Ladataan...
Sanni Eveliina

Minua on taas mietityttänyt aihe, jonka huomaan vaikuttavan merkittävällä tavalla omaan elämääni. Joka vaatii rohkeutta, omien arvojen ja mielipiteiden sinnikästä puolustamista, paineensietokykyä ja vielä kaikkea muuta siihen päälle. Mutta jonka olen huomannut antavan niin monin verroin takaisin; tunteen vapaudesta ja onnellisuudesta, tyytyväisyyden omaa elämää kohtaan, itsevarmuutta sekä jotain, joka niin helposti katoaa maailman tuuliin mutta jonka omistaminen on kultaakin kalliimpaa. Uskalluksen elää omannäköistä elämää.

Niin monta kertaa en ole uskaltanut, olen jälleen luovuttanut, kaatunut rähmälleen kuralammikkoon ja löytänyt itseni nurkasta ruikuttamasta. Kunnes on ollut pakko yrittää uudestaan. Niin monta kertaa olen tuntenut ahdistusta siitä, että päädyn elämään muiden mukana, päätynyt elämään toisten elämää. Tehnyt kompromisseja muiden vuoksi, vaiennut, sanonut, ettei halua olla vaivaksi. Mutta onko se antanut sitä, mitä olen kuvitellut saavani? Ei. Kukaan ei ole kiittänyt minua tekemistäni uhrauksista, kukaan ei ole sanonut, että onpa hyvä, että aloit elää kuin minä elän. Edelleen roikun kiinni samoissa itse itselleni rakentamissa kahleissa, jotka asettavat elämälleni rajoja, käskevät olemaan näyttämättä sitä, mitä oikeasti olen, sanomatta mielipiteitä ääneen. Edelleen tukahdutan tunteeni ja ajatukseni muiden vuoksi.

Huvittavinta tässä on se, että loppujen lopuksi en omalla käytökselläni anna muille yhtään enempää. En yhtään enempää osoita heille rakkautta, en yhtään enempää ole miellyttävämpi ihminen, en yhtään enempää kykene rakentamaan syvällisiä ihmissuhteita, en yhtään enempää kykene tarjoamaan auttavaa kättä tai kuuntelevaa korvaa. Päin vastoin. Tukahduttamalla sen, mitä itse tarvitsen ja haluan, pystyn antamaan niin paljon vähemmän. Ei ole mitään, mistä antaa. On vain tyhjä kuori, joka lukitsee kaiken niin visusti sisäänsä, ettei kenelläkään ole sinne mitään asiaa. Tukahduttaa tunteensa niin taidokkaasti, ettei ole yhtään tunnetta, josta toinen pystyisi ammentamaan. Maailman pelastaminen ei tarkoita, että sinun pitäisi lopettaa olemasta sinä. Se tarkoittaa, että sinä olet sinä.

Share

Ladataan...
Sanni Eveliina

Viime viikko oli minulle jotenkin todella vaikea. Olin edellisellä viikolla ollut viikon lomalla, jolloin arkirutiinit perinteisesti sekoittuivat ja niiden palauttaminen ei käynytkään aivan yhtä käden käänteessä. Toisin kuin oletin, ei ollutkaan automaattista, että jatkaisin siitä, mihin jäin. Ei. Toisaalta olin kaivannut jonkinlaista muutosta loman jälkeen ja samojen rutiinien toistaminen tuntui kamalan puuduttavalta. Aloinkin tehdä asioita eri tavalla, unohdin rutiinit ja aloin toteuttaa mielihalujani. Näin jälkeen päin ajateltuna se oli yllättävän huono idea. Olin koko viikon kuin kuiviin imetty tiskirätti eikä energiaa riittänyt mihinkään. Samalla aloin tuntea itseni ahdistuneeksi ja ajatukset sekoittuivat mielessäni yhdeksi massaksi, josta ei saanut mitään selkoa. Antamalla piut paut koko terveysajattelulle unohdin totaalisesti, miksi haluan tehdä tietyt asiat tietyllä tavalla ja noudattaa tiettyjä rutiineja. Unohdin, miksi hyvinvointiin kannattaa sittenkin panostaa.

Koska huonoista hetkistä seuraa aina jotain hyvää, yksi oivalluksistani oli, että rutiinit ja oman terveyden vaaliminen todellakin vaativat jatkuvaa tiedostamista. Jostain syystä meille ihmisille ei ole lainkaan automaatio, että tekisimme joka hetki terveyttä edistäviä valintoja. Itse ainakin olen aikaisemmin ajatellut, että kyllä ne teot siitä rutinoituvat ja kyllä kaikki jonain päivänä on vielä helpompaa. Mutta eivät ne välttämättä rutinoidu, vaan ennemminkin on kyse päätöksestä. Vaikka olisi vuosia elänyt terveellisesti ja päättää, että enpä elä enää, niin todennäköisesti niin myös tapahtuu. Terveys alkaa rapistua.

Mielenkiintoista oli myös huomata, miten radikaalisti ajatukseni muuttuivat hyvinvointiin keskittymisen myötä. Kun rutiinit ja omaan hyvinvointiin panostaminen ei tuntunut tärkeiltä, aloin uimaan vähän turhankin syvissä vesissä (vaikka siis, pidän kyllä edelleen asioiden pohtimisesta) ja kyseenalaistamaan aivan kaiken. Siis aivan kaiken. Ja ne ajatukset olivat väistämättä jokseenkin negatiivis-sävytteisiä. Mutta kun taas otin kalaöljykapselit ja vihersmoothiet osaksi ruokavaliota, aloin käydä kävelylenkeillä ja kuunnella inspiroivia podcasteja, ajatukseni muuttuivat merkittävällä tavalla positiivisemmaksi. Ei tarvinnut enää kirota mielessään asioiden mennessä hiukan eri tavalla kuin olisi toivonut tai valvoa yökausia vatvoen jotain todella turhanpäiväistä asiaa.

Tämän minä siis viime viikon jälkeen asioista ymmärsin. Ehkä oleellisimpana oivalluksena kuitenkin sen, että todellakin, jos elämän perusedellytykset (uni, ruoka, juoma jne.) eivät ole kunnossa, niin sori vaan, mutta sitten ei kyllä usein ole moni muukaan.

Share

Ladataan...
Sanni Eveliina

Olen aina ollut ihminen, joka pohtii mielellään asioita. Syvissä vesissä uiminen ei ole koskaan oikeastaan ahdistanut minua, vaan olen päin vastoin useimmiten nauttinut siitä. Silti vasta aivan lähiaikoina olen alkanut näkemään maailman hiukan erilaisesta näkökulmasta kuin ennen. Olen alkanut kyseenalaistamaan asioita entistä enemmän ja katsomaan niitä ulkopuolisen silmin. Olen huomannut, että olemme ihmisinä usein todella kaavoihin kangistuneita, ulkopuolisten määriteltävissä, tottuneet noudattamaan orjallisesti joitain kirjoittamattomia sääntöjä, joilla ei kuitenkaan välttämättä ole pitäviä perusteita. Ainakin omaan elämääni näiden asioiden tiedostaminen ja niistä eroon pyrkiminen on tuonut huikeat määrät vapautta, pystyvyyden tunnetta sekä kokemuksen, että voi elää juuri sellaista elämää kuin itse haluaa. Elämääni eivät (tavoitteellisesti) määrittele ulkopuolelta tulevat paineet, muiden odotukset, yhteiskunnan asettamat ihanteet eivätkä erilaiset tavat ja tottumukset. Voin tehdä asiat juuri niin kuin itse haluan (muut ihmiset huomioon ottaen tietenkin) ja löytää onnen sisältäni, tästä hetkestä.

En voi kuitenkaan sanoa, että tällä tavoin ajatteleminen olisi aina ollut tai on edelleenkään helppoa. Olen todella pitkään halunnut noudattaa elämässäni tiettyjä arvoja, esimerkiksi ekologisuus, eettisyys ja luonnonmukaisuus, mutta jostain syystä olen kokenut asian haastavana. On ollut helpompaa antautua yhteiskunnan vietäväksi ja tehdä niin kuin yleisesti tapana on; ostaa vaatteet hetken mielijohteesta epäeettisistä ketjuliikkeistä, olla kierrättämättä jätteitä, koska se tuntuu liian vaivalloiselta, heittää ruokaa roskiin, ostaa joka ikisen muuton yhteydessä (lähes puolen vuoden välein) Ikealta uudet kirjahyllyt ja käsipyyhkeet, raahautua väkisillä kuntosalille tai rääkkilenkille, vaikka aidosta liikunnan riemusta ei ole tietoakaan, syödä lihaa, ostaa yliprosessoitua tai torjunta-aineilla myrkytettyä ruokaa, olla kuuntelematta omaa kehoa, koska se mielletään liikaa "hippi-meiningiksi" tai ylipäätänsä, olla sanomatta asioita ääneen, ettei vain tulisi leimatuksi. Näin muutamia mainitakseni. Eihän tässä voi kuin itseään syyttää, kun ei ole osannut pitää arvoistaan riittävästi kiinni, mutta miksi olen kokenut sen niin vaikeana? Onko pelko syynä sille, etteivät ihmiset uskalla elää omannäköistä elämää?

Aika usein vieläkin mieleeni putkahtaa myös ajatus, että mitä hyötyä on, että toimin itse arvojeni mukaisesti, kun en kuitenkaan omin voimin kykene maailmaa pelastamaan ja ihmiset ympärilläni toimivat vahvasti arvojani vastaan. Tämä on tietysti todella tyhmää, koska pienistä puroista kasvaa iso virta ja omalla toiminnallani kykenen ehkä inspiroimaan myös muita (niin kuin olen itsekin saanut valtavasti inspiraatiota muilta huikeilta tyypeiltä). Jos jokainen vain, itseni mukaan lukien, uskaltaisi oikeasti toimia arvojensa mukaan, välittämättä muista tai siitä mitä he ajattelevat, uskon, että maailma olisi täynnä kaikkea muuta kuin kaavoihin kangistuneita ihmisiä; mielenkiintoisia persoonia, joilla on oma elämä ja omat ajatukset, joista he uskaltaisivat puhua myös ääneen. Olen aivan varma, että yksikin rohkea, joka uskaltaa tehdä asiat omalla tyylillään, voi rohkaista muita toimimaan samoin. Kaikki mielenkiintoiset ajatukset vain odottavat hetkeä päästä valloilleen.

Share

Ladataan...
Sanni Eveliina

Olen erityisesti viime aikoina kokenut vahvasti tiedon ja tietämisen merkityksen. Se, että jatkuvasti oppii uusia asioita ja antaa tiedolle mahdollisuuden, lisää hyvin todennäköisesti ymmärrystä maailmaa ja erilaisia ilmiöitä kohtaan, kasvattaa suvaitsevaisuutta ja voi jopa muuttaa koko elämän. Tieto ei aina pelkästään lisää tuskaa, vaan voi päin vastoin vähentää sitä.

Esimerkiksi ravitsemuksen kohdalla tiedolla on mielestäni melko iso merkitys. Jos ihmiset tietäisivät ruoasta ja sen terveysvaikutuksista enemmän, voisi terveellinen ruoka olla merkittävästi halutumpaa kuin se tällä hetkellä on. Ainakin itse olen ymmärtänyt monia ravitsemukseen liittyviä juttuja ja alkanut kiinnittää niihin enemmän huomiota vasta sen jälkeen, kun olen oman kiinnostukseni myötä alkanut ottaa asioista selvää. Tämä on toisaalta aika ironista, koska kaikkienhan meidän tulisi tietää, millaisia terveydellisiä (sekä myös eettisiä ja ekologisia) vaikutuksia syömällämme ruoalla on. Tai siis, ruoka nyt vaikuttaa aika merkittävästi elämäämme, joten on outoa, että nämä asiat eivät ole suorastaan itsestäänselvyyksiä.

Harmillista on, että ainakin ravitsemukseen liittyvä tieto on usein ristiriitaista ja yhtä ja ainoaa totuutta on vaikeaa löytää. Tämä aiheuttaa meissä usein ristiriitaisia tunteita emmekä lopulta jaksa tehdä asialle mitään. Ehkä näin on kuitenkin kaiken tiedon kohdalla; onko yhtä ja ainoaa totuutta lopulta edes olemassa? Mielestäni pisimmälle vie se, että ylipäätänsä ottaa asioista selvää, kyseenalaistaa ja on kiinnostunut. Lopulta jokaisen täytyy itse päättää, mitä tietoa uskoo mutta varmaa on, että kun jotain tietää, niin harvoin haluaa ainakaan hyvällä omalla tunnolla toimia tämän tiedon vastaisesti.

Ravitsemuksen lisäksi itseäni on puhuttanut viime aikoina etenkin suvaitsevaisuus muita ihmisiä kohtaan. Olen sitä mieltä, että lähes kaikessa erimielisyydessä, rasismissa ja syrjinnässä on lopulta kyse tiedon puutteesta. Kun emme tiedä mitään toisen taustoista ja motiiveista, tulkitsemme toisen käyttäytymistä virheellisesti ja annamme itsellemme luvan epäasialliseen käytökseen. Kukapa nyt lopulta haluaisi tulla tieten tahtoen kohdelluksi huonosti ja käyttäytyisi sen vuoksi yhteiskunnan normeja vastaan? Älkäämme siis oikeasti tuomitko toisiamme liian kehnoin perustein, vaan ottakaamme ensin asioista selvää ja miettikäämme vasta sitten, mitä mieltä asioista olemme. Kyllä jokaiselle jokin sija tältä pallolta löytyy ja kaikkien näiden miljoonien erilaisten ihmisten kanssa on vain opittava elämään.

Share

Ladataan...
Sanni Eveliina

//Muokattu 26.4.2017

Olen aina tavallaan tiennyt, että luonnonmukaisesti tuotettu on hyvä asia. Kai se on, kun se on kerta luonnonmukaisesti tuotettu. Mutta miksi? Miksi se on hyvä asia? Tähän kysymykseen en ollut saanut yksiselitteistä vastausta ennen kuin aloin itse perehtyä asiaan tarkemmin.

Se, mitä aloin pikkuhiljaa ymmärtää ja minkä toisaalta tiesin entuudestaankin, oli että en halua lisätä elimistöni myrkkytaakkaa syömällä torjunta-aineella saastutettua omenaa tai tomaattia, olivatpa vaikutukset sitten mitkä tahansa tai näkyivätpä ne kuinka pitkän ajan päästä tahansa. En myöskään halua enää pelätä, millaisissa olosuhteissa jokin eläinperäinen tuote on tuotettu. On totta, että luomu-tuotteidenkaan alkuperää ei kai voi sataprosenttisella varmuudella tietää (?), mutta haluan uskoa ja luottaa, että kriteereistä pidetään edes jossain määrin kiinni.

En itse syö juurikaan lihaa, joten eettisyyttä enemmän vaakakupissa painoi kuitenkin ruoan laatu. Se, että ymmärsin luomu-tuotteiden olevan usein laadukkaampia ja siten myös ravintorikkaampia kuin ei-luomu -tuotteiden. Olen toisinaan melko kitsas rahankäyttäjä ja valitsen usein tuotteen hinnan perusteella. Koska en aikaisemmin ollut löytänyt riittäviä perusteita luomu-tuotteiden suosimiselle, olivat ne kalliimman hinnan vuoksi jääneet usein kauppaan. Sitten tajusin, että asiahan on melko yksinkertainen; valitsemalla laadukkaamman mutta hiukan kalliimman luomu-tuotteen, saan enemmän ravintoaineita (sekä nautintoa) ja täytän elimistöni tarpeet vähemmällä määrällä ruokaa. Hyvällä tuurilla sairastuvuus vähenee, kun torjunta-aineet poistuvat ja kehoni saa enemmän ravintoaineita. Tietenkään asia ei ole aina näin yksinkertainen, mutta itselleni tämä oivallus riitti perusteluksi luomu-tuotteiden suosimiselle. Jälkeenpäin eron luomu- ja ei-luomu -tuotteen välillä olen huomannut erityisesti kananmunissa; luomu-kananmunat ovat selvästi paremman makuisia kuin ei-luomu -munat. Nykyisin ehdottomasti siis suosin luomu-tuotteita, vaikka parastahan tietenkin olisi hakea ruoka suoraan tuottajalta (siksi ruokaringit).

Luonnonmukaisuuden lisäksi olen viimeaikoina muutoinkin alkanut kiinnittää paljon huomiota ruoan laatuun. Ennen saatoin hyvinkin syödä hiukan pahanmakuista tai jo parhaat päivänsä nähnyttä ruokaa (koska ruokahävikki), mutta ymmärryksen lisääntyessä halusin alkaa tarjota keholleni vain parasta. Aloin ymmärtää, että on eri asia ostaa härskiintyneitä halpis-pähkinöitä kuin tuoreita luomu-pähkinöitä. Ylipäätänsä, aloin käyttää aistejani ruoan valitsemisessa. Paremmin kuin mikään päivämäärä, parhaiten ruoan laadusta kertovat mielestäni aistit. Haistelemalla ja vaikka vähän maistelemalla selviää mielestäni parhaiten, onko jokin ruoka syötäväksi kelpaavaa vai ei. Mitä ruokahävikkiin tulee, olen aina ollut maailman pahin natsi tämän asian suhteen ja itken verta, jos joudun laittamaan ruokaa roskiin. Siksi kannatan edelleen, että ruokaa ostetaan sen verran kuin syödään eikä toisaalta osteta sellaista, mikä jää syömättä.

Niin ruokahävikin, ruoan ravinteikkuuden kuin maunkin puolesta mielestäni paras neuvo voisi olla, että jääkaappi täyteen hyvänmakuista ruokaa, niin kaikki on hyvin ja elämä luistaa. Toki jokainen voi itse tehdä omat valintansa ja selvittää, mikä itselle parhaiten sopii. Mielestäni luomu-tuotteiden hyödyt ovat kuitenkin melko selkeät, joten niitä tulisi mielestäni suosia paljon nykyistä enemmän. Ruoan roskiin heittäminen taas sotii aika vahvasti kaikkea eettisyyttä vastaan, joten kiinnittäkäämme kaikki huomiota ainakin tähän.

P.s. Ruokahävikkiin liittyen kannattaa ladata Resque-niminen sovellus, josta pystyy edullisesti tilaamaan ravintoloista ylijäänyttä ruokaa. Monesti on paljon hyviä vaihtoehtoja varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Share

Pages