattelet ettei kukaan rakastaisikaan. Kaikki muut ovat kauniimpia tai suositumpia. Olet kömpelö liikkeissäsi ja epävarma sanoissasi, epätyypillinen ihminen kai. Olet kuvaamataidossa hyvä ja sinulla on ystäviä. Jotkut pojat kiusaavat sinua tosi julmasti, sanoin ja nyrkein. Se on satuttavaa. Itket salaa. Tunnet itsesi ulkopuoliseksi. Kaikki muut tytöt pukeutuvat tietyllä tavalla mutta sinusta sellaiset vaatteet ovat tylsiä. Olet jengissä mutta ulkopuolella. Sinulla on päälläsi Cypress Hillin viisi kokoa liian suuri paita ja iso ketju housuissasi (jotka olet lainannut isältäsi). Isäsi ja äitisi tienaavat paremmin kuin monien muiden. Asutte keskustan pääpuistossa kerrostalon päätyhuoneistossa. Ikkunasta näkyy asvalttipiha, puisto ja ala-asteen luokkasi. Syöt 16-vuotiaaseen vain karkkia ja perunaa. Sen jälkeen syöt pitkään vain nuudelia. Sinulla on syömishäiriö. Sitten ahmit monta vuotta, syöt niinkuin bulimikko, mutta et oksenna. Olet alipainoinen eikä kukaan usko kyseessä olevan oikea ongelma. Sinun ihoosi sattuu kun painelet sitä. Mietit monta vuotta vain syömistä. Olet laiha ja sinulla on epätyypillinen ahmimishäiriö. 

Ihmeellinen ja kamala on elämä. Ymmärrän isona olevani toisten mielestä kauniimpi ja toisten mielestä rumempi kuin joku muu. Sillä ei ole elämässä mitään väliä. Pidän itseäni usein tosi tyhmänä, mutta olen myös löytänyt oman viisauteni. Kutisen jokapuolelta tai sitten en ollenkaan: riippuu siitä, kuka koskee ja miten. Minua rakastetaan, olen saanut elämässäni aivan uskomattoman paljon rakkautta. Tunnen kehoni hyvin ja minulla on hyvä tasapaino. Olen harkitsevaisempi sanoissani. Teen työkseni kuvia ja minulla on tarpeeksi ystäviä, en tunne itseäni koskaan yksinäiseksi. Ystäväni ovat kauniita ja olen heistä ylpeä. Haluan pukeutua mukavan tuntuisiin ja ajattomiin vaatteisiin, Haluan käyttää vaatteeni loppuun saakka enkä tehdä heräteostoksia. Kaikki saavat pukeutua miten haluavat. Tienaan naurettavan vähän. Oikeastaan juuri nyt en yhtään. Asun yliopistolta hautausmaalle päin ja 5 km siitä eteenpäin. Ikkunastani näkyy sumuinen pelto. Syön terveellisesti ja epäterveellisesti. Ahmin toisinaan yhä, mutta en ongelmaksi asti. Siihen asiaan täytyy kuitenkin kiinnittää pikkuisen kokoajan huomiota. Minulla ei ole syömishäiriötä. Olen normaalipainoinen. Selkääni sattuu jos en liiku. Joskus en pysty liikkumaan. Silloin menen keinutuoliini. Se on maailman ainoa esine, jonka päällä minua ei satu.

Kommentit

Pops (Ei varmistettu)

Hei Sanni,
Olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa. Olet todellinen taiteilija ja on hienoa, miten uskallat tuoda herkkyyttäsi esille. Toivottavasti tuleva vuosi tuo mukanaan uusia alkuja.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos ihanasta kommentista! Ja kivaa kun olet jaksanut seurata. Uusia alkuja sinullekin uudelle vuodelle!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.