Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Perjantai-iltana kävelin kotikatuani ja näin naapurin pariskunnan tekemässä pihatöitä. Yhdessä mutta erikseen he siellä kyykkivät ja puuhastelivat omiaan. Tunsin vihlaisun sydämessäni! Itse olin matkalla keskustaan kuuntelemaan yhtä keikkaa, minulla oli pirteää huulipunaa ja olen vapaa tekemään mitä haluan. Ei sekään huono juttu! Ehkä tämä esimerkki kuvastaa hyvin valinnat, joita me elämässämme teemme. Oma kokemukseni on kertonut minulle sen, ettei minun kuulu asua yhdessä kumppanini kanssa, koska en ole sellaiseen nyt tai ehkä koskaan tarpeeksi joustava. Silti kadehdin ihmisiä, jotka voivat jakaa niin intensiivisesti arkensa. Kun olen valinnut tällaisen ns itsenäisen/vapaan elämän, joudun myös luopumaan paljosta. Jokaisen vain tulee itse miettiä mikä on elämässä ehdotonta ja minkä asian kanssa pystyy joustamaan. Vaikka valitsen oikein itselleni, joudun luopumaan jostakin turvallisesta ja seurauksena on kaipuu. 

Tiedostan kaipaavani läheistä parisuhdetta. Etenkin masennuskausina kaipaan kainaloa ja rakkautta. Vaikka ympärillä onkin monta hyvää ystävää, eivät ne vastaa romanttista suhdetta. Kaukosuhteeni uuteen ihmiseen on ihana ja merkittävä, mutta myös samalla surullinen ja haastava. Erostani on nyt 21 kuukautta ja miettiessäni elämääni hahmotan uuden ajan alkavan siitä. Tässä uudessa elämässäni minulla on ollut kolme masennusta. Jokainen on lauennut silloin, kun tunnetasolla on tapahtunut jotakin voimakasta ja arkeani heilauttavaa. Tämä viestii minulle siitä, että elämäni olisi hyvä olla mahdollsimman tasapainoista. 

Sana tasapainoinen ei ole ehkä ensimmäinen joka tulee mieleeni miettiessäni elämääni. Ammattini olen kokenut etenkin viimeisen vuoden aikana stressaavaksi. Tähän tietysti vaikuttaa myös fyysinen/henkinen kuntoni. Kun on tulossa näyttelyitä on pakko tehdä (vaikka tiedän, että minulla on kaikki perusteet tällä hetkellä sairaslomaan). Sopimus on allekirjoitettu ja jos perun joudun kuitenkin maksamaan galleriavuokrat. Tällöin kaikki olisi vielä turhempaa! Vain taiteilija voi ymmärtää mitä on tehdä ammattitaitoisesti töitä vuodesta toiseen ilman palkkaa. Rahattomuus stressaa, jaksaminen stressaa, omien ideoiden kiinnostavuus ehkä kanssa. Myöskään tapani olla suhteissa ei ole helpoin, mutta ymmärrettyäni etten voi jakaa elämääni vain yhden ihmisen kanssa, ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Monisuhteisuudessa tulee aika usein yllättäviä käänteitä ja mukana on niin monen ihmisen tunteet ja toiveet ja kaikkia niitä tulee kuunnella ja pyrkiä ymmärtämään, unohtamatta ystävällisyyttä ja 100% rehellisyyttä (nämä kaikki tulisi tietysti olla mukana ihan kaikissa ihmissuhteissa, ei vain polyamorisissa).

Ilman tätä perinnöllistä geneettistä sairautta elämä olisi usein varmasti helpompaa, mutta varmasti myös usein vaikeaa! En itseasiassa koe elämän haasteita mitenkään negatiivisina, koska ihminen voi aina opetella uusia tapoja olla ja suhtautua, voi aina oppia ja muuttua (sekin on valinta!). Ja kun selviää haasteista saa siitä selviytymisestä taas luottamusta ja voimia. 

 

 

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Kaksi viikkoa sitten alkoi taas masennus. Oli hankalaa ymmärtää sitä, koska viimeiset kuukaudet ovat olleet niin hyviä. Ainakin minä aina masennusjakson jälkeen elän hetken siinä luulossa, etten enää masentuisi. Eihän siihen tilaan kukaan haluaisikaan takaisin, kun on kerta taas alkanut voimaan paremmin!

Tein merkittävän oivalluksen masennuksestani ja uskon tämän helpottavan masennusjaksojeni kestämistä. Vaikka ikävät tapahtumat voivatkin laukaista masennuksen, ei minun masennukseni vaadi välttämättä mitään vastoinkäymistä. Masennus vain tulee kun haluaa ja on poissa jonakin aamuna. Se ei tule minulle hitaasti vaan se on tullut yön aikana kun herään. Masennukseni kestää muutamasta viikosta muutamiin kuukausiin. Masennus tuntuu minussa fyysisenä kipuna: varpaista päälakeen on jännittynyt olo (muistatteko miltä tuntui kasvukivut lapsena, sellaisia), samalla joku kuristaa tai on ikäänkuin kaatanut sementtiä suustani sisään ja sinne se on kuivunut. Ei mikään unelmieni olo. Tilannetta on aina, läpi koko elämäni, pahentanut se, että tällaisessa tilanteessa alan etsimään syytä masennukselleni. Sekin on täysin luonnollista, toivoo, että pahalle ololle löytyy syy, jolloin sitä pystyy alkaa purkamaan. Mutta nyt kun olen ymmärtänyt masennukseni olevan "vain sairaus", en väkipakolla etsi kaikesta mahdollisesta syitä, näin myös vahingossa mustamaalaten elämäni hyviäkin asioita. Vahingossa syyllistäen elämässäni olevia tapahtumia, kohtaamisia, valintoja- näin säästäen itseäni huomattavasti. Syyksi jää vain masennus. 

Tämän tiedon ansiosta, pystyn elämään masennukseni kanssa niinsanotusti normaalia elämää. Ikäänkuin hengitän koko päivän, annan pahan olon olla tuossa, mutta en alistu sille. Se on osa minua mutta ei määrittele minua kokonaan. Takerrun päivän kivoihin hetkiin, jotka kestävät muutamia sekuntteja. Ne muistuttavat minua siitä millaista elämä on kun voi taas joskus paremmin.

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni