Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Monet tekstit ovat jääneet kirjoittamatta: tärkeät oivallukset, kokemukset, kohtaamiset ja se, kuinka auki olen ollut. Kuinka olen miettinyt missä minun kuuluu asua ja mitä minun kuuluu tehdä? Mitä minä haluan? Kuka minä olen? Mitä minä jaksan? (ja voi miksi tätä miettii vielä 38-vuotiaana ja aina vaan...)

Vaikka ajat ovat olleet levottomia ja olen tuntenut turhautumista suurimman osan elossa oloani, tunnen silti olevani tasapainoisempi kuin koskaan. Kestän myös sen epämääräisen ainaisen kaipauksen, jota kannan mukanani. Ehkä se kaipaus juuri vie eteenpäin, pakottaa hitaasti muutokseen, pitää elossa. 

Yksi päivä kerroin ystävälle kuinka pelkään syrjäytymistä. Tämä syrjäytymis-ajatus liittyy ehkä siihen, etten ole käynyt työhuoneella melkein kolmeen kuukauteen. Ei tee töitä->syrjäytyy. Olen kuntouttanut itseäni ja keskittynyt ystäviin, siinä sivussa vähän tehnyt pakollisia töitä. Siinä sitten ymmärsin puhuessani kuinka älytön tämä minun syjäytymispelkoni on! Minähän olen juuri ollut syrjäytyneen vastakohta. Olen nähnyt paljon vanhoja ystäviä ja kesän aikana tutustunut uusiin ystäviin, rakastajiin, kerjäläisiin, ohikulkijoihin. Olen kohdannut ihmisiä sellaisella ennakkoluulottomuudella, mihin en ole aikaisemmin pystynyt (koska olen pelännyt). Ja sitten rupesin miettimään sellaista tavallista perheellistä työssäkäyvää ihmistä, joka matkustaa aamulla työpaikalleen, sieltä kaupan kautta kotiin lastensa ja puolisonsa luokse. Että kyllähän sellainen (yhteiskunnalle kyllä tuottavampi yksilö) on minua syrjäytyneempi! Että miksi minä syyllistän itseäni niin paljon jostakin helvetin työntekemättömyydestä?

Kävin muuten viimeisen kerran lääkärillä. Sanoin siellä, etten enää tule tänne. Yritin ajaa osatyökyvyttömyyseläke-asiaani ja lääkäri kirjoitti lähetteen psykiatriselle (ajattelin, että fyysiset vammat ja psyykeongelmat yhdessä mahdollistaisivat eläkkeen). Kun sitten lähete tuli bumerangina takaisin psykiatriselta minun mittani täyttyi. Olen nyt tapellut kolme vuotta ja tuli sellainen ajatus, että tämän tappelu myös pitää minua sairaampana. Joudun jatkuvasti miettimään tilaani, todistelemaan ja toistamaan. Huomaan, että "invalidisoitumiseni" on alkanut määrittelemään valintojani ja supistaa mahdollisuuksiani elämässä. Nyt siis päästän irti ja yritän uskotella itselleni olevani terve. Hei! Olen terve!

Oli muuten tosi hienoa ystävien häissä kun en ollutkaan ahdistunut siitä rakkaudesta ympärilläni. Aikaisemmin olen saattanut olla tosi ahdistunut onnellisten pariskuntien keskuudessa. Minulla on ollut yksinjäämisen pelko! En kuitenkaan ole seurustellut kahteen vuoteen, mikä on itselleni "yksin" pisin aika. Minulle ei ole enää tärkeintä se, että olisin jollekin toiselle maailman tärkein ihminen. Se riittää kun ympärillä on monia rakkaita ihmisiä ja heistä jokainen rakastaa minua erilailla. Tämä muutos ja oivallus tajunnassani vähentää myös sitä jotakin selittämätöntä kaipausta. Tiedän, etten tule koskaan olemaan yksin tai yksinäinen.

 

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Vaikkakin tämä matka on ollut hyvä on pakko kertoa tästä kamalasta tämänpäiväisestä kokemuksesta. Muuten en ole täältä kuulumisia tänne kirjoittanut koska puhelimella se on rasittavaa. Nyt kuitenkin olen tämän päivän tapahtumasta niin järkyttynyt että tämä on jaettava jonnekin. 

Ostin tiistaina 31.7 uudet kengät
Berliinin Prenzlauerbergissä osoitteessa Greifswalder str.33 sijaitsevasta kenkäkaupasta Grümbein Schuhsale. Käveltyäni kengillä päivän, huomasin kumisen ulkopohjan repsottavan molemmissa kengissä. Pyysin ystäväni kirjoittamaan minulle saksaksi "olen kävellyt näillä päivän ja pohja on jo hajonnut. Onko mahdollista palauttaa kenkiä tai saada osa rahoista takaisin"- tekstin, koska ostotilanteessa myyjä ei puhunut englantia.

Täysin suomalaiseen asiakaspalveluun tottuneena menin kenkien ja kuitin kanssa liikkeeseen. Sama myyjä oli paikalla. Hän puhui saksaa ja hoki Nein! Nein! Seisoin paikoillani ihmeissäni kunnes takahuoneessa oleva miesoletettu (siis hirviö!) alkoi huutamaan saksaksi. Ymmärsin paljon, koska olen lapsena opiskellut saksaa. Hän sanoi mm "et ole Englannissa tai Usassa, joten puhu saksaa tai lähde takaisin sinne mistä tulit / painu helvettiin". Itse en pystynyt sanomaan mitään, tilanne oli niin outo. Siinä vaiheessa pihalta tuli toinen hirviö joka puhui englantia. Hänkin huusi ja kun yritin keskustella minut keskeytettiin jatkuvasti. Sain kuulla kuinka Englannin prinsessa käyttää samaa kenkämerkkiä, eikä ole mahdollista että kenkä hajoaa niin nopeasti. Hän hoki viisi kertaa että mene ja googleta kenkämerkki niin näet miten rikkaat ihmiset käyttävät juuri näitä laatukenkiä! Minun tulee kuulemma myös miettiä missä ja miten näillä hienoilla kengillä kävelen. Yritin kertoa etten ole kävellyt kuin kaupungissa hoidetuilla kaduilla, mutta ei minua kuunneltu. Siinä vaiheessa aloin itkemään ja paniikissa änkytin jotakin ja yritin puolustautua. Tuntui, ettei millään sanomallani ollut merkitystä koska liikkeen myyjät/omistajat olivat päättäneet kohdella minua vihollisena. Kaikki kolme huusivat! En myöskään muista olenko koskaan joutunut tällaisen rasismin kohteeksi?

Edit: tämän tekstin kirjoitettuani löysin seuraavan palautteen kyseisestä liikkeessä: 

Seuraavaksi he heittivät kenkäni lattialle huutaen "fuck off" yms rakentavaa. Nappasin kengät mukaani ja viskoin mennessäni heidän hyllyiltään muutamia kenkiä alas. Englantia puhuva hirviö juoksi perääni vielä kadulle ja jatkoi raivoamistaan. En osannut kuin paeta ja itkeä hysteerisenä.

Asunnollani katsoin käsinkirjoitettua kuittia ja siinäkin päivämäärä oli väärä. Ostopäiväksi oli merkattu 21.7. Kuitissa lukee, että tuotteilla on 8 päivän palautusoikeus, mutta jo ostohetkellä (31.7) minulta tuo oikeus evättiin. Maksoin myös käteisellä joten en pystyisi todistamaan virheellistä kuittiakaan.

Huomenna on viimeinen päiväni täällä ja se on hyvin kiireinen, koska puran ja pakkaan näyttelyni, sekä siivoan residenssin. Jos minulla olisi enemmän aikaa en jättäisi asiaa todellakaan tähän. Suoraan sanottuna vituttaa että tuollaiset tyypit saavat jatkaa huonoa toimintaansa ilman minkäänlaisia seurauksia.

Tässä vielä kuva kengistä, joilla ei kuulu kävellä ollenkaan.