Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Nyt alkaa teoreettinen/empiirinen tuskimustyö. Aion maalata vain söpöjä eläinkuvia ja katsoa vaikuttaako ahdistukseen. Tänään vuorossa kissanpennut! MIAU! SÖPÖÖ! CUTENESS DEPRESSION!

Söpöjen eläinten maalaaminen jatkui tällä viikolla. Tein kaksi maalausta. Toiseen sain ystävältä aiheen"kirahvi sinisessä maisemassa". Toiseen halusin tehdä veneen ja sitä päätyi ajamaan aavikkokettu.

Tästä maalauksesta pidän. Se on humoristinen. Maalatessani näitä kuvia pyrin täysin eroon suorittamisesta: lopputuloksella ei saisi olla merkitystä. Tavoitteena on vain miettiä eläin, alkaa maalaminen, olla masentumatta huonosta viivasta ja antaa lopputuloksen olla mitä on. Se on kyllä lähes mahdottoman tuntuista ja tämänkin maalauksen aikana masennuin noin 4 kertaa (maalasin yhteensä vajaa kaksi tuntia, että aikamoista vuoristorataa).

Tässä projektissa maalamiseni muistuttaa meditointia. Pyrin meditoimaan päivittäin 3-30 minuuttia. Parasta se on, mitä pidempään. Meditoinnissakaan ei voi suorittaa vaan se on aina onnistunut. Kun ajatuksia tulee mieleen ja niitähän tulee satoja, pyrkii vain ottamaan ne vastaan, takertumatta niihin ja jatkaa. Yleensä mietin: sisäänhengitys on aina uusi alku, uloshengityksellä päästän irti. Sama pätee näihin maalauksiinkin, suorittaminen ei ole minulle hyväksi, eikä lopputuloksella ole merkitystä. Kunhan nauttii. Siinä ainakin onnistun, koska maalaaminen tekee aina tosi onnelliseksi.

Kirahvimaalaus on lattea. Harmaa ja voimaton. Mutta tässä en kerennyt edes masentumaan. Olin hyväksyvällä tuulella. Taustassa akryyliin on lisätty akryylimediumia, joka lisää juoksevuutta ja ns. jatkaa väriä. Sen kanssa voisin lotrata kokoajan ja näin pelkällä tekemisen tunteella on merkitys. Ja vaikka itse en pidä maalauksesta, aina löytyy joku muu joka tykkää. 

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Kotimatkalle lähti mukaan ruokakassi. Ruokakassissa oli hyvien juttujen lisäksi jokin rahka, jonka merkistä ja värimaailmasta näin heti, että ei tulla syömään! Kotona purin kassin ja laitoin rahkat jääkaappiin. Jos vaikka Jyri syökin. Illalla mulle iski makean nälkä ja ajattelin, että maistan rahkaa. Yksi pieni lusikallinen ja MAISTUI AIVAN MYRKYLTÄ! Osasin kyllä odottaa, että on ihan kamalaa mutta tämä kitkerä keinotekoinen maku oli jotakin niin järkyttävää, että on pakko avautua!

Olen viimeiset vuodet pyrkinyt syömään prosessoimatonta ruokaa. Haluan tietää mitä syön: jos purkin kyljessä on sanoja, joita en ymmärrä, en osta enkä syö. Valmisruoat jäävät piilosokerinsa ja vähäravinteisuudensa takia hyllyyn- unohtamatta pahaa "makua". Myönnän, että ostan liian usein irtokarkkeja, mutta silloin ainakin tietoisesti valitsen syöväni huonosti, enkä kuitenkaan halua, että lounaani vastaa irtokarkkipussia.

Rahka, jota maistoin, on Danonen Vitalinea PRO 0% sitruuna. Mietin, onko tämä jonkun mielestä oikeasti hyvää? Tai syötätkö tämänkaltaisia makeutusainemoskia omille lapsillesi? Tuoteselosteen asesulfaami k yhdistetään kuitenkin syöpään, keuhkosaurauksiin sekä insuliinin tuotantoon. Voi olla, että makunystyräsi ovat jo tottuneet tämänkaltaisiin ruokiin, etkä edes maista myrkkyä. MUTTA MUSTA ON IHAN KAMALAA, ETTÄ TÄLLAISIA TUOTTEITA SAA MYYDÄ LAILLISESTI KAUPASSA. NYYH!

Ravitsemus ja terveys ovat olleet perusarvojamme alusta alkaen.- Danone

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Tultiin työ- ja sukulaismatkalle Savonlinnaan. Kaiken tämän lomassa tulee useasti nälkä. Savonlinnan keskustan ruokapalvelut ovat olleet minulle useasti suuri pettymys: tarjolla on vain pitsaa, pihviä ja muuta liha- tai vehnämössöä, jota en halua syödä. Huomasimme sillankupeessa uuden ravintolan Pikku Intia ja innostuin tosi paljon: Jee tulista ruokaa! Valitettavasti tämä paikka on jokaisena päivänä tauolla klo:15-17 emmekä päässeet kokeilemaan. Onneksi toisella puolella katua oli toinen suht uusi ravintola Tapas Bar Habanero. Heti sisään astuttuamme omistaja Halife Kayan kertoo, kuinka nyt on uusi menu, joka on syntynyt Jyrki Sukulan saneerauksen tuloksena. Halifen ystävä oli ilmoittanut ravintolan Sukulan Kuppilat kuntoon ohjelmaan.

Heti tuli sellainen olo, ettei tämä nyt ihan kamalaa ruokaa voi olla (olen nimittäin nykyään ravintoloissa TODELLA vaativa, koska kotikokkini tekee kuitenkin aina kaiken paremmin kuin muut)! Kaikki ruoat + juoma maksoi vain 10e. Juomaksi sai valita kotitekoisen jääteen, joka tuotiin kivassa pullossa. Menu oli tosi simppeli ja painettu pahville. Miellytti silmiä!

Aluksi pöytään tuotiin maissitacot ja itsetehty salsa. On todella harvinaista, että salsat tehdään itse ja sekin oli vaan plussaa kokemukselle. Ei aikaakaan kun kävin Hans Välimäen luotsaamassa ravintolassa, jossa dipit oli suoraan pullosta, eli samaa kamaa kuin snägärillä. Tällaisillä pienillä teoilla voi olla suurikin merkitys sen suhteen, minne päädyn syömään.

Listassa oli gluteenittomat ja laktoosittomat vaihtoehdot. Otin oman kasvis-annokseni gluteenittomana ja kasvikset, pavut, sekä mozarella oli aseteltu "maissilättyjen" päälle. Saimme erilliseen kulhoon chilin, joka oli super tulista ja hyvää! Paikan nimikin on tullut omistajan lempinimestä "Habanero"- en ihmettele miksi! Jyrin annos oli kotitekoisissa pitan kaltaisissa kääreissä. Oli kuulemma tosi hyvää leipää! Itse olin tyytyväinen kasvisannokseeni. Yleensä sana kasvis ei sisällä mitään proteiinia pikkupaikkojen ravintoloissa. Nyt kuitenkin annoksessa oli paljon erilaisia papuja ja vatsa tuli tosi täyteen!

Onneksi täysinäisessäkin vatsassa on aina jäätelön mentäviä kolosia. Jälkiruuaksi tilasin chili-karamelliananasta ja jäätelöä. SUPER HYVÄÄ SEKIN! EI VOI KUN SUOSITELLA! Ja toivoa ravintolalle menestystä!

Kiitos Halife Kayan ja Jyrki Sukula! 

Share

Pages