Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Pitkästä aikaa taloni esittely jatkuu!

Nyt vuorossa tila, jolla on monta funktiota. Tällä hetkellä toimii myös eteisenä, koska oikea eteinen on liian kylmä ulkovaatteiden säilytykseen. Tässä tilassa oli tänne muuttaessani toinen keittiö. Keittiöstä mentiin wc/saunatilaan. Nyt entisen wc-saunakompleksin kohdalla on wc ja portaat yläkertaan.

Näkymä eteisestä tultaessa:

Seinällä on Aino Louhen maalaus, jonka saimme Ainolta häälahjaksi. Kissa on oma akvarellimaalaukseni.

Vessan ovessa on lastenrattaista tutut puput. 

Ikkunalla roikkuu tämänhetkinen (Ivanan) lempimekkoni. Neulotun koiraliivin sain ystävältä. Se on kanssa yksi lempprini vaikken sitä ole kuin kerran pitänyt päälläni.

Viimeisen vuoden aikana olen pyrkinyt eroon irtoroinasta. Jotkut aarteet saavat jäädä, kuten tämä koiratarjotin, jonka Ursula-tätini osti minulle Joutsenosta kirpparilta. 

Yhteen aikaan keräilin joutsenia kun luulin käyttäväni niitä jossakin teoksessa. Kaikista muista olenkin luopunut paitsi tästä kultaisesta. Keltainen yöpöytä on perintöä isotädiltäni Einiltä. Sen on aikoinaan omistanut joku suomalainen kuuluisa näyttelijätär, en nyt muista kuka! Myös pahvinen pyöreä säilytyslaatikko on Einin jäämistöstä, siellä säilytän sukkahousuja ja legginssejä.

Tästä menee ovi makkariin, piti sulkea ovi kun heitin sinne kaikki roinat piiloon. Leivinuunin on rakentanut ystävämme Sampo. Siellä tulee tehtyä paljon ruokia aina talvisaikaan. Leivinuunin päällinen on kissan lempipaikka. Huone on yhä keskeneräinen: listoja ja seinien maalailua. Suuren remontin jälkeen ei oikeastaan edes huomaa tuollaisia, on vain niin kiitollinen siitä että on ylipäänsä lattia.

Viimeisenä vittumaisin. Vihaan tätä vaatekaappia. Kun alakerta valmistui oli oikeastaan ainoa sopiva paikka vaatekaapille tässä. Kaikki valmiit olivat kuitenkin tähän tilaan liian korkeita. Kuulimme remppamieheltämme Kabinet kaapeista, sieltä saisi tilattua juuri oikean korkuiset ja levyset. Hinta oli törkeä (2000e), mutta samoihin aikoihin saimme ennakkoperintöä ja päätimme "sijoittaa" kaappiin. Kaappi tuli meille osissa ja heti Jyri menetti hermonsa kun huomasi, sen olevan halpis lastulevyä. Kokoaminen oli haastavaa. No jotenkin siinä onnistuimme. Ärsyttävästi kyllä osa ulos vedettävistä laatikoista liikkui jäykästi jo alusta asti. Olisi pitänyt valittaa heti- mutta  aina ei vaan jaksa! Tänään vituttaa yhä enemmän kun tuo peiliovi ei pysy edes kiinni vaan mukavasti liukuu 30cm aina auki. ARGH! En suosittele.

Täältä voi lukea aiemmat talon esittelyt:

Talo, jossa asun: olohuone

Talo, jossa asun: makuuhuone

Talo, jossa asun: keittiö

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Ihmeellisesti asiat tapahtuvat elämässäni kuin tilauksesta. Valmistuttuani kuvataiteilijaksi vuonna 2009 on kalenterini ollut kokojan täynnä tai liian täynnä- paitsi nyt. Tietysti olen tietoisesti jo 1,5 vuoden ajan pyrkinyt hidastamaan tekemistäni, mutta en kuitenkaan voinut tietää silloin, että tammikuussa 2016 en pystyisi tekemään töitä. Ja onneksi niitä ei juurikaan ole, kuin nyt nuo pakolliset apurahahakemusten täyttämiset. Tällä hetkellä minua kiinnostaa eniten oma terveyteni ja parantuminen. Parantumisella tarkoitan sitä, että voin tehdä ilman kipua pihani lumityöt ja käydä nyrkkeilytreeneissä. Uskon sen myös olevan täysin mahdollista kunhan keskityn nyt kuntoutumiseeni. Niinkuin viimeiset vuodet olen keskittynyt työntekoon. 

Kahden vuoden aikana selkäkipuni ovat olleet kroonisia. Kaksi viikkoa urheilua, kaksi ei ja sitä rataa loputtomasti. Lääkäri sanoikin että viime lokakuussa todettu välilevynpullistuma on voinut olla minulla jo vuosia, mutta nyt se vasta lopetti jaksamisen, meni niin pahaksi että huomattiin. Ja oikeesti- hyvä niin! 

Tänään kuulin, että minulla voi olla niskassakin välilevynpullistuma. Niska on ollut vittumaisen kipeä jo yli vuoden ja olenkin harrastanut youtubesta löytämiäni niska-hartia jumppia. Tässä paras jota olen tehnyt nyt päivittäin yli viikon. Nuo niskan taivuttelut saan kyllä tehdä vain kipeän puolen suuntaan, jos minulla nyt on se pullistuma? Vielä en ole huomannut parantumisen merkkejä. Ainoastaan heti jumpan jälkeen on tosi paljon parempi olo (hetken) kuin ennen jumppaa. 

Viimeisten vuosien aikana on toivo mennyt usein. Etenkin kun on oikeasti tehnyt töitä yrittäessään löytää apua (ja tuhlannut tuhansia euroja)! Olen käynyt läpi kaikki erilaiset ammattilaiset ja epäammattilaiset. Tehnyt kuukausien ajan OMT fyssarin antamaa jumppaa, joutunut sängynpohjalle ja kuullut toiselta asiantuntijalta, että en olisi saanut tehdä mitään näistä jumppaliikkeistä. Uskonut yhden Suomen arvostetuimman kiropraktikon sanaan ja vasta vuoden päästä tajunnut että sekin taisi olla väärä usko. Jäsenkorjaaja on nostanut kätensä pystyyn kolmen hoitokerran jälkeen, lääkärit eivät tiedä yhtään mistään mitään. Onneksi on löytynyt myös auttajia, yksi ihana osteopaatti (joka sai yhdellä hoitokerralla viikkoja jatkuneet hermosäryt jaloista pois) ja kalevalainen jäsenkorjaaja joka osaa avata niskaani. Kuitenkaan kukaan ei ole vielä tehnyt minusta ns. tervettä. Tänään kuitenkin sain taas lupauksen: sinä paranet ja minä autan sinua siinä. Ja taas minä jaksan uskoa! 

 

Share

Pages