Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Piirrän puuväreillä seinän kokoisia kuvia.

Piirrän puuväreillä 372 lintua.

Piirrän kiiltokuva-arkin monimetriseksi.

Mut yhden lätyn paistamiseen ei riitä hermot. 

Jos joku tietää täydellisen gluteenittoman ja vegaanisen PANNUKAKKU reseptin kertokoot sen minulle heti!

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Hirveet paineet tuli kun eräs vakilukija (olkoon nyt nimerkiltään "Äiti") kysyi jo melkein viikko sitten, että miksi et ole kirjoitellut? Joteskin vakitahtini on ollut noin 1 postaus/vko. Ihan silleen miten itsestään tulee. Nytkin on pyörinyt erilaiset kirjoitusaiheet mielessä, mutta en ole kai malttanut elämältä. Tai sitten norjalainen sarja Skam on siihen syy, ainakin joinakin päivinä. Katsoin kaikki kolme kautta kolmessa illassa, yössä ja aamussa. Jokaisessa kaudessa on omat rakkaustarinansa. Olen ihastunut yhteensä viiteen teiniin viikonlopun aikana. Nyt sitten yritän päästä heistä kaikista yli ja ymmärtää sen, ettei heitä ole olemassakaan ja vaikka olisikin olisin heidän silmissään vanhus. Tai ehkä olen sarjan Noora 36 vuotiaana?  

Nyt kun olen pääsääntöisesti kitunut viimeiset 1,5vuotta, saan varmaankin hehkuttaa elämän ihanuutta? Vihdoinkin tunnen olevani kokonainen yksin. En kestä sitä heikkoutta itsessäni, jonka huomaan ajautuessani parisuhteeseen. Muutun avuttomaksi ja lopulta rupean inhoamaan itseäni. Myöskin se, ettei exäni voinut hyväksyä eräitä puolia minusta sai minut oikeastaan vihaamaan itseäni. Nyt en enää näe itseäni vain pahana ja huonona, vaan voin hyväksyä itseni ja olla vain oma itseni. Kuinka ihanaa! On tietysti parasta olla tämän ikäinen- en palaisi mistään hinnasta vuoteen -96. Olen varmaan vasta tänään yhtä viisas mitä Skamin teinit. Sarjassa on tosi hyvää keskustelua esim feminismistä ja homoseksuaalisuudesta. Yksi ystävä totesi, että olisi varmaan säästynyt terapialta, jos tämä sarja olisi tullut meidän nuoruudessa. Joten katsokaa! Löytyy areenasta. 

Tämä on ollut mahtava viikko. Piti kertoa yhdestä näyttelystä, yhdestä kirjasta, yhdestä ravintolasta, yhdestä teatteriesityksestä, yhdestä saunasta ja avannosta- mutta nyt oon vaan iloinen kun sain ystävältä vaatteita. Mun vaatteidenostolakko on kestänyt 8kk ja vielä 4kk jäljellä. Ystävä itse kutsui vintilleen penkomaan kirppiskamaa ja sain ottaa mitä haluan. Ekana tällainen hieman outo valinta: tekonahkahame. Kokeilin tätä vähänku vitsillä, mutta olikin tosi mukava ja jos tän kanssa yhdistää esim tämän kukkapaidan, se ei ole enää ihan niin kinky. Sain siis myös tämän paidan.

Hameen kanssa sopii myös tämä musta napapaita. Ehkä tällästä kokonaisuutta en osaisi käyttää.. tulis liian tyrkky olo. Vaikka ei tyrkyssä lookissa ole mitään vikaa, mutta itsellä olis epämukava olo. Ja tässä nyt kun mietin niin ei mikään tyyli ole tyrkky! Tietysti saa pukeutua miten haluaa ilman, että kukaan puuttuu, häiritsee tai määrittelee pukeutumisen perusteella.

Tässä tällainen polyester mekko. Yleensä en tykkää keinokuidusta kun se hiostaa ja tuntuu ikävältä iholla, mutta tämä on tosi pehmee ja ohut. En kyllä yhtään tiedä tuleeko tätäkään käytettyä. Mutta mun tosissaan tulisi opetella pitämään uudenlaisia vaatteita kun oon niin jämähtänyt tietynlaisiin trikoohameisiin ja paitoihin ja lempivärini on musta. Siis kyllähän sillä on mulle paljonkin merkitystä minkälaisia vaatteita käytän, mutta en tykkään että mulla olis sellanen olo että pomppaan esiin porukasta. Tai että tunnen vaatteen päälläni jotenkin epäistuvana tai ylipäänsä tunnen sen. 

Sit vielä raidallinen maximekko. Just tällaista oon toivonut vaikka varmaan käytän tätä vaan yöpaitana. Lämpimämmällä tää on varmana kiva farkkutakin tai lyhyen villatakin kanssa, mutta talvitakin kanssa näyttää vaan typerältä jos on pitkä mekko. Suuret on nää nykyset murheet!

Ihan helvettiä muuten ottaa näitä selfieitä!! Aina samat maneeriset poset ja tosi hankalaa saada vaatetta esille sellasena mikä se livenä on. Huh! Olen uupunut!

Kiitos maailman paras Emma näistä vaatteista!

Share

Ladataan...
Sairaan Ihana Sanni

Uuden teokseni idea syntyi kun ensi kesänä Hyvinkäällä järjestettävän TAJU-2017 näyttelyn kuraattori soitti ja halusi näyttelyyn vanhan teokseni vuodelta 2010. Tein teoksen sydänsuruissani. Jyri ei enää halunnut kiusata minua vaiheilullaan ja päätti lopettaa lähes vuoden kestäneen tapailun. Piirsin sata tuntia ja juuri ennen kuin teos valmistui Jyri halusikin olla taas kanssani. Nyt tästä on kulunut 7 vuotta ja olemme tehneet yhdessä lopullisen eropäätöksen. Kuraattori siis pyysi näyttelyyn teoksen, joka on ollut minulle ns. erotyö. Hän kertoi tilassa olevan tilaa toisellekin teokselle, voisin tuoda jotakin vanhaa tai tehdä uutta. Varmaan muutama päivää ennen olin miettinyt ahdistuneena tuplapeittoa, jonka saimme häälahjaksi ja jonka alla olimme aina nukkuneet. Pystyisinkö vielä jatkossa nukkumaan tämän peiton alla (tai saisinko laitettua siihen ylipäänsä pussilakanaa: teimme sen aina kaksin)? Silloin keksin, että maalaan peittoon kangasväreillä meidät nukkumassa. Idea tuntui tosi hyvältä, toimisi kuvaparina myös vanhan teokseni "I had a dream" kanssa. Teos on kooltaan 1,5m x 2,3m ja piiretty puuväreillä.

Pikkuhiljaa tajusin, etten pystyisi maalaamaan peittoon. Se on liian pehmeä täytteensä takia eikä kankaan pingottaminenkaan olisi mahdollista. Päätin ommella peiton itse. Tajusin, ettei katsojalle ole kuitenkaan merkityksellistä onko peitto juuri se peitto, jonka alla olemme nukkuneet. Päätin ostaa hyvää kangasta, maalata kuvan siihen ja lopulta ommella peiton. Oppisi samalla yhden uuden asiankin. 

Kuvittelin, että kuva, jonka maalaan tulisi ottaa työhuoneellamme. Mielessäni oli, miltä sen haluan näyttävän. Minun kainalossani kissa, vieressä Jyri peiton alla. Katja-koira jalkopäässä. Lopulta lavastaminen eläinten kanssa tuntui liian hankalalta. Yhtenä aamuna Jyri otti minusta ja kissasta kuvan. Kun ystävä tuli kylään laitoin Jyrin makaamaan sänkyyn ja ystävän siihen viereen asennossa, jossa itse olin Jyrin ottamassa kuvassa. Lopuksi lisäsin photarilla  itseni ystävän tilalle ja Katjan jalkopäähän. Kuvankäsittelytaitoni ovat surkeat mutta saan siitä itse selvää. 

Seuraavaksi mietin koon sopivaksi heijastamalla kuvan seinään. Halusin ihmishahmojen olevan realistisen kokoisia tai hieman suurempia. Mietin myös yleisten sänkyjen kokoja (teoksen voi esittää seinälle ripustettuna tai sängynpeitteenä sängyllä). Päätettyäni ostin kankaan ja sitten vasta rupesin murehtimaan sitä kuinka käytännössä maalaan suurta (1,6m x 2m) kangasta. Käytäntö voisi olla fyysisesti terveelle henkilölle ihan ongelmaton, teoksen voisi tehdä vaikka lattialla. Itse en pysty työskentelemään lattiatasossa. Pyörittelin, miten saisin pienempiä osia pingotettua kerralla ja kuinka se oikeasti toimisi. Kunnes keksin tehdä kuvasta tilkkutäkin. Näin voisin työskennellä selkääni kuunnellen istuvalteen tai seisaaltaan, ihan missä vain. 

Viimeviikon aikana tulostin kuvan 20cm x 20cm osissa, leikkasin ne ja kiinnitin sen seinälle.

Seuraavaksi leikkasin tilkut. Tänään aloitin ensimmäisen kuvan maalaamisen. Laskin, että minun pitää maalata seuraavat 4kk kuva päivässä, näin ompelulle jää aikaa kaksi viikkoa. Teos on tulossa Tampere-taloon esille toukokuussa.

Nyt jo pikkuisen jännittää tuleeko tämän kanssa kova kiire? Kangasväritkin haisivat ihan tosi pahoille. En ole huomannut tätä ongelmaa aikaisemmin, joten hajuherkkyyteni on pahentunut siitä kun viimeksi niitä käytin. Nyt pitää vaan toivoa, ettei joudu olemaan päänsärkyisenä koko lopputalvea ja kevättä. Vaikka jännitänkin aina maalamisen aloittamista tuntui se taas aivan ihanalta! 

Share

Pages