Hyde'sin aurinkolasit sekä Acnen mintunvihreä t-paita ja farkkutakki Gaudetesta

Mustavalkokuvat Alasdair McLellan; i-D Pre-Spring 2012

Jatkukoon aamulla aloittamani matkateema. Seuraa perustavanlaatuinen kysymys. Älkäämme siis vain ryöpsäyttäkö vastausta suustamme. Tätä sopii miettiä.

Pidätkö matkastasi kohti sitä, mitä tahdot?

Ajoin rankalta tai puuduttavalta tuntuvista opinnoista kohti valmistumista. Ajoin rankalta tai puuduttavalta tuntuvasta työstä kohti haaveammattiasi. Matkasta väsyneestä ja huonokuntoisesta ryppyotsasta kohti elinvoimaisempaa ja onnellisempaa sinua. Takkuisesta tai olemattomasta parisuhteesta kohti toimivaa ja rakkaudentäyteistä parisuhdetta.

Tai onnellisesta ihmisestä kohti ensi vuonnakin onnellista ihmistä, joka on aloittanut sienestysharrastuksen. Kivasta arjesta kohti jatkossakin kivaa arkea, jonka ajanhallintahaasteet on ratkaistu nelipäiväisellä työviikolla.

Pidätkö matkastasi? Vaikka koko ajan ollessasi matkalla, et ole perillä?

Kysymys on minusta perustavanlaatuinen, koska olemme aina ja ikuisesti, joka hetki, matkalla jonnekin.

Olemme ikuisesti matkalla, ja siksi vain matkanteon laadulla on väliä. Kun saat opintosi valmiiksi, kun kuntosi on kohentunut, ja kun elämäsi rakkaus on tupsahtanut eteesi: there is going to be more to want.

Ja vaikka pikkiriikkinen osa meistä tahtoisi pysäyttää ajan, jäädyttää tilanteen siihen kohtaan, jossa kaikki tuntui t-ä-y-delliseltä, matka jatkuu.

Isojen ja pienten saavutusten jälkeen tulee aina hetkiä, jolloin saatamme luulla pilanneemme kaiken, tai tehneemme jotain väärin, kun se maailman ihanin asia ei enää tunnukaan yhtä ihanalta kuin se toteutuessaan tuntui.

Unelmatyöstä tulee ajan kuluessa tavallista työtä. Älkääkä ymmärtäkö minua väärin, tavallinen työ voi olla ihanaa, mutta kehitys- ja ratkaisukeskeisyytemme vuoksi emme koskaan saavuta tilaa, jonka jälkeen emme enää huomaisi ympärillämme asioita, joiden toivoisimme kohenevan.

Opettele nauttimaan keskeneräisyydestä. Tiedä, että asiat järjestyvät aina parhaalla tavalla. Nämä kaksi kehotusta kulkevat mukanani joka päivä.

Vaatii harjoittelua tietää, että asiat järjestyvät aina parhaalla tavalla. Vaatii harjoittelua malttaa olla hyppäämättä mielessään sen kaikkein kurjimman skenaarion matkaan. Vaatii harjoittelua ja joskus pientä uhoakin nosta pää pystyyn pettymyksen jälkeen, sen sijaan että alkaisimme elää pienesti, kuin säästöliekillä, uusiin pettymyksiin varautuen. 

Ärsyyntyessämme ei-vielä-perilläolosta, sammutamme paitsi ilon päivistämme – tunneista joilla on kaikki mahdollisuudet olla elämämme parasta aikaa – hidastamme myös asioiden etenemistä ja kehittymistä toivomaamme suuntaan.

Nauraa enemmän, ryppyotsailla vähemmän, ottaa rennosti. Ottaa rennosti, nojata taaksepäin, halata, suukottaa, sanoa: ei haittaa.

Kehua itseä, kehua muita, nähdä kauneutta kaikessa ja kaikissa. Rakastaa ihmisiä sellaisina kuin he ovat, siinäkin tapauksessa, etteivät he aina elä ideaaliemme mukaan, tai rakasta meitä.

Voisin sanoa tämän itselleni kerran tunnissa, ja silti tulisi aikoja, jolloin en muista:

Ainoa tapa nauttia elämästä on nauttia matkanteosta. Se on elämää. Se on elämä.

Otsikko Jack Kerouacin romaanista On The Road

Kuvat Cass Bird / maiyet.com; otsikko Jack Kerouacin romaanista On The Road