Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Pari viikkoa sitten huomasin, että kaikissa mustissa legginsseissäni on reikiä. Vitutti ajatus siitä, että pitäisi lähteä kaupoille ja etsiä jotkin laadukkaat yksilöt. Nyt olen käyttänyt Gina Tricot luomu-legginssejä ja todennut laadun surkeaksi. Noin kolmen käyttökerran jälkeen-> reikiä. Laatu siis on varmasti ihan perus, mitä nykyajan muutkin vaatteet ovat. Halpoja kertakäyttötuotteita. Ennen vanhaan (15 vuotta sitten) ostin sukat ja ne kestivät vuosia, nyt viiden paketin pakkauksen sukat Prismasta saavat reiän varpaaseen YHDEN käyttökerran jälkeen. RAIVOSTUTTAVAA! Kaikkein kalleimmaksi kuluttajalle tulee halvat ja huonolaatuiset vaatteet.

Muutenkin on lähiaikoina väsyttänyt muoti ja vaatteet ja se ikuinen tunne, ettei kaapista muka löydy mitään kivaa. Kaappi on täynnä, mutta vain muutama vaatekappale käy päällä. Ihana mekko kuuden vuoden takaa on ollut kerran päällä. Näitä "Mitä jos"- vaatteita vaikka kuinka. 15 hihatonta paitaa ja niistä olen käyttänyt vuoden sisällä noin neljää.

Tiedän, että olen ns. harkitseva kuluttuja ja kaapissani on varmasti vähemmän vaatteita mitä keskiverto suomalaisella. Mutta sellaisilla tilastollisilla asioilla ei ole mitään merkitystä. Haluan, että kaapissani on vain sellaisia vaatteita, joita voin käyttää jokaisena päivänä. Niin että arkinen vaate on sellainen, joka muuttuu pienellä hienosäädöllä juhlavaksi ja taas juhlava vaate taipuu myös arkiseksi. Materiaalit ovat kestäviä ja valmistustavat mahdollisimman eettisiä.

Tuskaillessani rikkinäisten legginssien hautausmaalla, päätin, että en osta vuoteen MITÄÄN vaatteita. Vaan parsin reiät umpeen ja rakastun uudelleen niihin vaatteisiin, jotka joskus tekivät minut kaupassa onnelliseksi. En siis osta myöskään kirpputorivaatteita (mielestäni sellaisen salliminen ei olisi edes mikään lakko), alusvaatteita enkä asusteita. Haluan tehdä tutkimusmatkan omaan tyyliini: minkälaisia vaatteita tulen kaipaamaan tulevan vuoden aikana? Millainen on juuri minun tyylini? 

Sääntöni ovat siis seuraavat:

- Virallinen aika 1.6.2016-31.5.2017 (olen jo aloittanut lakkoni, mutta ystäväni Kaija Papu lähtee mukaani 1.6)

- Alusvaatteita saa ostaa sitten, kun kaapissa on alle seitsemät ehjät sukat tai pikkuhousut. 

- Jos aloitan uuden harrastuksen, esimerkiksi kiipeilyn, ja tarvitsen siihen kuuluvia varusteita kuten kiipeilykengät.

Olen ollut tästä jo pari viikkoa ihan innoissani ja suhtautumiseni vaatteisiini on muuttunut, mutta siitä lisää myöhemmin!

p.s parsiminen on kamalaa.

 

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Eilen vietettiin vihdoinkin Vuoreksesta löytyvän teokseni kyltitysjuhlaa. Olin nukkunut 4 tuntia enkä ollut varmaan vielä selvinnyt aamuyön nauruista! Paikalla oli yllättävän paljon tuttuja ja tuntemattomia. Kuvittelin, että paikalla olisivat äiti, Jyri ja Kaija enkä kerinnyt stressaamaan "puhettani". Hyvä näin! Kiitos vielä kaikille paikalle jaksaneille! Samaisena aamuna Aamulehdessä oli tällainen.

Eilen ilmestyi nettiin myös ktiriikkiblogi Nokkosen haastattelu. Sen voi lukea kokonaisuudessaan täältä

Ja vielä yksi! Le cool haastatteli aiemmin keväällä. Juttu luettavissa täältä!

 

 

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahasto myöntää apurahoja tieteelliseen ja taiteelliseen työhön sekä merkittäviin kulttuurihankkeisiin.

Vuonna 1987 aloitan koulun. Olen iloinen lapsi.

Vuonna 2016 rahasto saa yhteensä n. 900 hakemusta.

Saan uusia lempinimiä: Sammakko, Sonni, Ruma.

400 hakemusta tieteeseen, 500 taiteeseen.

Yritän oppia, mutta en ymmärrä lukemaani. Saan huonoja numeroita ja olen tyhmä.

Etusijalla ovat maakunnassa asuvat hakijat, maakunnassa suoritettava tai siihen kohdistuvat hankkeet.

Läheinen ihminen on henkisesti sairas. Siskoni ja minä saamme kärsiä siitä.

Vain neljälle ammattikuvataiteilijalle myönnetään rahoitusta.

Luokkakaverini Toni lyö minua kymmeniä kertoja täysillä nyrkillä päähän huutaen lyöntiensä tahtiin "Ruma! Ruma! Ruma!".

Kahdelle puolen vuoden työskentelyapurahat, yhdelle kohdeapuraha.

Minusta ei tule koskaan mitään. 

Vain yhdelle vuosiapuraha. Sen saan minä.

Minä olen tähti.

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Kauneudenhoitotuote. Sellainen tuote, jonka kanssa suhteeni on aina ollut olematon. Nuorena osasin hienosti rumentaa ja tukehduttaa ihoani meikeillä ja joillakin myrkyllisillä meikinpoistoaineilla. Noin 20-vuotiaana meikkaaminen jäi, koska en enää jaksanut. Kun sitten muutaman vuoden kuluttua yritin tehdä kauniin ja luonnollisen meikin, naurahti poikaystävä: pese naamas! 

Ihoni olen aina hoitanut pesemällä sen ainoastaan vedellä kolmen päivän välein, samalla kun pesen hiukseni. Ystävä ostaa kolmea eri ainetta, jota kuuluu hieroa naamaan iltaisin. En tajua yhtään mistä se puhuu? En ole koskaan käyttänyt mitään ihorasvoja, paitsi kasvoihini jotka ovat kuivat. Tietysti olen hyvässä asemassa kun en omaa atooppista ongelmaihoa ja aknestakin pääsin 21-vuotiaana. En kuitenkaan usko, että "ulkoapäin hoitamisella" on juurikaan merkitystä. Itse uskon sen vaikuttavan, mitä laitat suustasi sisään. Olen syönyt jo tosi monta vuotta ns. terveellisesti. Kaiken sen kuitenkin kumoaa lähes jokailtainen karkkipussi. Riippuvuus, josta voisi kirjoittaa enemmänkin.

Mutta nyt on tapahtunut muutos. Sain ystävältä Madaran Sos Moisture Creamin. Nyt pesen kasvojani ainakin kerran päivässä ja hukuttaudun ihanaan ruohontuoksuun! Tuntuu, että haluaisin tilata kaikki Madaran tuotteet ja kylpeä niissä! Viimeisten vuosien aikana olen tullut tosi hajuherkäksi enkä kestä oikein mitään keinotekoisia hajusteita. On ihanaa löytää tuoksu joka ei laukaise pääkipua ja pahoinvointia. 

Toinen muutos on deodorantti. Olen jo pitkän aikaa etsinyt luonnollista tuotetta, joka pitäisi hienhajun kurissa- mutta sellaista ei ole löytynyt. Muutama päivä sitten sain vinkin kookosrasvasta kainalossa. Nyt on jo kolmas päivä kokeilussa ja on toiminut. En kyllä ihan vielä pysty uskomaan tätä ihmettä. Mutta esimerkiksi eilen tuli hikoiltua pariinkiin otteeseen ja tänä aamuna kainaloni ei tuoksunut yhtään miltään muulta kuin puhtaudelta. Jyrikin pakotettiin haistamaan! Kookosrasvaa on levittäytynyt myös käsivarsiin ja oon ihan koukussa.

Nyt vasta ymmärrän vähän, miksi niin monet tykkäävät erilaisista ihonhoitotuotteista. Tuntuu pieneltä luxukselta aamuisin. Itsellä siihen liittyy kai vanheneminen. Minulla on sellainen olo kuin olisin vanhentunut viimeisen vuoden aikana enemmän kuin aiempina vuosina. En tiedä onko tunteessa totuutta mutta uskoisin fyysisten kipujeni ja sen tuomien rajoitteiden olevan osasyy. Minua ei haittaa lisääntyvät rypyt naamassa, ne kertovat paljosta naurusta ja geeniperimästä (mummuni on yhtä ryppyä). Mutta kun keho kipuilee kuin 90-vuotiaalla, se onkin jo masentavampi juttu. Kun vielä siihen löytyisi toimiva mömmö!

 

 

Share