Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Sain teokseni valmiiksi. Nimi Surullinen kevät lyheni Kevääksi. Tosi käytettyä ja tylsää, mutta olen oppinut sen, että ei kannata liikaa kikkailla. Pelkistäminen voi olla hyvä. Tällä nimellä ei ainakaan johdattele katsojaa tiettyyn suuntaan. Jokainen piirros on myös nimetty erikseen.

Sain tehtyä hakemuksen Piirrä Nyt!- näyttelyyn. Helpotus, yksi päivä ennen eräpäivää. 

Kevät on omaelämäkerrallinen teos. Tänä keväänä olen ollut surullinen ja ahdistunut ja yrittänyt selvitä (yrittänyt tehdä töitä). Olen kävellyt paljon luonnossa ja katsellut puiden oksia ja luonnon yksityiskohtia enemmän kuin aikaisemmin. Olen löytänyt niistä voimaa. Olen kävellyt junaradalla ja kerännyt kuivuneita kasveja. En koskaan hyppäisi junan alle, mutta joku toinen aina hyppää.

Teoksista kirjoittaminen ei ole vahvuuteni. Kesti kauan hyväksyä se, että en pysty kirjoittamaan taiteesta niinkuin haluaisin. Silloin jäljelle jää vain se, mitä oikeasti olen. Onneksi se on riittänyt kun kerta apurahojakin olen teksteilläni onnistunut saamaan.

Hain näyttelyyn myös vanhemmilla teoksilla. Tässä Lullaby viimevuodelta:

Siellä missä asun, on tien toisellapuolella pieni, ehkä yhden hehtaarin kokoinen metsä. Metsässä asuu neljä peuraa. Metsä muistuttaa metsää, jonka löysin 19-vuotiaana Amerikan Montanasta. Se matka oli jonkinlainen käännekohta elämässäni. Tänään, vain 40 metriä kotipihaltani ja pääsen takaisin muistojeni metsään. Olen ommellut peuran ja piirtänyt/maalannut siihen muistoja nuoren työtön maailmasta, joka silloin 16 vuotta sitten olin.

Ja vielä teoksella Kirje vuodelta 2013. Kirje koostuu 90stä piirroksesta lintukuvioiselle kirjepaperille. Olen piirtänyt ne ystävälleni, joka lähti vuodeksi purjehtimaan.

Muutama yksityiskohta:

Ensi viikolla PITÄÄ tehdä veroilmoitus: jokavuotinen lempipuuhani ja sitten pääsen taas auttamaan katukoiria! Ei hullumpaa tää työttömän elämä!

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Kävin Helsingissä ja kipitin IvanaHelsingin liikkeen ohi. Olen miettinyt, että en kailota suureen ääneen mielipidettäni Suomalaisesta vaatedesignista, mutta nyt tuli raja vastaan. Jo muutama kuukausi sitten oksensin Martti Syrjä villaneuloksen äärellä. Kaveriporukalla mietittiin, miksei villavaatteessa ole esimerkiksi Anssi Kasitonnin kuvaa?!? 

Tää muumijuttu on ihan outo. Mikä lakipykälä mahdollisti sen, että Ivanahelsinki rahastaa Tove Janssonilla? Eikö riitä, että on jo olemassa Finnwearin muumiaiheisia jättiyöpaitoja? Siinä teille upee design-paita erinomaisella idealla!

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Tässä tämän päivän työ (jonka eri vaiheet olen sinulle kuvannut alempana). Itse toteutukseen meni 2,5 tuntia. Akvarelli, tussi, puuväri ja lyijykynä kierrätyspahville.

Idea kuvasta syntyi metsässä, jossa lähiviikkojen ideat ovat syntyneet. Se kuitenkin muuttui taas kun aloitin työt. Ensin luonnostelin hahmon ja peitin sen maskinesteellä. Maskinestettä laitetaan sille alueelle, jolle ei halua akvarellin tarttuvan. Kun väri kuivuu voi maskin poistaa.

Sitten tie ja taivasta.

Maskin poisto.

Vaatteiden pohjaväri.

Vaatteiden kuviot ja varjot.

Mustaa metsää.

Metsän yksityiskohtia ja lepakot.

Lopulta päätin peittää tien. Valmis!

Tämä teos kuuluu yhdeksän kuvan sarjaan, joka valmistuu ensi viikoksi. Tarkoituksena myös käydä kehystyttämässä teokset.

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Ihmeellistä, kuinka omat tunteet ja ajatukset tuntuvat vain omilta. Olet niiden kanssa yksin. Sitten jaat ne muiden kanssa ja huomaat, ettet olekaan enää yhtään yksin. Monilla muilla on samanlaiset tunteet, toiveet, ajatukset ja kaipaukset. Tai matkustat Helsinkiin ystävän avajaisiin ja huomaat olevasi omassa maailmassasi. Vaikka se ei olekaan minun- oikeasti. Ikäänkuin mikään ei olisi minun tai sinun, vaan kaikki onkin meille näkymätöntä vapaata riistaa. Leijumassa ilmassa, odottamassa, kuka sattuu pukemaan sanoiksi ja tuntee. Silmänräpäyksessä.

Minä olen kaivannut metsää. Kaivannut luonnon ääniä ja harmaita kevätillan maisemia. Seison järven rannalla ja hengitän kuvaa sisääni. Rakastan paljaita puun oksia. Rajaa, jossa puut ja taivas yhdistyvät. Katson sitä rajaa niin kauan, että niskani väsyy.

Tässä teille kahden päivän työni. Kuuluu tähän sarjaan.

Nämä jo valmiina. Ja minä paljon parempivointinen kuin viikko sitten. Ihmisten näkeminen ja työ tekee onnelliseksi (kunhan kumpaakaan ei ole liikaa!).

 

Pages