Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Kaksi viikkoa sitten maanantaina aloitin kahdeksan viikon meditaatio-ohjelman. Kyseessä on hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen masennushoito-ohjelma. Sen voi tehdä kuka vain tämän kirjan ja cd:n avulla. Oikeastaan suosittelen sitä ns. terveillekin ihmisille. Täällä viikko 1.

Toisella viikolla 30 minuutin kehomeditaation lisäksi tuli tehdä päivittäin 10 minuutin tietoinen läsnäolo hengityksessä. Lisäksi piti koettaa tulla tietoiseksi yhdestä miellyttävästä tapahtumasta päivässä juuri silloin kun se tapahtuu. Piti kirjoittaa muistiin, mikä tuo kokemus oli, olinko todella tietoinen siitä silloin kun se tapahtui, miltä kehoni tuntui, mitä ajatuksia ja tunteita koin silloin? Pyrin myös keskittymään hampaiden harjauksen lisäksi portaiden kävelyyn. 

Tämä viikko on ollut haastava, koska tiistain ja keskiviikon välisenä yönä alkoi kamala selkäkipu, joka säteili oikeeseen jalkaan hermokipuna. Olen joutunut kaksi kertaa Acutaan eivätkä kivut tunnu hellittävän. Yöt ovat ollet katkonaisia, koska missää asennossa ei pysty olemaan ja lähinnä olen joutunut kävelemään öisinkin. Kummasti kävely helpottaa joskus. Silti olen pystynyt meditoimaan kaikkina, paitsi yhtenä päivänä, jolloin en vaan kivultani pystynyt. Olen tehnyt kehomeditaation makaamisen sijaan kävellen edestakaisin huonetta. Portaisiin ja hampaiden harjaamiseen unohdan usein keskittyä. Kuljen kuitenkin päivässä kotini portaat monia kymmeniä kertoja ja niistä kaikista ehkä kahtena keskityn siihen tekemiseen. Kipu pitää aika hyvin kiinni kivussa ja huomaankin vielä olevani meditaation alkutaipaleella, koska luovutan kaiken tilan kivulle. Kaikista hankalimpia ovat olleet tietoiset miellyttävät tapahtumat. Usein on käynyt niin, että vasta miellyttävän tapahtuman jälkeen olen alkanut miettimään, että olipas paras aamukahvihetki, mutta siinä hetkessä en ole pysähtynyt miettimään asiaa. Illalla löytää päivästään monia miellyttäviä tapahtumia, mutta ne ovat jo menneet ohi. Ehkä kerran illalla kävellessäni bussipysäkiltä kotiin tajusin olevani tosi onnellinen: kohta kotona koirien luona ja pääsee nukkumaan ihanaa! Eli tässä tehtävässä en vain ole onnistunut niin hyvin mitä voisi eikä se pakottamallakaan onnistu. Varmaan tulee tulevinakin viikkoina pitää tämä mielessä jos saisi itsensä kiinni tietoisesti hyvästä hetkestä.

Tämä kipu ja kotona makaaminen/seisominen (töiden kasaantuminen ja pelko ettei parannukaan) on ollut haastavaa. Kuitenkin tuntuu siltä, että meditaatio on auttanut sen kestämisessä. En ole kertaakaan joutunut kauhean masennuksen valtaan. En oikeastaan edes ajattele tekemättömiä töitä, koska en nyt vaan mahda asialle mitään. En siis vatvo asioita liikaa ja se on jo iso edistys!

Tällä viikolla äiti ja ystävät ovat auttaneet tosi paljon. Aina joku soittaa, tulee käymään, vie koirat ulos, nostaa lattialta tavaran, pukee mulle kengät tai lähettää ihanan kuvan. Parasta huomata ettei todellakaan ole yksin eikä yhtään yksinäinen!

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Viikko sitten maanantaina aloitin kahdeksan viikon meditaatio-ohjelman. Kyseessä on hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen masennushoito-ohjelma. Sen voi tehdä kuka vain tämän kirjan ja cd:n avulla. Oikeastaan suosittelen sitä ns. terveillekin ihmisille.

Jo aikasemmin kerroin hampaidenpesuhetkestäni ja aikomuksestani aloittaa tämän ohjelman. Nyt on yksi viikko takana ja se on mennyt tosi hyvin. Tosi hyvän siitä tekee se, että olen tehnyt päivittäin 30 minuutin kehomeditaation sekä keskittynyt hampaidenpesuun + satunnaisesti muihinkin pieniin asioihin. Luulin, että sitoutuminen olisi ollut vaikempaa, koska yleensä innostun asioista ja toteutan niitä max kaksi päivää. Aikaakaan ei usein muka ole. Nyt ystävä lähti tähän mukaan ja vaikka teemmekin ohjelmaa toisistamme erillään, sekin motivoi: lupasin hänelle ja nyt lupaan sinulle.

Elämä on ollut jo monen kuukauden ajan raskasta. Vaikka teen hyvin työni ja suoriudun arjestani ulkopuolisen silmin hyvin, on suurimman osan ajasta sisälläni kamala ahdistus. Perus aamuna herään ajatukseen "en selviä tästä päivästä", "en halua nousta sängystä ja kohdata tätä päivää", "elämäni on merkityksetöntä" yms mieltä ylentävää. Pahin viholliseni on ääni päässäni, joka kertoo minulle huonoudestani. Aina kuitenkin nousen sängystä ja olo helpottuu, huononee, helpottuu, huononee... yhtä mielialojen heittelyä aamusta iltaan. Aivan sairaan rasittavaa ja uuvuttavaa!

Olen nyt miettinyt helmikuusta saakka mistä tämä johtuu? Analysoinut, muistellut, syytellyt, huutanut, itkenyt, kärsinyt ja ennenkaikkea taistellut / yrittännyt irtautua. Nyt vatvominen on kuitenkin osaltani loppunut. Miettimällä tai pakottamalla en ala voimaan paremmin, eivätkä niin monet muutkaan. Joskus on hyvä vain ns antaa olla ja hyväksyä. Tämän kirjan lukeminen on ollut todella merkityksellistä, ennenkaikkea sen asian tajuamisessa että on vain tämä hetki (olen kyllä ollut jo vuosia siitä tietoinen, mutta sen asian oikea tajuaminen ja omaan arkeen tuominen ei ole helppoa). Ahdistun niin usein menneistä ja siitä, millainen minun tulisi olla, mitä minun pitäisi saada tehtyä ja mitä joku minusta ajattelee? Tällä viikolla olen saanut pysäytettyä pakonomaiset ahdistavat ajatukset meditaation avulla- vaikka olo on ollut niin paha ettei olisi uskonut että mikään voi auttaa. On myös uskomatonta, että olen löytänyt sen voiman itsestäni.

Iloisin mielin (ainakin just nyt!) jatkan toisen viikon ohjelmaa.

Share

Pages