Yksi ero miljardeista

Sairaan Ihana Sanni

Kuluu 30 päivää. Jokaisena aamuna mietin mitä haluan maalata? Kissoja, ihmisiä, maisemaa. Toiset kuvat ovat mielestäni epäonnistuneita ja toiset tosi kivoja. Pari kuvaa ihan sama. Silti tuntuu hyvältä kun heti pimeässä aamussa voimakkaat värit imeytyvät paperiin enkä pysty hallitsemaan niitä. Lopputulos ei ole koskaan sellainen millaiseksi kuvan tyhjälle paperille kuvittelin.

Omituista kuinka ihmiset kokoajan jokainen sekunnin miljoonasosa eroaa eikä se tunnu missään ja sitten kun itse eroaa se ravistelee koko elämän ja kaikki sisäelimet liikkuvat ikävästi. Nahka pitää kuitenkin ihmisen koossa ja ns normaalin näköisenä ja mallisena, vaikkei sitä oikeasti ole. Ja yhdessä pakataan ja jaetaan tavaroita, juodaan viiniä ystävien seurassa, huudetaan itkua ja halitaan, käydään jollain vitun käsityömessuilla ja on niin ihanaa kun toinen on niin läheinen ja ostaa kaulakorun ketjun. Minä syön vaan liikaa karkkia koska tässä tilanteessa saan ja kyllä muutenkin. Talo täynnä vieraita, ei yhtään yksinäistä ja silti aivan yksinäistä. Sellaista on mun ero. Mennään saunaan. Tuijotetaan jotain tavaraa tunti eikä sitä pysty siirtämään koska sen mukana katoaa liikaa tai siinä on jotakin liikaa. Tää on kamalinta mitä on ennen kuolemaa. Ja silti, tätä tapahtuu kokoajan. Hullua.

Ensimmäisiä kuvia minä näytän sinulle, viimeisien valmistuessa heräät jo muualta. Olen käynyt jokaisen kaapin läpi, jakanut vinyylit, pyyhkeet, vittu aivan kaiken. Ja vaikka ajattelin yli kolmen kuukauden ajan, että vielä tulee päivä kun kaikki tavarasi ovat täältä pois, ei siihen voinut oikeasti valmistautua. Kun työpöytäsi kohdassa ei ole enää mitään ja seinällä nuppineuloin kiinnitetyt valokuvasi jättävät vain tilalleen tyhjän. Silloin tuntee sellaista surua, mitä kuvittelen toisen tuntevan, kun läheinen rakas kuolee. 

Kun päätimme erosta ja tulevina viikkoina kävelin kaduilla, olin aivan tyhjä. Minun kehostani puuttui suuri osa enkä kokenut olevani juuri mitään. Sinun luonteenpiirteesi paikkasivat omiani ja toisinpäin. Olimme olleet niin kauan me. Mietin, voisinko olla tärkeä ja arvokas ilman sinua?

Kun mietin muuttoasi kaikista pahimmalta tuntui vaatekaappisi tyhjentyminen. Olin käynyt sen mielessäni läpi monia kertoja. Pystyisinkö enää koskaan avaamaan sitä ilman kuristavaa tunnetta? Kun parittelin kymmeniä mustia sukkiasi en enää tuntenut ärsytystä vaan kipua siitä, etten enää kohta parittele niitä. Jokainen arkinen asia muistuttaa toisesta, merkityksetön teko ei ole enää merkityksetön. Ostan uuden pressokeittimen, siitä tulee kahvi vain yhdelle ihmiselle.

Maalaamani kuvat ovat iloisia. Minäkin olen aina jokatoinen sekuntti. Olohuone on nyt siisti ja kaikille tavaroille löytyy paikat, sitähän olen aina halunnut. Meillä on tosi ihanat välit eikä välillämme oikein ole mikään muuttunut kuin ehkä vähän paremmaksi. On helpottavaa kun tietää ainakin tehneensä oikean ratkaisun. Jos on hyviä eroja niin tämä on sellainen. Mietin millaista olisi joutua käymään läpi huono ero, sitä ei varmaankin kestäisi, kun on tämäkin ihan hirveetä.

Share

Kommentit

saarah
visual diary

Erot on AINA ihan kamalia :( Tsemppiä <3 

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos! On tää karseeta ja ärsyttää kun tää vaan pitää käydä läpi. Jotenkin hyväksyä se, että menee vuosia kokonaan ylipääsemisessä. Lohtua tietysti tuo se, kun tajuaa, että aika auttaa... <3

Vierailija (Ei varmistettu)

aika ei auta mitään

elinakk
Elämänkoulussa

Kamalaa, mutta kirjoitat siitä niin viisaasti ja kauniisti. Vaikka eihän tuossa mitään kaunista ole! Päin vastoin! Tsemppiä x

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos! <3 

Sra (Ei varmistettu)

Rupes itkettään.
Rakkaan menettäminen on kamalinta ja se menee just noin kun kuvasit. Luopumista ja kaipausta ja hyvii hetkii ja ihan kauheita päiviä.
Oot ihana ja kirjoitat niin hyvin!!&lt;3

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos ihana Sra! <3

Nippe (Ei varmistettu)

Voimia sinulle!!!

sanninen
Sairaan Ihana Sanni

Kiitos! <3

Kommentoi