Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Jos olisin kirjoittanut sunnuntaina olisi tästä tekstistä tullut surullinen päivä. Niitä on ollut vuonna 2016 liian monta. Mutta aikaisemmassa postauksessani kerroin jo surustani, enkä koe siitä lisää kirjoittamisen auttavan enää itseäni. Ystävät, äiti ja facebook saavat kyllä vielä valitustani kuulla.

Monena päivänä olen miettinyt miten onnellinen olenkaan! Joskus vain sitä on hankala huomata kivun takaa. Työ, ystävät, taloni, Jyri, Katja ja Filemon. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja linnut konsertoivat. Kuulostaa kliseiseltä mutta on niin hienoa ja koskettavaa, että tekisi mieli huutaa! Lopetettuani masennuslääkkeeni reilu vuosi sitten olen alkanut tuntemaan kaiken niin voimakkaasti. Itken usein surusta tai ilosta, päivittäin ja monesti ja se tuntuu siltä että elää. Tänään itkin fysiatrilla (kortisonipiikin pelkoa), bussipysäkillä sen fysiatrin ihanuutta (laittoi lähetteen niska- ja lannerangan magneettikuviin), lukiessani lehdestä jonkun elämäntarinaa, kohdatessani kivan ihmisen ravintolassa (joka kertoi kanssa itkevänsä monesti päivässä). Liikutuin kun opiskelijaryhmä kiitti minua avoimuudestani (tulivat tutustumaan tekemiseeni) ja ymmärsin kuinka uskallan taas pitkästä aikaa olla minä. Olen saanut paljon palautetta elämäni aikana suorista sanoistani ja liian kovasta äänestä ja niistä johtuen muuttunut aremmaksi ja sulkeutuneemmaksi. Viimeinen vuosi tapahtumineen on kasvattanut minua: osaan suodattaa pahimmat möläytykseni (sellaiset jotka voivat loukata toista) mutta uskallan taas olla minä. Koska en oikeastaan voi olla kukaan muu ja suurin ongelma onkin ollut se, että en itse ole hyväksynyt itseäni. Luullen, että muut eivät hyväksy. Ja jos eivät hyväksy, voivat sulkea elämästään pois. Niinkuin minäkin olen jättänyt taakseni ihmisiä joiden kanssa on liian hankalaa. 

Ihmeellisesti selviydyin siitä ahdistuksesta, joka minulle lääkkeet lopetettua tuli. Melkein huomaamatta se meni ohi, koska tilalle tuli tämä kivuista johtuva suru. Nyt taas on jonkinlaista toivoa, että tilani tästä vähän paranisi. Kuulemma vain 1% ei parane. On myös mahtavaa tajuta, että vaikka fyysinen terveys on vaakalaudalla voin pitää kiinni itsestäni. Voin yrittää olla viisaampi. Olla häpeämättä sitä mitä olen. Ja miks pitäiskään kun on näin ihana!

 

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Taidesuunnistus Tampereella taas ensi viikonloppuna! Sinulla on mahdollisuus vierailla tapahtumaan osallistuvien taiteilijoiden työhuoneilla lauantain ja sunnuntain aikana klo: 11-17. Kohteisiin on vapaa pääsy! Meidän työhuone, Studio 6, sijaitsee osoitteessa Turtolankatu 10-12. Tervetuloa!

Tämä on minulle kolmas suunnistus johon osallistun. Vuosi sitten en jaksanut, koska sehän tarkoittaa sitä, että viikonloppu menee töissä. Nyt on vähän levänneempi olo, uusia töitä mitä esitellä ja vanhempia, joista haluaisin päästä eroon. Lisäkseni näet työhuoneellamme Teemu raudaskosken, Jyri Pitkäsen, Jani Ikosen, Matti Sampelan ja Emma Keiun tekemistä.

TERVETULOA!

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Näin kevätauringon kirkastuessa tulee hirveä siivous- ja raivausinto. Ja tietysti turhista esineistä luopuminen, vaikkakin ne olisivat kauniita. Nykyään minulle riittää muutama suloinen posliinibambi ja pehmolelukettu koristeiksi. MUTTA SITTEN KOKO IDEALTA MENEE POHJA KUN PÄÄSTÄÄN JYRIN KORISTE-ESINEISIIN!

Löytyykö teidänkin hyllyn päältä kuivattuja hedelmiä, joista osa on homeessa?

Aluksi, joskus 4 vuotta sitten Jyri sanoi, että ne ovat taideprojekti ja matkalla työhuoneelle. Olen raivonnut tuosta purkista ainakin kymmenen kertaa ja viimeisen vuoden aikana nolla kertaa. Niin sitä ihminen väsyy.

Tai oppii hiljaisesti hyväksymään. Nykyään en uskalla syödä hedelmiä keittiöstämme, koska voivat olla osa jotakin projektia. Mutta kyllähän näistä voi löytää kauniita sävyjä, toisin kuin tästä herrasta.

Jyri tuo aina matkoilta tuliaisia. Eikös olekin ihanaa? Viimeksi tämä merimies löytyi kadulta. Joku on varmaan tosi surullinen kun hänet hukkasi? Tää on siis 20cm korkee eli ihan liian iso (ja ruma). Ensin se oli portaikon ikkunalaudalla (liian näkyvää), sitten makuuhuoneessa (aina näin sen matkalla nukkumaan ja zen mieleni järkkyi!) ja viimeiset kaksi kuukautta se on ollut laatikossa, joka on matkalla kierrätykseen. Laitoin sen sinne salaa (se kävi jo roskiksessakin, mutta huono omatunto alkoi painamaan) ja eilen kysyin Jyriltä "oletko kaipaillut?". Kuulemma ollut kova ikävä. En varmaan koskaan pääsee eroon tästä patsaasta joka pilaa kotini. Siis KOTIMME!

Vielä viimeisenä tällainen design suolapurkki. Tämä on kuivattu lanttu. Sain viimeviikolla kaverilta suloisen kissasirottimen, mutta sitä ei saa laittaa esille, koska tämä on niin hieno! Tätä ideaa saa muutkin käyttää!

 

 

 

Share

Pages