Surullisin kesä

Sairaan Ihana Sanni

Olen selvinnyt elämäni surullisimmasta kesästä. Vihdoinkin melkein kolmen kuukauden taistelun jälkeen hyväksyin, etten saa haluamaani rakkautta. On niin parasta kun ei enää taistele vastaan vaan näkee olosuhteet, jotka ovat mahdottomat. Mahdottomat ja myös sairastuttavat. En olisi koskaan uskonut pystyväni päästää irti ja jatkaa elämääni ilman ihmistä, jonka kohtaaminen on ollut minulle merkityksellisin. Olen aina uskonut siihen, että jos on rakkaus, selvitään mistä vain. Mutta nyt olen ymmärtänyt etten minä yksin voi päättää tuollaisista asioista. Vaikeinta oli se, että tunteet olivat molemminpuolisia mutta hetki elämässä liian vaikea. Kaikista tärkeintä erossa olisi aina tieto siitä, mihin suuntaan tulisi tunteensa työstää. Nyt jäin ikävään välitilaan, jossa ajattelin yrittämisen ja kärsivällisyyden auttavan. Helpointa olisi ollut kun toinen olisi sanonut ettei tunteita vain ole.  Sitten olisin aloittanut surutyön heti, mutta jäin ikävään epämääräiseen välitilaan. Tiedän, että se oli oma päätökseni ja tarvitsin kaiken tämän ajan ja kitumisen ymmärtääkseni.

Rakastan tätä syksyä. On uusi vuodenaika, ihanat lempeät pimeät illat, pitkiä kävelyitä. Hiljaisuus ei enää ahdista, katuvalot ja puiden varjot. Hengitän tätä kevyttä oloa sisääni ja olen niin kiitollinen, että selvisin. Kun on niitäkin ihmisiä, jotka kituvat rakkaudesta ikuisesti. Eivät pääse yli, eivät hyväksy.  Ovat riippuvaisia ja vajaita yksin. Sairastuvat ja sairastuttavat. Rakkaus, se tappaa ja myös onneksi sitten herättää taas henkiin.

 

Share

Kommentit

joku vaan (Ei varmistettu)

Ihan kun mun kesä. Siis ihan millilleen toi teksti just noin meni mullakin. Tiedän mistä puhut ja ihanaa että sulla henki kulkee jo :) itse vielä vähän pinnistelen ja tutkin tunteitani. On vielä päiviä että kysyn miksi ei ponnisteluni riittänyt, vaikka tiedän etten olisi voinut mitenkään tilannetta parantaa.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

HUH! Voimia sinulle ja toivottavasti pääset jatkamaan elämääsi pian, ilman ahdistusta ja vellomista. Irti päästäminen on parasta, mutta ei sitä voi pakottaakaan... sen aika tulee kun on siihen valmis. Onneksi alitajunta ainakin itsellä työsti asiaa ja selvisin. Vielä pari viikkoa sitten päällä oli harmaa peitto ja se peitti kaiken ilon ja kivan alleen. Aivan kamalaa oli. Miten yksi ihmissuhde voi peittää alleen kaiken?

Suttastiina

sometimes love just ain´t enough.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Näinhän se on. <3

Rakkautta
Rakkauspäiväkirja

Voimia ja ihanaa, että olet päässyt askeleen eteenpäin! Noinhan ne asiat usein elämässä kulkevat, tipoittain ja pieninä askelina. Aina eivät ratkaisut ole niitä helppoja, mutta tärkeintä on tulla niistä ulos itse kokonaisena. 

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos voimista! <3 

Kommentoi