Ladataan...
Sara K

 

 

Kyllä kelpaisi astella kesäjuhliin oransseissa saappaissa ja valkoisessa mekossa, joka myytiin loppuun heti, kun se ilmestyi verkkokauppoihin.

Muutamalla tuhannella eurolla vastustamattoman kauniisti vartalon ympäri kiedottua kreppikangasta – Chloén pääsuunnittelija ja luova johtaja Clare Waight Geller taitaa työnsä.

 

Kuva Inez & Vinoodh, malli Lady Gaga; Porter Magazine #2

Mekko Chloé, saappaat Miu Miu

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sara K

 

 

 

 

Yhtä merkittävä käännekohta Suomessa elävälle joka vuosi, kun ulkona yhtäkkiä tarkeneekin ilman sukkia: nilkat paljaina, ilman takkia, neule hartioita lämmittämässä.

Sekin kiinnostaa, milloin krookukset ilmestyvät, tai syreenit puhkeavat kukkaan, puut saavat lehdet peitteekseen.

Tai kun kaupasta saa pioneja. Sesonki on lyhyt ja ensimmäiset kukat hurjan hintaisia. Ne ovat silti hintansa arvoisia, joka vuosi.

Jos kukka tuntuu jäävän nupulle, kannattaa varteen leikata uusi imupinta, vaihtaa maljakkoon lämmintä vettä ja puhaltaa kevyesti kukan sisään.

Ja sitten ne vaatimattomat sata kerrosta alkavat aueta. Yhtä merkillistä ja merkittävää joka vuosi.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sara K

 

 

 

 

Joskus yksinkertaisimpiin perusjuttuihin palaaminen on parasta inspiraatiota.

Olen pitänyt raitapaitoja sinisten farkkujen kanssa, jalassa Acnen suosikkitossut, joihin ihastuin jo talvella pukiessani töissä samaisen mallin miesten koossa Olavi Uusivirran jalkaan.

 

Puuvillapaita Filippa K, silkkipaita Stella McCartney

Yövoide Neil's Yard Remedies, satiinitossut Acne Studios

Alin kuva La Garçonne, muut omia

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sara K

 

Selkeä reitti alkaa aina samasta paikasta: keveydestä.

Me kaikki mietimme aika ajoin, mitä tekisimme elämällämme. Jos maltamme olla häiriintymättä siitä, ettei meillä ole kaikkia vastauksia heti, uusi suunta löytyy helposti.

 

 

Tavoittelemme kaikkien tavoitteidemme kautta tunnetilaa. Tavoittelemme sitä, miltä uskomme, että meistä tuntuisi, sitten kun meillä on uusi työ, tai saamme pitää kauan haikailemamme sapattivuoden.

Mitä sekavemmilta vaihtoehdot tuntuvat, sitä hyödyllisempää on lakata pohtimasta niitä. Palata suurpiirteisiin perusasioihin, toiveidemme ytimeen.

Miltä toivomamme uusi työ tuntuu? Miltä toivomamme palkankorotus tuntuu käytännössä? Miltä kohentunut ihmissuhde tuntuu? Miltä terve ja elinvoimainen vartalo tuntuu?

Kevyeltä. Vaivattomalta. Innostavalta ja kiehtovalta, varmalta, helpolta.

Luonnolliselta. Harmoniselta. Eloisalta. Dynaamiselta ja joustavalta. Hauskalta.

Työ jonka tahdon tuntuu kevyeltä ja innostavalta. Saan hyödyntää parhainta osaamistani ja kohdata muita innostuneita ihmisiä. Työ tuntuu arvostukselta, puolin ja toisin. Minä olen kiitollinen saamistani uusista haasteista ja voin todella tuntea, että minun osaamistani ja asiantuntijuuttani arvostetaan.

Työ tuntuu vapaalta: minulla on riittävästi aikaa tehdä minulle osoitetut tehtävät omalla tavallani ja omassa tahdissani. Minulla on myös riittävästi vapaata, aikatauluttamatonta aikaa...

 

 

 

Joku kysyi, mikä on se prosessi, jolla saa kaiken tulemaan luokse helposti. Tämä on se prosessi. Joidenkin asioiden kohdalla se toimii meissä aivan itsestään.

Joidenkin asioiden kohdalla joudumme harjoittelemaan tietoisesti mielemme kanssa. Joskus tuo harjoittelu vaatii aikaa. Joskus oman mielen hallitseminen tuntuu hankalalta. Get over it. Chill out.

Joku kysyi, mikä viimeinen silaus vaaditaan, kun tuntee olevansa jonkin suuren äärellä, mutta mitään konkreettista ei tapahtu.

Ensinnäkään meiltä ei vaadita mitään. Kukaan ei ole yläpuolellamme katsomassa tai arvottamassa, milloin olemme olleet riittävän hyviä saadaksemme palkinnon. (Minä ajattelen maailmankaikkeuden isona energiakenttänä, jossa asiat soljuvat simppeleiden lakien mukaisesti, ja kaikki on vuorovaikutuksessa keskenään.)

Ja toiseksi, kaikki, mikä tuntuu helpolta ja huojentavalta, vie meitä kohti toivomiamme asioita. Kaikki, mikä tuntuu vaikealta ja tuskaiselta, vie meitä poispäin toivomistamme asioista.

Viimeinen silaus on useimmiten kärsimättömyydestä irti päästäminen. Viimeinen silaus on usein se, että luovumme pakonomaisesta tarpeestamme saada asiat järjestymään äkkiä.

Malttamattomuuden himmentäminen ja sammuttaminen on paitsi oleellista myös huojentavaa. Emme voi elää  samanaikaisesti kahdessa todellisuudessa: todellisuudessa jossa asiat etenevät liian hitaasti, ja todellisuudessa jossa asiat etenevät meille mieluisalla tahdilla. Meidän on valittava jompikumpi, ja valintamme määrää tapahtumien kulun.

Tuntiessamme, että asioiden täytyy ratketa äkkiä, emme ole paikassa, josta pystymme näkemään reitin selvästi.

Selkeä reitti alkaa aina keveydestä. 

Suunnan löytämiseksi – minkä tahansa sekavuuden keskellä – riittää vastaus yhteen yksinkertaiseen kysymykseen: miltä kevyt tuntuu?

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Sara K

 

 

 

Viime viikonloppuna Tove Jansson Ateneumissa, tänä viikonloppuna Kesäkirja.

Ateneumiin koottu näyttely on monipuolinen ja runsas. Janssonin luoma fantasiamaailma muumeineen ja muine otuksineen on valloittava. Maalausten teemoista mieleeni jäivät vahvimmin luonto, meri sekä omakuvat, joista tuo yllä oleva on erityisen pysäyttävä.

Kesäkirja tuntuu lapsuuden kesiltä ja saaristolta. Sitä on ihana lukea nyt huhtikuussa, kun ilmassa on ennen kaikkea odotus.

 

 

Tove Jansson Ateneumissa 14.9. saakka, otsikon lainaus Janssonin teoksesta Kesäkirja

Kuvat Suomen Kansallisgalleria, Yehia Eweis 

Kuvien teokset Kahdeksan beaufortia, 1966 ja Omakuva, 1975

 

 

Share
Ladataan...

Pages