Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Talossani alkaa katto- ja julkisivurempat (kuvan mineriittilevyt poistetaan ja tilalle tulee laudoitus, vasemmalla oleva homeinen autolli puretaan). Nyt on valittu paras tarjous+tekijät ja on aika löytää omakotitaloon oikea vaaleanpunainen sävy. EI TODELLAKAAN MIKÄÄN HELPPO HOMMA. Remonttifirmojen värikartoista löytyy vain ihan vääränlaisia: liikaa beigeä, liian äklö, liian tumma, liian lämmin/kylmä, ihan väärä, ei yhtään sopivaa. Ja vaikka löytyisikin "ehkä aikalailla oikea sävy" on värikartasta löytyvän pienen alueen suhteen hankala kuvitella miltä väri näyttää suuremmalla alueella. Olisi nimttäin kamalaa saada väärän värinen vaaleanpunainen talo! Tajusimme, että helpoiten saa oikeanlaisen sävyn löytämällä oikean värisen talon ja kysymällä asukkailta sen sävyn. Omalla asuinalueellani on kaksi vaaleanpunaista taloa, mutta niistä toinen on liian marjapuuromainen ja toinen lähes valkoinen. Seuraavana päivänä äitini ajeli Nekalassa ja löysi omasta mielestään hyvän värisen talon ja myös selvitti maalin sävyn. Kun kävin katsomassa taloa, totesin senkin sävyn vääräksi (liian possu!). Vaaleanpunaisia taloja on alueella kymmeniä ja kaikki vääränlaisia! PAITSI YKSI. Ajaessamme ystäväni Asikaisen talon ohi, kolahti sävy: siinä se on! Olimme kuitenkin jutelleet edellisenä päivänä puhelimessa talon sävystä mutta heillä ei ollut tiedossa käytettyä maalia. Kävin kuitenkin (luvalla) repimässä maalia seinästä ja vertailin maalia K-raudan valikoimiin. (Tämä valokuva ei kerro sävystä yhtään mitään)

Vaikka kyseessä oli jokin vuosikymmeniä sitten seinään laitettu väri, löysimme lähes ellei täydellisesti saman sävyn Tikkurilan vanhan ajan väreistä.(Tämäkään näyttökuva ei kerro teille minkälainen valitsemani sävy oikeasti on)

Ostin pienen purkin maalia ja aion vielä testata sitä puulle, mutta olen kyllä aikasta varma, että tämä on se sävy johon päädyn. Jos teitäkin kiinnostaa, voitte lähteä kevätretkelle Nekalaan ja yrittää arvata mikä on se täydellisen vaaleanpunainen talo, jossa ystäväni asuu.

 

 

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Olen tehnyt mielestäni hyvää eroa viimeiset 9 kuukautta. Tänään avioero tuli voimaan.

Hyväksi eroni on tehnyt se, että päätös on ollut yhteinen, kumpikaan ei halunnut väkisin enää yrittää. Oli yritetty alusta saakka (ehkä vähän liikaakin ja liian kauan). Mutta vaikka ero olisi kuinka paljon yhteinen päätös ja hyvä, ei se silti ole ollut helppoa (se on ollut välillä kamalinta). Hyvässä erossakin unelmat ja suunnitelmat muuttuvat, turvallinen, välittävä ja rakas ihminen ei enää voi olla yhtä läheinen kuin ennen. Elämänikään ei ole muuttunut yhtään helpommaksi, mutta riidat ovat loppuneet kotona ja arki on rauhallisempaa. Toisaalta tunnen itseni välillä epäonnistuneeksi, ehkä siksi että ylipäänsä menin naimisiin, vaikka en missään nimessä väitä, että kuluneet 7 vuotta olisivat jotakin, mitä katuisin. Olen varmasti oppinut itsestäni (ja kasvanut niin paljon) enemmän, mitä ilman tätä suhdetta olisin.

Hyväksi eroni tekee myös se, etten syyllistä toista ja annan hänelle tilaa luoda uutta elämäänsä. Osana eroa on hyväksyttävä tosiasiat, kuten se, ettei tämä ero voi mennä juuri niinkuin minä haluan (vaikka se olisikin raskaampaa niin). Kuitenkin tiedän, että meidän suhde oli ainutlaatuinen, koska kukaan muu ei voi kokea samoja hetkiä.

Suhde oli myös molempia sairastuttava. Minä sairastutin varmasti käytökselläni toista. Toisinaan tunnen sanoistani ja teoistani tosi huonoa omaatuntoa, enkä voi kuin oppia virheistäni. Jos en opi ja toistan samanlaista toimintaa tulevaisuudessa, silloin en saa itseltäni anteeksi. Oman itsen on aina helpompi unohtaa toisen satuttavat teot, koska itseensä suhtautuu niin epäinhimillisen kriittisesti. Tärkeintä on se, että olen katsonut peiliin ja nähnyt siellä itseni.

Suhteen aikana aloin uskomaan, että olen paha ihminen ja uskon tuollaisten itsesyytösten olleen myös osasyyllisenä moniin kroonisiin kipuihini. Se, että yritin kuunnella itseäni ja olla rehellinen, satuttikin toista. Ja vasta eron jälkeen olen ymmärtänyt, etten minä olekaan paha. Meillä oli vain niin eriävät näkemykset, eivätkä ne tehneet keskenään rauhaa. Ikäänkuin olen vapautunut kamalasta syyllisyydestä. Se mitä olenkin nyt oppinut on rehellisyys ennenkaikkea itseäni kohtaan (ja sen avulla muitakin kohtaan). On niin tärkeätä kuunnella omaa itseään, vaikkei sekään ole aina helppoa. Ympäristön opitut mallit ja mielipiteet sekoittavat myös niitä itselle oikeita ajatuksia ja asioita. Minulle on ollut tärkeätä se, että kyseenalaistan myös itseni. Minä haluan olla itsenäinen, en niinkuin tilkkutäkistä puolet ihan rikkinäisenä ja vajaana. Niin, ettei koko maailmani romahda yhden ihmisen mukana. 

(kuvassa keskeneräinen tilkkutäkkimaalaukseni)

Lue myös:

Yksi ero miljardeista

Tuhkaa

 

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Olen ollut niin syvissä mietteissä viimeiset viikot ja kohta vuoden tässä hemmetin vaatteiden ostolakossa, että nyt sitten vähän muunlaista. Ostin kaksi uutta huulipunaa Ruohonjuuresta. Molemmat ovat merkiltä Zuii. Eipä noissa kuvissa paljon eroa huomaa, mutta toinen (Classic Red) on enemmän pinkkiin menevä ja toinen (Fire) oranssiin menevä punainen. Viimeisen vuoden aikana olen siirtynyt aikalailla kokonaan luonnonkosmetiikkaan. Meikkiä ei juuri tule käytettyä, mutta ihmeesti huulipunaa on alkanut nyt kulumaan (äitini sanoi, että se on vanhan naisen keino näyttää nuoremmalta!).

Myyjä kehui, että tämän merkin väri pysyisi huulissa pidempäänkin. Itsellä on niin ankea kokemus luonnonkosmetiikka huulipunasta kymmenen vuoden takaa (huulet kuivuivat rusinaksi eikä väri pysynyt), että siitä on hankala päästä eroon. Mutta tosiaan meikitkin ovat siitä kehittyneet ja merkkejäkin on nykyään niin monia. Ainakin omistamani Laveran huulipuna on ihan ok. Itse käytän luonnonkosmetiikkaa, koska en halua itseeni/ympäristöön synteettisiä aineita. Luonnonkosmetiikka ei tarkoita myöskään aina vegaanista tai taetta eläinkokeettomuudesta (tämän tajusin itse vasta hiljattain). Ainakin netti sanoo, että Zuiin meikit olisivat eläinkokeettomia, mutta ainakaan purkissa ei ole Leaping Bunny merkkiä. Olen kyllä ymmärtänyt että voi hyvinkin olla eläinkokeetonta ilman tuota merkkiäkin. En tiedä! Älkää kuunnelko minua!

p.s Huulipunan laittamisesta tunti ja tilanne se, ettei tarvetta vielä lisätä! Muisk!

Lue myös:

Pahan hajuiset ihmiset

Luontaiskosmetiikka helvetistä

Kauneudenhoito

 

Share

Pages