Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Talvella 2001 ystäväni Tiikeri-koira alkoi odottamaan pentuja.

Tasan 13 vuotta sitten syntyi 8 pentua. Yksi heistä on Tiina.

Tuntuu niin liikuttavalta käydä paperikuvista läpi pentuaikojen kuvia. Samalla palaa muistoissaan omaan nuoruuteensa: kalsaripaita aikaan! Tuo mustavalkoinen karvapallo on muuten mun Tiina. Pentueesta kaikki muut olivat lyhytkarvaisia paitsi Tiina ja yksi toinen. 

Tiinan ei koskaan pitänyt tulla minun luokeni asumaan. Olin ottanut puolta vuotta aikaisemmin saksanpaimenkoira Nupun ja hänessäkin riitti tekemistä. Mutta se, kun näki pennut ihan pikkuisina, piipittämässä sokeina emon maidon perään, makoili niiden alla monia öitä, syötti, pesi kakkoja ja leikkeli kynsiä... niin kyllähän vähemmästäkin kiintyy.

Tiina on kiltti. Se sana ehkä kuvaa häntä parhaiten. Tiina ei koskaan haasta riitaa muiden kanssa ja elämä vain 6kk vanhemman manipuloivan Nupunkin kanssa sujui täysin ilman riitoja. Nuppu kuoli talvella 2012 11-vuotiaana, hänestä kerron toiste.

Alle 1 vuotiaana Tiina söi puolet vuokra-asunnostani. Kalusi seinät ja kynnykset. Rakkain ystäväni ei anna Tiinalle koskaan anteeksi sitä, kun Tiina söi hänen Wayne's world VHS:nsä. Nupusta voin joskus oppia tykkäämään, mutta Tiinaa tuun vihaan aina. 

Tiina ja aurinko.

Tiina tänään.

En viitsi kirjoittaa romaania Tiinasta. Ei kukaan jaksa lukea. Mutta minulle Tiina on maailman rakkain. Niinkuin kaikki eläimet, kenen kanssa olen asunut ja asun. Arvostan jokaista päivää hänen kanssaan, koska vanhuus on täällä ja lähtö voi olla jo ihan pian. Onneksi sydämessä on tilaa niin monille rakkaille. Tämä päivä on Tiinan.

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Äiti: Onhan nämä hienoja, mutta miksi sä teet näin suuria töitä? Tekisit pieniä, helpommin myytäviä. Sellaisia, jotka mahtuvat yksityisasuntoon.

Sanni: Ei mun työn arvo tule siitä, että mitä myytävämpiä, niinkuin ei yleensäkään nykytaiteilijan. Ja voihan tän joskus joku museo ostaa kokoelmiinsa. Teen isoja, koska haluan. 

Kuvassa teokseni Ikkuna Pohjoiseen 1, 2014, puuväri paperille, 3 m x 2,3 m. Tein teosta puolentoista vuoden ajan, pikkuhiljaa, aina kun selkä ja ranne kesti, max 3 tuntia kerrallaan, yhteensä reilu 200 tuntia. Välillä meinasin luovuttaa, mutta Sannilainen sisu voitti!

Ja hyvä niin äiti-rakas, koska ihmeitä tapahtuu! Eilen tämä teos vaihtoi omistajaa. Kuvittelen mielessäni kun Hämeenlinnalainen asiakas tapetoi sillä kotiaan. 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Kehittelin mulle ja Jyrille tälläsen ohjelman. Neljän sormen- ohjelman. Tää on mun keksimä, mä patentoin tän vielä!

Olen vammaillut jo kohta kolme viikkoa ilman urheilua ja lähes työkyvyttömänä. Selkä ja hartia, ei niistä sen enempää. Kun Jyrikin alkoi avautumaan fyysisistä kiputiloistaan,  päätin, että tälle on tehtävä jotain. 

Herätyskello soi 8.00. Valitettavasti pääsemme sängystä ylös vasta klo:9.30. Mutta ei saa luovuttaa: ohjelmaa on noudatettava!

Neljän sormen- ohjelma:

1. Koirien kanssa n. 30 min kävely. Koska kävely avaa selkää ja saa lämmön päälle.

2. Pieni voimisteluhetki, joka sisältää hitaita venyttäviä liikkeitä. Koko keho käydään pintapuolisesti läpi noin 15 minuutissa.

3. 10 minuutin meditaatio.

4. Aamupala n. 30 minuuttia. (tänään tää homma kyllä vähän kusi kun meditaation jälkeen valaistuneena aloinkin soittelemaan osteopaatteja läpi ja sain ihan mielettömän sähköpostin liittyen mun taiteeseen- siitä paljastuksia myöhemmin)

Heti on parempi olo! Huh,huh mikä idea! 

Share

Pages