Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Kaksi viikkoa sitten maanantaina aloitin kahdeksan viikon meditaatio-ohjelman. Kyseessä on hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen masennushoito-ohjelma. Sen voi tehdä kuka vain tämän kirjan ja cd:n avulla. Oikeastaan suosittelen sitä ns. terveillekin ihmisille. Täällä viikko 1.

Toisella viikolla 30 minuutin kehomeditaation lisäksi tuli tehdä päivittäin 10 minuutin tietoinen läsnäolo hengityksessä. Lisäksi piti koettaa tulla tietoiseksi yhdestä miellyttävästä tapahtumasta päivässä juuri silloin kun se tapahtuu. Piti kirjoittaa muistiin, mikä tuo kokemus oli, olinko todella tietoinen siitä silloin kun se tapahtui, miltä kehoni tuntui, mitä ajatuksia ja tunteita koin silloin? Pyrin myös keskittymään hampaiden harjauksen lisäksi portaiden kävelyyn. 

Tämä viikko on ollut haastava, koska tiistain ja keskiviikon välisenä yönä alkoi kamala selkäkipu, joka säteili oikeeseen jalkaan hermokipuna. Olen joutunut kaksi kertaa Acutaan eivätkä kivut tunnu hellittävän. Yöt ovat ollet katkonaisia, koska missää asennossa ei pysty olemaan ja lähinnä olen joutunut kävelemään öisinkin. Kummasti kävely helpottaa joskus. Silti olen pystynyt meditoimaan kaikkina, paitsi yhtenä päivänä, jolloin en vaan kivultani pystynyt. Olen tehnyt kehomeditaation makaamisen sijaan kävellen edestakaisin huonetta. Portaisiin ja hampaiden harjaamiseen unohdan usein keskittyä. Kuljen kuitenkin päivässä kotini portaat monia kymmeniä kertoja ja niistä kaikista ehkä kahtena keskityn siihen tekemiseen. Kipu pitää aika hyvin kiinni kivussa ja huomaankin vielä olevani meditaation alkutaipaleella, koska luovutan kaiken tilan kivulle. Kaikista hankalimpia ovat olleet tietoiset miellyttävät tapahtumat. Usein on käynyt niin, että vasta miellyttävän tapahtuman jälkeen olen alkanut miettimään, että olipas paras aamukahvihetki, mutta siinä hetkessä en ole pysähtynyt miettimään asiaa. Illalla löytää päivästään monia miellyttäviä tapahtumia, mutta ne ovat jo menneet ohi. Ehkä kerran illalla kävellessäni bussipysäkiltä kotiin tajusin olevani tosi onnellinen: kohta kotona koirien luona ja pääsee nukkumaan ihanaa! Eli tässä tehtävässä en vain ole onnistunut niin hyvin mitä voisi eikä se pakottamallakaan onnistu. Varmaan tulee tulevinakin viikkoina pitää tämä mielessä jos saisi itsensä kiinni tietoisesti hyvästä hetkestä.

Tämä kipu ja kotona makaaminen/seisominen (töiden kasaantuminen ja pelko ettei parannukaan) on ollut haastavaa. Kuitenkin tuntuu siltä, että meditaatio on auttanut sen kestämisessä. En ole kertaakaan joutunut kauhean masennuksen valtaan. En oikeastaan edes ajattele tekemättömiä töitä, koska en nyt vaan mahda asialle mitään. En siis vatvo asioita liikaa ja se on jo iso edistys!

Tällä viikolla äiti ja ystävät ovat auttaneet tosi paljon. Aina joku soittaa, tulee käymään, vie koirat ulos, nostaa lattialta tavaran, pukee mulle kengät tai lähettää ihanan kuvan. Parasta huomata ettei todellakaan ole yksin eikä yhtään yksinäinen!

 

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Viikko sitten maanantaina aloitin kahdeksan viikon meditaatio-ohjelman. Kyseessä on hyväksyvään, tietoiseen läsnäoloon perustuva kognitiivinen masennushoito-ohjelma. Sen voi tehdä kuka vain tämän kirjan ja cd:n avulla. Oikeastaan suosittelen sitä ns. terveillekin ihmisille.

Jo aikasemmin kerroin hampaidenpesuhetkestäni ja aikomuksestani aloittaa tämän ohjelman. Nyt on yksi viikko takana ja se on mennyt tosi hyvin. Tosi hyvän siitä tekee se, että olen tehnyt päivittäin 30 minuutin kehomeditaation sekä keskittynyt hampaidenpesuun + satunnaisesti muihinkin pieniin asioihin. Luulin, että sitoutuminen olisi ollut vaikempaa, koska yleensä innostun asioista ja toteutan niitä max kaksi päivää. Aikaakaan ei usein muka ole. Nyt ystävä lähti tähän mukaan ja vaikka teemmekin ohjelmaa toisistamme erillään, sekin motivoi: lupasin hänelle ja nyt lupaan sinulle.

Elämä on ollut jo monen kuukauden ajan raskasta. Vaikka teen hyvin työni ja suoriudun arjestani ulkopuolisen silmin hyvin, on suurimman osan ajasta sisälläni kamala ahdistus. Perus aamuna herään ajatukseen "en selviä tästä päivästä", "en halua nousta sängystä ja kohdata tätä päivää", "elämäni on merkityksetöntä" yms mieltä ylentävää. Pahin viholliseni on ääni päässäni, joka kertoo minulle huonoudestani. Aina kuitenkin nousen sängystä ja olo helpottuu, huononee, helpottuu, huononee... yhtä mielialojen heittelyä aamusta iltaan. Aivan sairaan rasittavaa ja uuvuttavaa!

Olen nyt miettinyt helmikuusta saakka mistä tämä johtuu? Analysoinut, muistellut, syytellyt, huutanut, itkenyt, kärsinyt ja ennenkaikkea taistellut / yrittännyt irtautua. Nyt vatvominen on kuitenkin osaltani loppunut. Miettimällä tai pakottamalla en ala voimaan paremmin, eivätkä niin monet muutkaan. Joskus on hyvä vain ns antaa olla ja hyväksyä. Tämän kirjan lukeminen on ollut todella merkityksellistä, ennenkaikkea sen asian tajuamisessa että on vain tämä hetki (olen kyllä ollut jo vuosia siitä tietoinen, mutta sen asian oikea tajuaminen ja omaan arkeen tuominen ei ole helppoa). Ahdistun niin usein menneistä ja siitä, millainen minun tulisi olla, mitä minun pitäisi saada tehtyä ja mitä joku minusta ajattelee? Tällä viikolla olen saanut pysäytettyä pakonomaiset ahdistavat ajatukset meditaation avulla- vaikka olo on ollut niin paha ettei olisi uskonut että mikään voi auttaa. On myös uskomatonta, että olen löytänyt sen voiman itsestäni.

Iloisin mielin (ainakin just nyt!) jatkan toisen viikon ohjelmaa.

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Luin Raamattuni: Mielekkäästi irti masennuksesta, tietoisen läsnäolon menetelmä. Ostin kirjan jo vuosi sitten (monet suosittelivat!). Olen lukenut sitä hitaasti ja tehnyt kirjan harjoitteita sekä kuunnellut sen mukana tullutta cd:tä ohjattuja meditaatio harjoituksia. Olen aikaisemminkin kirjoittanut meditoinnista ja siitä, kuinka se tuntuu aina auttavan. Kuitenkin unohdin hetkeksi kirjan sekä meditoinnit ja keskityinkin vain liialliseen vatvomiseen ja olin/olen tekemisen mielentilassa. Vatvominen ei ole vienyt mihinkään eikä tule viemäänkään. Olen usein menneissä ja tulevissa ja näin tämä hetki unohtuu ja jää kokematta.

En nyt kerro sen enempää kirjasta. Kirjan luettua voi aloittaa kahdeksan viikon harjoitusohjelman (kognitiivinen masennushoito-ohjelma), jossa pyritään saamaan tietoinen läsnäolo osaksi arkea. Aloitan sen ensi maanantaina kun Jyri lähtee kuudeksi viikoksi Afrikkaan ja on oma rauha. Jo pelkissä omissa sisäisissä "häiriötekijöissäni" on liiaksi. Sitoutuminen harjoituksiin vaatii minulta paljon kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä ja ennenkaikkea lempeyttä itseäni kohtaa. Jo nyt pyrin olemaan tietoinen arkisista rutiineista kuten hampaiden harjaus. Tavoitteena on yksinkertaisesti keskittyä vain hampaiden harjaamiseen alusta loppuun saakka. Kuulostaa helpolta!

Näin hienosti se tänä aamuna meni:

Pesen sähköhammasharjalla. Voisin aloittaa ylärivistä oikealta. Ihanaa keskittyä vain tähän, jo nyt tosi hyvä olo! Menen kaikki hampaat läpi järjestelmällisesti. Sur-rur. Taisin olla vuosi sitten Romaniassa. Olikohan mulla siellä mukana sähköhammasharja? Oli joo, latasin sitä Adinan yläkerrassa. Oli kylmä ja likaista ja rumat vaatteet päällä. Eiku ainiin tää hammaspesu! Jatketaan tästä missä nyt ollaan sursur... Pitäisi varmaan tehdä Kulttuurirahastolle apurahahakemuksesta selvitys. Työskentely sillä loppui jo helmikuussa eikä oikein kehtaa hakea uutta rahotusta jos ei ole selvittänyt vanhaa. Tosi hyvin se projekti meni. Oli paljon lehtijuttuja, kaikki vaatteet myytiin ja tuo Romanian matkakin. Ainiin HAMPAIDEN PESU! Jatketaan ja keskitytään. Siis mua niin ottaa päähän toi kissanhiekka. Kaija sanoi että meillä haisee kissanpissa. En kyllä usko! Mutta kun se leviää lattialle ja näkyy tossa mustalla kaakelilla liian hyvin. Ja ainoo joka täällä sitä lakasee olen minä. Hitto kun ois ihanaa asua yksin: ois vaan omat sotkut huolena. Koirankarvat, hiekka, tuun hulluks! Nyt kyllä keskityn tähän pesuun. Ompas muuten hankalaa! Hitsi, tuli käytyä siellä HAR:n tarhallakin ja nukuin Scarabel kainalossa yön. Mä halusin pelastaa sen ja niin mun pitikin. Mutta se kuoli tulipalossa. Äh en haluu ajatella tätä, ahdistaa tosi paljon! Joka päivä ahdistaa liikaa se, miten eläimiä kohdellaan. Vois ainakin ite jättää nyt lopullisesti ne kananmunat ostamatta. Onneks soijakahvimaito on niin hyvää ettei tarvi ostaa enää maitoo. Ne soijajugurtit on kyllä ihan perseestä! Kyllä ne smoothiessa menee mutta ei "vaan jugurttina". HAMPAIDEN HARJAUS PLIIS! KESKITY! Oon jo alarivissä: voitonpuolella! Tosta keskeltä pitää ottaa hyvin kun siihen tulee niin helpolla hammaskiveä. Vähänkö muuten tykkään siitä kun multa poistetaan hammaskiveä. Kaikki aina pelkää hammaslääkärille menoa ja mä vaan toivon, että saisin mennä jo tänään! Mulla ei oo koskaan ollut reikiä. Joskus ala-asteella tehtiin sylkitesti ja mulla oli kolmesta laadusta se paras. Siks mulle ei kai tuu reikiäkään vaikka syön tosi paljon karkkia. No niin, nyt tää sähköhammasharja keskeytti mun ajatuksenkulun kun se tekee sellasen sekunnin tauon merkiks, että oot harjannut tarpeeks kauan. 

Illalla uusi yritys!

Kokeile säkin ja kerro mulle miten meni? Mutta älä tuu kertoon jos pystyit keskittymään kokoajan vain harjaamiseen, koska silloin minä masennun vielä lisää ja sinä ilmeisesti valehtelet! 

 

 

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Hajotin vasaralla kaksi vanhaa kaappia paloiksi. Vähän helpotti eikä tarvinnut lyödä sillä itseään päähän. Oven taakse kaappien tilalle sain piilotettua kitaran, basson ja casion.

Imuroin. Väistin lukin, se jatkoi matkaansa vessan suuntaan.

Juoksin kaupin metsässä ja eksyin polulta. Kaatuneita puita joiden yli ja ali menin, hypin juurilla ja nilkkaan sattui. Päähän ja rintaan sattuu kokoajan. 

Saunoin ja sukelsin 9-asteiseen järveen. Tyttö jutteli minulle saunassa. Jätin tytölle pukuhuoneeseen kutsun näyttelyyni. Ihastuminen saunassa ei ole harvinaista.

Olen helpottunut siitä, että ainakin jaksan yrittää, enkä vain jää sängynpohjalle. Kiitos minulle siitä!

Kuuntelin kun Kuolema-duo soitti, se ymmärsi kuolema-sooloani.

Miksi vitussa surullinen kevät  sai jatko-osan?