Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Heräsin viimeyönä koirani itkuun. Puin päälleni, astuin ulos tien yli metsään ja sitten kaksi pissaa ja kakka. Palasin sänkyyn enkä saanut moneen tuntiin unta, kun rupesin miettimään teosteni kotiinkuljetusta Imatran taidemuseolta ensi viikolla. En todellakaan ole niitä sieltä autolla hakemassa ja itse ne sinne lähettäneenä tiedän, että pakkaaminen on v*ttumainen ja haastava tehtävä. Pelkään, että ne vaurioituvat matkahuollon matkassa. En ole edes vakuuttanut teoksiani, koska suoraansanottuna mikään raha ei korvaa 400 tunnin työtä. Nyt pitää hengittää ja luottaa että niiden kotimatka onnistuu hyvin!

TÄMÄN SAA JAKAA- näyttely.  SKjL:n vuosinäyttely Imatran Taidemuseossa 20.12.2014 – 31.1.2015

Olen mainostanut tätä näyttelyä huonosti. En edes päivittänyt siitä tietoa nettisivujeni News!-osioon. MUTTA VIELÄ ON REILU 3 PÄIVÄÄ AIKAA KÄYDÄ KATSOMASSA!

Tämä lehtijuttu ilmestyi Etelä-Saimaassa 20.12.2014:

Lehdet kirjoittavat usein omiaan. Kuvassa ei ole minun keittiöni vaan olohuone. Eikä kyseisessä huoneessa ole edes tehty remonttia kuvien ottamisen välissä. Enkä todellakaan ole ainoa kuvataiteilija, joka piirtää suuria puuväriteoksia (niitä vaan saisi olla enemmänkin).Tällaisilla painetuilla virheillä ei kuitenkaan ole sen suurempaa merkitystä muille kuin itselleni.

Tässä vielä teokset Jyrin kuvaamina:

Ikkuna Pohjoiseen 1, 2013, 3m x 2,3m, puuväri paperille

Ikkuna Pohjoiseen 2, 2014, 3m x 2,3m, puuväri ja lyijykynä paperille

Nämä ovat ehdottomasti vähiten iloa itselle tuottaneet työt (tekemisvaiheessa), koska piirtäminen seinään vasten seisten on todella raskasta: kädelle ei ole minkäänlaista tukea ja puuväreillä tehdessä pitää tosiaan painaa aika kovaa. Päivässä pystyi tekemään max 4 tuntia ja kärsin päivittäin pääkivusta. Joku hulluus minussa kuitenkin on, koska tekisi mieli aloittaa sarjan kolmas teos. Kannattaako tällaisia isoja teoksia tehdä joita kukaan ei osta kun ei kellään oo niin isoa kotia (eikä niin paljon rahaa!)? Vai keskitynkö söpöihin, pieniin, helposti tehtäviin ja myyviin teoksiin?

 

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Tänään on ollut taas todella onnistunut päivä! Heräsin 8.00 ja sellaista ihmettä ei olekaan tapahtunut kuukausiin. Kesän jälkeen olen kärsinyt yö-kukkumisesta. Normaalisti selviydyn työhuoneelle aikaisintaan klo:11.00 ja yleensä vasta klo:13.00. Ja kun sinne pääsee niin myöhään ja useina iltoina on harrastuksiakin, iskee kiireen tuntu, mikä taas lisää stressiäni. Olen siis todella kova stressaamaan ja viime keväisen burn-outin jälkeen keho on yhä jonkinlaisessa yli-tilassa. Joten ei vaadita paljoa kun sisäinen rauhani räjähtää. Jos nyt ylipäänsä sisäisestä rauhasta voidaan puhua? Jokatapauksessa, aamuinen kokous pakotti keskustaan jo kympiksi. Ja minä todellakin pursusin energiaa kun näin "auringon" nousevan. En tiedä mikä ihmeellinen vaikutus aikaisemmalla heräämisellä minulle on, mutta muutun onnellisemmaksi.

Olen ylitsepursuavan kiitollinen monista asioista ja koska pidän projekteista, kehitän sellaisen onnenikin ympärille. Talo, jossa asun saa nyt rinnalleen Onnellisuuden. Tänään keskityn aamuiseen kokoukseen. Kokous tapahtui samassa tilassa, jossa kokoustimme 4 vuotta sitten melkein samojen ihmisten kanssa. Silloin minulta tilattiin kolme luonnosta/suunnitelmaa koskien Tampereen uuden kaupunginosan Vuoreksen julkista taideteosta. Luonnoksista valittiin yksi, josta sitten tein pienoismallin ja budjetin. Oli puhe, että teos valmistuisi kesälle 2012 Vuoreksen asuntomessuille. Minä odotin ja pidin aikataulujani varpaillaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Kun messut saapuivat ei koko taloa, johon teos olisi sijoitettu, ollut olemassa. Rupesi jo kyllästyttämään ja päätin, että minä en enää odota ja pidä aikatauluani vapaana projektin suhteen, joka ei tapahdu, vaan keskityn muihin projekteihin ja katson, onko minulla sitten aikaa kun työskentely on OIKEASTI ajankohtaista. Puolen vuoden välein sain sähköpostiini infoa, " nyt alkaa tapahtumaan". Lopulta en ottanut lausetta todesta, koska olin oppinut prosessin aikana, ettei talon rakentaminen ole kovin yksinkertaista: taloa ei voi rakentaa tuosta vaan. Siitä en kirjoita sen enempää: kysykää arkkitehdeilta!

Mutta tänään selvisi, että talo, jonka näyteikkunaan installaationi rakentuu on valmis Joulukuussa 2015. Tämä tarkoittaa sitä, että aloitan työt viimeistään heinäkuussa ja pääsen pystyttymään marraskuussa. Olen super innoissani- niinkuin aina uusista projekteista- mutta myös jännittynyt suuresta työmäärästä. Teoksen toteutus tulee olemaan fyysinen, koska se koostuu painavista mdf-levyistä, jotka leikkaan kuviosahalla muotoonsa. Mdf-levy on puolikovaa kuitulevyä ja se painaa kuin synti, etenkin kun käytän 16mm paksua. Jokaisen silhuetin taakse tulee rakentaa puinen kehikko, ettei levy lähde  elämään vuosien saatossa. (TÄHÄN VÄLIIN TIEDOTUSASIAA: JOS OLET KUVATAIDE/MUUN SOPIVAN ALAN OPISKELIJA, VOIT HAKEUTUA MINULLE TYÖHARJOITTELUUN TÄHÄN PROJEKTIIN!!! SINULLA TULEE OLLA AJOKORTTI, VASTUU, RIPEYS JA VÄHÄN VOIMAA. MINÄ ANNAN KIVAA TEKEMISTÄ JA PEREHDYTÄN TÄHÄN AMMATTIIN terv. selkävammainen kuvataiteilija.)

Teos "Olipa kerran.." rakentuu katutason näyteikkunaan joka on leveydeltä n.10m ja syvyydeltä n. 2.5m. Jo suunnitteluvaiheessa tiesin, että teos ei saa loukata eikä ärsyttää ketään. Yksikään mahdollinen asunnonostaja ei saa perääntyä ostoaikeistaan teokseni takia. Teoksessa palautan katsojan maisemaan, joka talon kohdalla on aikoinaan ollut: niihin elämiin ja eläimiin, joista ei näy enää jälkiä. Teos toimii myös ympärivuotisena "Jouluikkunana". Itseäni kyllästyttää värittömät ja huomaamattomat julkset teokset, joita kukaan ei huomaa ja vaikka huomaisikin, ei niistä tajua mitään! Ja tiedän: peurat yms on niin nähty, mutta tällä kivikautisella idealla jatketaan!

Näkymä kadulta:

Yksistyiskohtia:

Mulla on kiva duuni!

 

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

(Siivouspäivä on vasta huomenna)

Sarjani Talo, jossa asun alkaa olohuoneesta, koska se on tästä talosta toinen lempihuoneeni. Tein huoneeseen pintaremontin vuonna 2008. Haluaisin jo maalata seinät ja lattian uusiksi sekä päivittää ruusutapetit. Mutta tuskin sitä teen, koska olen alkanut vihaamaan remontin keskellä eloa. Ehkä nuo huoneen päädyt kestäisin maalata vaaleanpunaisista valkoisiksi. Olen alkanut kaipaamaan rauhaa kotiini. Mielestäni olohuoneessa on myös liikaa irtoroinaa. Mutta on sitä huomattavasti vähemmän kuin vielä pari vuotta sitten.

Myös häälahjaksi saatu pirttipöytä on olohuoneessa, kun ei ihan mahdu keittiöömme. Tämän pöydän ympärillä on valvottu ystävien kanssa aamuun saakka useita kertoja. Omakotitalossa asumisessa parasta on se, kun ei tarvitse miettiä naapureita.

Etenkin sunnuntaisin löhöilen meidän jätti "sohvalla". Välillä hävettää myöntää (koska olen hirmu älykkäällä kulttuurialalla) rakkauteni telkkariin: valitsen arki-iltoisin rentoutumiseen ennemmin sen kuin kirjan (osaan lukea!). Kokemus on myös mukava jakaa Jyrin kanssa. Meidän sohva on saatu Ville-punkkarilta, mutta ollaan avattu se petiasentoon, jotta laiskottelu maksimoituisi. Ja kylkeen mahtuu koirat ja kissakin. Rakastan tyynyjä ja sekin näkyy.

Saana ja Olli, kirpputorit, ystävä ja Ikea. Kaikilta meille pehmeyttä.

Seinillä on paljon taidetta. Vasemmalta oikealle, Katri Monosen maalaus, minun maalaus, Jyrin värittämä värityskirjakuva.

Jaakko Tuomainen, Paula lehtonen, Emma Ainala.

Paljon pieniä, suloisia, lapsellisia- ystäviltä saatuja- esineitä. Sisäinen hamstraajani on kadonnut jo aikaa sitten ja pikkuhiljaa pyrin oppimaan vielä lisää luopumisesta. 

Tykkään myös kynttilöistä ja söpöistä eläinposliiniesineistä.

Tervetuloa teelle tai kahville, meidän ovi on harvoin lukossa!

Share

Pages