Selän usko

Sairaan Ihana Sanni

Ihmeellisesti asiat tapahtuvat elämässäni kuin tilauksesta. Valmistuttuani kuvataiteilijaksi vuonna 2009 on kalenterini ollut kokojan täynnä tai liian täynnä- paitsi nyt. Tietysti olen tietoisesti jo 1,5 vuoden ajan pyrkinyt hidastamaan tekemistäni, mutta en kuitenkaan voinut tietää silloin, että tammikuussa 2016 en pystyisi tekemään töitä. Ja onneksi niitä ei juurikaan ole, kuin nyt nuo pakolliset apurahahakemusten täyttämiset. Tällä hetkellä minua kiinnostaa eniten oma terveyteni ja parantuminen. Parantumisella tarkoitan sitä, että voin tehdä ilman kipua pihani lumityöt ja käydä nyrkkeilytreeneissä. Uskon sen myös olevan täysin mahdollista kunhan keskityn nyt kuntoutumiseeni. Niinkuin viimeiset vuodet olen keskittynyt työntekoon. 

Kahden vuoden aikana selkäkipuni ovat olleet kroonisia. Kaksi viikkoa urheilua, kaksi ei ja sitä rataa loputtomasti. Lääkäri sanoikin että viime lokakuussa todettu välilevynpullistuma on voinut olla minulla jo vuosia, mutta nyt se vasta lopetti jaksamisen, meni niin pahaksi että huomattiin. Ja oikeesti- hyvä niin! 

Tänään kuulin, että minulla voi olla niskassakin välilevynpullistuma. Niska on ollut vittumaisen kipeä jo yli vuoden ja olenkin harrastanut youtubesta löytämiäni niska-hartia jumppia. Tässä paras jota olen tehnyt nyt päivittäin yli viikon. Nuo niskan taivuttelut saan kyllä tehdä vain kipeän puolen suuntaan, jos minulla nyt on se pullistuma? Vielä en ole huomannut parantumisen merkkejä. Ainoastaan heti jumpan jälkeen on tosi paljon parempi olo (hetken) kuin ennen jumppaa. 

Viimeisten vuosien aikana on toivo mennyt usein. Etenkin kun on oikeasti tehnyt töitä yrittäessään löytää apua (ja tuhlannut tuhansia euroja)! Olen käynyt läpi kaikki erilaiset ammattilaiset ja epäammattilaiset. Tehnyt kuukausien ajan OMT fyssarin antamaa jumppaa, joutunut sängynpohjalle ja kuullut toiselta asiantuntijalta, että en olisi saanut tehdä mitään näistä jumppaliikkeistä. Uskonut yhden Suomen arvostetuimman kiropraktikon sanaan ja vasta vuoden päästä tajunnut että sekin taisi olla väärä usko. Jäsenkorjaaja on nostanut kätensä pystyyn kolmen hoitokerran jälkeen, lääkärit eivät tiedä yhtään mistään mitään. Onneksi on löytynyt myös auttajia, yksi ihana osteopaatti (joka sai yhdellä hoitokerralla viikkoja jatkuneet hermosäryt jaloista pois) ja kalevalainen jäsenkorjaaja joka osaa avata niskaani. Kuitenkaan kukaan ei ole vielä tehnyt minusta ns. tervettä. Tänään kuitenkin sain taas lupauksen: sinä paranet ja minä autan sinua siinä. Ja taas minä jaksan uskoa! 

 

Share

Kommentoi