Viikko 3 (sairaalaruoka- ja tyyli)

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Meditaatio-ohjelmani kolmas viikko keskittyi kipuihin. Jouduin sairaalaan MAAILMAN HIRVEIMPIEN selkäkipujen (säteilevät hermokipuna jalkaan) vuoksi. Valvottuani,kiduttuani ja käveltyäni kolme yötä, en  enää jaksanut. Nyt olen ollut täällä osastolla 6 yötä. Varmaan  huomenna pääsen kotiin. Terve en vielä ole viikkoihin, mutta kipu on  sentään saatu lääkkein siedettävälle tasolle. Tänään tajusin, että sairaalan  aulassahan on tietokone ja tulin tähän kirjoittamaan. Ainoo vaan, että lilyn sivuilla ei näkynyt kirjautumiskohtaa  (ikivanha pc) ja nyt kirjoitan tätä sähköpostiini ja toivon, että osaan  kopioida tän kännykällä blogiin. Tuntuu, että olen selviytynyt tästä  olemisesta täällä paremmin kahden meditaatioviikkoni ansiosta- Osaan  olla rauhallisemmin tylsistyneenä, enkä vatvo ikäviä asioita (kuin vähän). Ensimmäistä kertaa jaksan esitellä kaikki viikkoni asut. Tässä:  Olen lukenut paljon lehtiä ja yhdessä  oli juttua vaatteiden kertakäyttökulttuurista. Olisi niin  hyvä, että kaikki pukeutuisivat aina samanlailla niin ei  tarvitsi kokoajan ostella eikä tulisi mitään tyylikkyys paineita. mä  olisin kyllä sellaiseen valmis kun vituttaa niin paljon orjatehtaat.  Ehkä kuitenkin valitsisin yhdeksi  vaatteeksi esimerkiksi mustan  mekon ja villapaidan. Joo, katsoin  televisiosta myös Armanin ristiretkeä ja siinä vierailtiin  yhdessä tehtaassa. Täällä illan  kohokohta onkin mummukämppikseni  kanssa television katselu!  Ainoa hyvä asia tässä kivussa oli se, että siirsin oikean surunaiheeni viikoksi syrjään. Nyt kun kipu on  siedettävää, muistan taas ikävän jota elämässäni tunnen. Kai sitäkin  tulisi vähän käsitellä eikä vain vältellä vatvomista. Joskus on  hankalaa tietää, missä kulkee terveen surutyön ja liiallisen miettimisen raja.  Päiväkirjaakin olen vähän kirjoittanut. Se ja hetkessä oleminen  auttaa. Minä sentään olen vielä suht  nuori ja kuntoutumiseni on  mahdollista. Pääsen vielä juoksemaan  metsään. Mummobestiksen selkäkivut  vain pahenevat.  Kohta on taas ruoka-aika. Annokset  ovat liian pieniä ja niissä on harvoin kasvissyöjälle proteiinia.  Toisina päivinä on ollut soijanakkia ja soijarouhetta, mutta tosi  vähissä määrin. Parina päivänä olen tärissyt nälästä ja tänään  uskalsin pyytää ensimmäisen kerran kaksinkertaisen aamupalan.  Silti jäi nälkä :( kun ei siinä ollut mitään (kaurapuuroa ja  ruisleipää, eikä ees päällisiä leipään!). Tässä kuvat syömistäni  ruoista. Parannusta sairaalaruoissakin on varmasti  tapahtunut, mutta ei tarpeeksi. Ihan 

parasta palata huomenna suuriin  ravinnerikkaisiin HERKUllisiin annoksiin.

Mutta parasta kotiinpaluussa on kuitenkin Katjan, Tiinan ja Filemonin näkeminen! 

(jostain syystä tää nyt ainakin mulle näkyy ilman kappalejakoja, mutta en jaksa enää yrittää korjata)

Share

Kommentit

AN79 (Ei varmistettu)

Tuttua minullekin. Joskus en käsitä, miksi sairaalavaatteet ovat erivärisiä.

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Värit toimivat kokokoodeina. Vaaleanpunainen on S. Ilmeisesti helpottaa hoitajien työtä. Mä olin kuvitellut, että naisille punaiset, miehille siniset (mikä tietty olis typerää!). Ihmettelin kun mummobestiksellä oli ruskeat housut ja sininen paita :D

Vautsi mikä foto! Ja noi, ruuat. Ei mitenkään pahalta näytä, mutta vähän protskua. :/ "Nakkisopan" kuvasta tuli nälkä. :D Mulla oli synnyttäneiden osastolla vaaleenpunanen yömekko ja polvisukat. Siellä oli onneks se jääkaappi imettäville naisille (ja kävin siellä niin, että hoitajat näytti ärtyneiltä:).

Päiväkirja hyvä juttu, mäkin kirjotan. :)

T. Sisko

Brokeback (Ei varmistettu)

Tsemppiä sinne, mitä ikinä sairauksia sitten käytkään läpi. Itse en ole aiemmin kirjoituksiisi törmännyt. Yhtään väheksymättä kipukasi ja tuskaasi, kiinnitin väkisinkin huomiota tuohon "maailman hirveimpään selkäkipuun" jota lievensit kävelemällä. Maailman hrvein selkäkipu nimittäin on sellainen että kun yrität kävellä, taju lähtee tuskasta. Kun yrität nukkua, avain siihen on terminaalihoitoon annosteltava morfiini. Vessa on kolmen metrin päässä ja ykköselläkin käynti kestää 45 minuuttia. Krampit on sitä luokkaa että revit sairaalasängyn kaiteet irti. Been there, done that. Korostan että omaan melko korkean kipukynnyksen. Eli pikaista paranemista ja toivo ettet koskaan saa maailman hirveintä selkäkipua.... :)

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kyseessä on minun hirvein selkäkipuni, oma subjektiivinen kokemukseni. Itse en olisi pahimpana hetkinä kestänyt enempää ja toivoinkin, että taju olisi lähtenyt. Ihan kamalaa, että sinäkin olet joutunut kärsimään selkäkivuista. Valitettavasti emme saa koskaan selville kumman kipu oli hirveämpää, eikä sillä ole merkitystään :) molemmat ovat varmasti kärsineet ja molemmilla on oma henkilökohtainen kokemuksensa.

Asikaine
Asikaine

Voi ei! Voimia ja nähdään pian <3 <3 <3

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos! Mä olen nyt kotona, ihanaa (eli tervetuloa kylään)! Mutta pakko kyllä sanoa, että tää vielä ainakin kaksi viikkoa kestävä sairasloma tekee hulluksi. Kauhee ikävä työhuoneelle ja liikkumaan- mutta nyt on vaan pakko ottaa rauhassa!!! 

Kommentoi

Ladataan...